Milloin ensimmäiset; vähintäänkin kymmeniä watteja tuottavat tehovahvistimet; tulivat markkinoille?
Mitä transistorityyppejä niissä käytettiin?

Moro taas

AD149:llä taisi tehot taisi jäädä 15W:iin.

Jussi

Vuonna 1956 jo aikamoiset tehot:

Minä näin ekoja tehotrankuilla toteuttetuja vahvistimia, jotka pohjautui tähän:
http://sound.westhost.com/project12a.htm
mutta se taisi olla lähempänä vuotta 1970. Mulla on pari osaa vielä laatikossa tuolta ajalta (kuva).
Nuo Bendix:in tekemät on kupari-kannussa, joten niitä voi kuormittaa vähän enemmän.

Ekan TO-3 kiven näin Chrysler Windsor -59 mittariston valaistuksen muuttajassa, oli jonkunlainen hakkuri ja kivi taisi olla juurikin tuo Bendix - en nyt kuitenkaan muista tarkemmin. Siitä oli muuntaja palanut – ei onnitunut korjaus multa silloin.

Transistorijuttua on paljon netissä, esim:
Täällä voisi olla linkki otsikon kysymykseen:
http://www.diyaudio.com/forums/solid-state/166064-overview-brands-models-first-s...

Kuvia vanhoista transistoreista: http://www.vintagetransistors.com/

Kun Germanium vaihtui Piihin: http://ethw.org/Archives:From_Germanium_to_Silicon,_A_History_of_Change_in_the_T...

Päivämääriä: kun putkettomia vahvistimia on esitelty: https://sites.google.com/site/transistorhistory/Home/us-semiconductor-manufactur...

esimerkiksi PNP-trankku TO-3 kuparikannussa kesäkuussa 1956.

Kyllä se Newmarket valmisti transistorinsa itse:

http://www.wylie.org.uk/technology/semics/Newmarket/Newmarket.htm

Burns Orbital Stage Three-vahvain löytyy projektina. Alkuperäiset transistorit ovat NKT:n tavaraa, nyt on paikalla vähän uudempaa trankkua, kuitenkin Ge.

Näissä alkuaikojen tehovahvistimissa pelattiin matalilla käyttöjännitteillä ja pienillä kuormaimpedansseilla. Tässä kyseisessä Burnsissa on kaksi paria päätteitä, ohjain ja stabiloidussa virtalähteessä kolme trankkua, kaikki tietty jäähyssä kiinni. Kuormana 4kpl 6 ohmin pilaria elikkä 1,5 ohmia. Virtalähde on stabiloitu trankkujen matalan CE-jännitekeston vuoksi. Tehoa kun piti saada niin suunnittelijat nostivat käyttöjännitteen lähelle trankun maksimia ja pelivaraa ei jäänyt paljoakaan jännitevaihteluille.

Oheisessa kytkiksessä on comboversio, pienempitehoinen mutta periaatteeltaan sama Stage-version kanssa. Alakulmassa vuosiluku 1964.

Muita trankkuvahvaimia vuosien takaa löytyy Geloso G-230-PA ja Wharfedale PA-30.

Ensimmäiset transistoroidut tehovahvistimet tässä ketjussa tarkoittavat varmaan poikkeuksen harvinaisia laitteita. Niitä tehtiin erikoistarpeisiin tai ostajille, jotka ostavat aina uusinta hinnasta välittämättä.
Suurille kuluttajajoukoille suunnatut noin 10 W transistorivahvistimet tulivat kauppoihin 1960-luvun puolivälissä. Yksi suosituimpia meillä taisi olla Beomaster 1000, jonka toimitukset alkoivat huhtikuussa 1965. Mallinimi säilyi samana useita vuosia, vaikka sisuksissa tapahtui kehitystä.

Autoradioiden pientaajuuspääteasteessa ja jännitemuuttajassa tehotransistorit tulivat esim. Blaupunktilla käyttöön v. 1959.

Syy hitaaseen muutokseen kuluttajatuotteissa on yksinkertaisesti transistorien ja putkien hintasuhde. Esimerkkejä Philipsin hinnastosta 1.3.1960:
OC28/ASZ15     2 960:-
OC29/ASZ16     2 720:-
2 OC72            1 510:-
2 OC74            1 510:-
2 OC16            5 570:-

EL84                  400:-
ECL82                600:-
EL34               1 000:-
EABC80              550:-

Kauko Viitanen

Tuossa DDR:n ihmeessä vuosilta 1959/60 on Valvon OC 26:t tai OC 30:t päätetransistoreina ja muuttajassa. Kaiutinteho on vain 3 W.

http://www.radiomuseum.org/r/funkwe_hal_schoenburg_t.html

-Jouko