|
KETJUSSA MAINITUISTA turkkilaisista televisioista. Nelisen vuotta sitten hieman varauksella ostin 32-tuumaisen Turkin-Finluxin, oli ensimmäinen LED-tv huushollissa.
Runsaiden liitäntöjensä johdosta päätyi tietokonenäytöksi. Hyvin tuo on toistaiseksi toiminut, paitsi että näyttöpaneelin kai vaatimattoman tason takia kuvaa saa olla vähän väliä säätämässä, jos haluaa saada kontrastin sekä värisävyt mieleisikseen.
Tiedä sitten, kuinka paljon tuossa on samaa tekniikkaa kuin jossain halpis-Thomsoneissa tai vaikkapa LG:ssä.
.
TELEVISIOIDEN KOVISTA kohtaloista muistui mieleeni episodi syystalvelta 1980.
Käytäntöni tuohon aikaan oli lotossa satunnaisesti vaihtaa kaksi tai kolme numeroa jokaisessa ruudukossa. Yleensä pidin samoja numeroita vuoden päivät.
En ole tavannut lottoarvontoja seurata, mutta tuona lauantaina olin opiskelukämpälläni. Olin viikolla vaihtanut lottorivejäni uutteen uskoon, ja lottoarvonnan sitten seurasin. Ja sitten seurasi. Televisio sai lähimmästä kättäpidemmästä, joka lähin sopiva sattui olemaan jykevähkö kamerajalustani.
Televisio kaiken lisäksi ei ollut minun, vaan kämppäkaverini. Lieventävä asianhaara ehkä oli, että telkku oli iäkäs mustavalkolaite, joka vähän väliä krenasikin. Kämppäkaverini oli yöjalassa, ja kummasti itsekin intouduin muutamalle, kun kenotti. Seuraavana päivänä seurakunnan heräiltyä, kämppäkaverini kiukustumisen sijaan puhkesi hillittömään naurunremakkaan. Tokaisi, että niin monta kertaa kuin hänen oli mielensä tehnyt lasauttaa töllöä, kuvan vispatessa. "Hyvä kun siitä päästiin", tuumasi.
En enää muista summaa, jonka lotosta voitin, olikohan 3.000 markkaa. Hyvin sieti hankkia kämppään pari, kolme vuotta vanhan värikkään television. Jos en sillä viikolla olisi muuttanut yhtäkään numeroa lottoriveissäni, olisin voinut ostaa koko kämpän ja toisenkin siihen päälle.
Tuon episodin jälkeen olen vajaan 40 vuoden aikana pari, kolme kertaa muuttanut kaksi numeroa kussakin ruudukossa, kun numero 40:kin on pomppinut eestaas. Lottoarvontaa en ole tuon koommin katsonut kertaakaan, en ole numeroitakaan tarkistanut sen jälkeen, kun suoraan tilille alettiin voitot maksaa. Kerran olen voittanut muistaakseni 160 euroa, ja viime vuosina satunnaisesti 2 euroa tai kympin.
.
MUTTA TELEVISION nykyisestä tarjonnasta.
Kyllä katsottavaa mielestäni tulee aivan riittämiin. Ylen ohella Kutosella elikö Discoverylla sekä etenkin National Geographicilla on kiintoisia dokumentaareja, ja on kiintoisia dokkareita satunnaisesti Foxilla sekä Maikkarillakin. Harmi tosin, että noilla ulkomaisilla isorahoitteisilla samat dokkarisarjat pyörivät vuodesta toiseen.
Surullisinta nähtävää televisiossa mielestäni ovat aamuvarhaiset tarot-korttien plaraajat ja muut herkkäuskoisten sekä ongelmaisten hyväksikäyttäjät. Pidän liki hävyttömänä, että ns. kotimainen mediakonserni päästää televisioon moisia astrologeja. Asia tuli mieleeni, kun Kutoselta juuri astronomiadokkaria katselin, Linnunradastamme ja galakseista.
Radion liikennetiedotteitahan foorumilla puitiin viime vuoden puolella. Rasittaviahan nuo tavallaan ovat. Toisaalta, jokainen esimerkiksi läntisessä Saksassa moottoriteillä autoillut tuntee liikennetiedotteiden toisen todellisuuden sekä tarpeellisuutensa. Mittavimmassa itse näkemässäni muussauksessa 80-luvulla oli ollut osallisena lähes 300 ajoneuvoa, ja romua oli 3...4 kilometrin matkalla. Muistaakseni 11 henkilöä oli menehtynyt. Saksastahan eurooppalainen liikennetiedotekäytäntö kai alunperinkin on syntyisin.
-ilkka
|
Sivu: 
TV:n kova kohtalo (Luettu 10208 kertaa)
