Tässä ei niin vanha radio, mutta omalta osaltani merkityksellinen radio.
http://oh6lsl.kuvat.fi/kuvat/OH6LSL/Muut+radiot/Luxor/WP_20150615_22_42_34_Pro.j...

Tällä tuli kiinnostuttua että mitä ne piipitykset ovat mitä sielltä AM alueelta kuuluikaan. Ainakin sielä kuului paikallinen KRU lentomajakka. Tosin en sitä nyt saanut kuuluviin. Ilmeisesti kuului pitkillä aalloilla peilitaajuudella. Kun oikeasti tuo radio ei niille taajuuksille menekkään.

Siinä on ihan oikea coax-antenniliitinkin takana. Lisäksi paljon muitakin liitäntöjä joita tuli testattua nuorempana. Löytyy kuuloke, mikrofoni, DC 9V, DIN, EXT-SP ja BC-SW jolla muutetaan esimagnetointioskillaattorin taajuutta. Jos häiritsee nauhoitusta AM-laineilta.

Radio tuli huoltoon, rahisevan potikan takia. Palautetaan vielä käyttöön.

Samalla näppäsin sisuksista kuvan. Takana tosiaan lukee Motala Sweeden. Tämä radio on noin vuodelta 1982-84. Oli ensimmäinen STEREO-radio meidän talossa. Sillä nauhoitin mm. euroviisuja joita seurattiin mökillä 12V MV_televisiosta. Sama lähete tuli silloin myös radiosta. Muistan kun Ruotsin Herreys voitti euroviisut (1984), niin nauhaa kuunneltiin ruotsinkielen tunnilla. Kun sitä biisiä ei vielä saanut mistään ostettua.

Wikipedia:
5. toukokuuta – Euroviisut järjestettiin Luxemburgissa. Kilpailun voitti Ruotsia edustanut Herreys-yhtye kappaleella Diggi-loo diggi-ley.

Tätä ennen oli myös Luxorin matkaradio -1970 luvun alusta. Sekin on tuolla autotallissa hyllyssä. Pitää ottaa siitäkin kuva. Se on valmistettu Lohjalla. Lohjan kalkkitehdas OY. Siihen oli tehty erillinen muuntaja isäni työpaikalla puhelinyhtiöllä. Poveri oli Philipsin kasettinauhurista, jonka tuhosin 4 vuotiaana... Poweri mahtui saman Philipsin mikrofoonin kotelon sisälle. Radio oli ainoa talossa -70 ja -80 luvun alkuun asti. Se oli kesällä mökillä ja jossain vaiheessa autossakin. Muistan kun radiosta tuli stereo-testi ja sitä tuolla kuuntelin...

Että onkohan tuo oikeasti tehty Ruotsissa?

Vietin hetken Googlen kanssa ja löysin kuvia tämmösestä Fair Mate RD-802 nimisestä aparaatista
http://www.todocoleccion.net/radios-transistores/radio-cassette-fairmate-rd-802~...
Yksi kuvista kertoo että made in Singapore

OH6LSL kirjoitti 17.06.2015 klo 22:16:03:

Lukeeko siellä taustassa "Made in , Made By - tai Made for"- Luxor Radio Sweden?

Terv.
Åke
**

Kyllä täytynee mennä lähes vuoteen 1974 ja Euroviisuihin, Abban "Waterloohon", todetakseen oikeasti Ruotsissa tai Suomessa kasattua.

Suomessa, esimerkiksi Saloran 1700- ja 1800-sarjat oikeasti olivat Suomessa komponenteista pitäen koottuja;
nauhurikoneistonsa valmiita Japaninko paketteja.

Vuosien 1976...1977 tienoilla, esimerkiksi Salora 6000:sta ja Asa Studiotriosta, liekö muuta kuin kaiuttimensa tyystin suomalaista tekoa, jossain määrin suomalaista kokoonpanoa, suunnittelu lienee suomalaista. Luxorin osalta, kehityskulku Kaukoidän suuntaan lienee ollut jopa nopeampaa.

80-luvulta, aivan saletti on, että Etelä-Koreassa, Taiwanissa bulkattuja ovat, tuskin enää Japanissa, mutta ei sentään vielä Kiinassa.

Ja nyt, vielä enemmän offtopiceillen, en malta olla mainitsematta, että aikoinaan 70-luvun lopulla Salora NS-1000 oli suorituskyvyltään eli taajuusvasteeltaan varsin raakhea äänentallennin ja -toistin, kun työssäni jouduin dekkejä hyödyntämään. Mutta sekin, NS-1000, oli muistaakseni Mitsubishin tekele [ei Sanyon!], ja puuttellinen dolby-kalibrointinsa sekä kelvottomat tasomittarit pudottivat sen suoranaisten huippudekkien kategoriasta. Luxorin huippudekki, tuolloin ei kyennyt lähellekään.

Tänä päivänä, noissa ASAn, Luxorin [?], Saloran jne. yhdistelmästereoissa yhä on käyttökelvollinen levari, en nyt muista käyttivätkö Salora ja myöskin ASA Dualin 1228:ia, joka on tasokas sorvi. Luxorin käyttämät levarit olivat heikkotasoisempia, mm. keyempi levylautanen ja heikompi häiriöetäisyys.

Vahvistinosa, esimerkiksi ASA Studiotriossa sekä Salora 6000:ssa. yhä hifiluokkaa. Luxorilla ei koskaan ollut kaupata hifi-vahvistinta, DUXilla oli.

Mainittu coax-antennilitin lienee FM:lle.

-is-

[/quote]ASA 3300 Hifi Studiotrio 3300 nauhuri oli Mitsubishin valmistama. Saloran NS1000 ja HIFI Stereo 6000 nauhurit on lienee valmistanut Copal niminen OEM valmistaja. Ilmeisesti samaa nauhurikoneistoa on käytetty myös Yamaha TC-800 nauhurissa. [quote]

Anteeksi, offtopiceilen yhä.

Hitto soikoon, oikeassa nyt olet tuosta Copalista ja NS-1000:sta. Samperin samperi, kun ei ole aikoinaan tullut pidetyksi muistiinpanoja tai päiväkirjaa.

Tuolloin 70-luvun lopulla, Copal oli tunnettu kamerarunkojen "metalliverhosulkimien" valmistaja, ja Copal taisi olla ainoa joka oli itselleen ominut oikeudet kamerarunkojen metallilamellisulkimiin. Nimitystäkin yleisesti julkaisuissakin käytettiin mielestäni väärin, sillä lamellisuljin on eri asia kuin verhosuljin. Apua minä. kaikkine Pentaxin M42-optiikkoinenikin.

Tuolloin setvin Salora NS-1000:n taustat, kun hämmästyin sen suorituskyvystä:
diskantit soivat puhtaan heleästi, ja jopa esimerkiksi Agfan tai Basfin perusrautanauhallakin, vielä tänä päivänä bassotoisto kummaksuttaa kelanauhureiden toistoon asti.

Copalhan tuolloin, eli 70-luvulla oli kuluttajien keskuudessa kamerasulkimien ohella tunnettu lähinnä... Ja nyt täytynee peliin jo vetää jopa Rollei SL35E sulkimineen. Äh, muistaakseni vain rannekelloista ja taskulaskimista. Oudon lujan laitteen teki, mutta miltä osin, hifi-sektoriin.

Mutta, mielestäni, Sanyo valmisti mekaniikaltaan parhaat ja kestävimmät koneistot C-kasettinauhureihin sekä videonauhureihin. Kelanauhurit sitten taas, olivat kokonaan oma sektorinsa.

-is-


[[[[EDIT:]]]]

Juuanteeksi, tässä jo luisuin kauahkoksi topicin avaajan asiasisällöstä, mutta tulkitsen toistaisen luisuman siten, että topicin eli threadin avaajan etua ei ole kohdeltu kaltoin.

-is-

Mikäs, menään offtopicina, kunnes threadin avaaja tai moderaattori laittaa rönsyilylle pisteen.

No juu, kun haperosta ulkomuististani kirjoitan, kirjoitan ja muistan mitä sekä miten sattuu. Sitä varten ovat sitten internetissä läsnä viisaammat, jotka oikovat kaltaistani hörhöä. Unohdin senkin, että bulkkitavaraa tuli Malesiastakin.

On totta, että Luxorilla oli jopa omalla brändillään top-of-the-line -levysoittimensa, joka kuitenkaan ei oman muistikuvani mukaan ollut vakavasti otettavaa hifiä:
mm. alipainoinen levylautanen. Sen olen muistavinani, että joilla tuo levysoitin oli, se vioittui nopeasti. En muista, kenen valmistama tuo levari oli, oliko Luxorin omasta pajasta.

70-luvullakin jo puljasin paljonkin aikakautensa hifi-laitteiden parissa, ja tuolloisen oman kokemani sekä lukemani mukaan, Luxor oli Pohjoismaiden brändeistä se viimeinen, jonka laitteita olisi saattanut harkita, olkoonkin että aiemmin valmisti aivan kelpo putkiradioita.

70-luvulla, Luxor jotenkin poikkeuksetta valmisti rimpulampaa kuin esimerkiksi Salora, tahi Tandberg, saati vaikkapa B&O. Jos ei muuta, niin mekaaniset konstruktionsa olivat sen makuisia, että
"tämä ei kyllä kauaa kestä kasassa, jääpi näppylä käteen kun katkijaapi vartensa".

Luxorilla ei mielestäni koskaan ollut esimerkiksi esittää yhtä vankkaa hifi-vahvistinta kuin oli Salora 6000:n vahvistinosa, joka Salora 6000 kaikin puolin oli jopa oikeaa hifiä:
ensimmäinen yhdistelmästereo, jonka hankkimista tuolloin jopa vakavissani harkitsin, erillislaitteiden rinnalle tai sijaan.

[[[[[EDIT: Kun nyt muistin, Salora 6000:ssa se oli nimenomaan dekki, joka alaluokkaisella käyttöliittymällään pudotti kombon hifi-harrastajien harkinnasta. Dekin spekseissä oli ainesta, mutta tasomittarinsa olivat kelvottomat. Referenssinä tuohon aikaan, olivat mm. Sonyn ja mm. EL-Caset -dekkiensä kookkaat VU-mittarit peak-ilmaisimineen.]]]]]   

Kaiuttimissahan, Luxor-brändätyt olivat kelvottomia, ja esimerkiksi Salora KS-330 suunniteluhirveineenkin - eli yhtäläiseen vertikaalilinjaan vetäissyt keskiääni- ja diskanttielementit - pesi jokaikisen kauittimen, jonka naamassa seisoi Luxor. Tänä päivänähän, Salora KS-330//KS-430 on jopa nuorison hyväksymä "subbari".

70-luvun kuluttajahifissä, Suomi-Ruotsi 6-0.

-is-