.. no nyt toimii.  Monta kertaa kirjoittaa tätä alkua ja sivusto aina kuittasi, että 'virhe' .. miksiköhän??

pistänkö tänne asiat sana kerrallaan??

kuva 1 ja kuva 2

... koitan jatkaa vaikka 'hiukan' v.......!

toinen asia, johon olisi mukava saada armoitettujen ULA-asteiden asiantuntijoiden kommentteja, on tuo ihmeellinen ULA', taajuusalue ... metreinä 4,06 - 4,56m.  Näitä on kuulemma säädetty länsi-ULAlle. Olisko jollakin tietoa asiasta. Itse koitin säätää oskillaattori kelaa L4 ... sain kyllä meikäläisiä asemia kuulumaan ULA'n alapäästä, mutta ääni oli ohut ... bassot puuttui ja äänen voimakkuus oli koin 25%. ohessa ULA'n etuasteen kytkis.

Kuten skemastasi näet, niin ULA-etupäässä on muitakin resonanssipiirejä, kuin oskillaattorin.
Myös nämä pitää saada viritettyä uudelle taajuudelle, muuten herkkyys jää huonoksi.

Viritys uudelle taajuudelle pitää aloittaa oskillaattorista.
Siellä vain kela L4 näyttää olevan säädettävissä.
Säätöalueen laajuuden ja kohdalleen saaminen vaatinee myös C18 arvon optimointia.

Kun taajuusalue on saatu kohdalleen on seuraavana vuorossa virityspiiri  tuloasteella, jossa L1/L2 on viritettävä.
Tämä on kiinteästi viritetty piiri, joten sen kohdalleen saaminen on todennäköisesti helppoa.
Säädetään herkkyys maksimiin taajuusalueen keskellä.

Seuraavat viritettävät komponentit ovat L3 ja C7. Kela viritetään kohdalleen taajuusalueen alapäässä ja kondensaattori yläpäässä. Todennäköisesti myös kondensaattorin C8 arvo pitää hakea kohdalleen. Tämä vaikuttaa säätöalueen laajuuteen. Näillä siis säädetään herkkyys maksimiin. Jos käytettävissä ei ole signaaligeneraattoria, niin silloin pitää käyttää olemassa olevia asemia. Samalla pitäisi tulosignaalia pystyä vaimentamaan, jotta radio saadaan lähelle kohinatasoa eri viritysvaiheissa, ja näin pystytään toteamaan säädön vaikutus tarkasti.

Se on selvä, että kun tuo ULA-etupää on suunniteltu alemmalle taajuudelle ja kapeammalla taajuusbadille, niin muutos meikäläisille taajuuksille vaatisi kaikkien resonanssipiirien uudelleensuunnittelun.
Ainakin, jos halutaan optimisuorituskyky. Näin ollen C22:n hienosäätökin voi olla tarpeen.
Eikö kuitenkin sellainen riittäisi, että saat tyydyttävästi kuuluviin vaikkapa alueen 88...100 MHz tai jotakin sinne päin ?

Oskillaattoritaajuus ULA-radioissa on yleensä kuunneltavan taajuuden yläpuolella. Taajuutta ei kannata ruveta tutkimaan oskillosoopilla, eikä ehkä taajuuslaskimellakaan. Aseta Okeanin taajuussäätö bandin alapäähän ja säädä oskillaattoritaajuutta, kunnes kuulet (tunnetun) aseman, jonka taajuus on mahdollisimman lähellä 88 MHz:ä. Tämä mielestäni riittää taajuuden säädöksi. Sitten vaan virität herkkyyden optimiin edellä antamani ohjeen mukaan.

Keraamisia konkkia saa vaikka täältä:  http://www.vekoy.com/index.php?cPath=48_410_411

Olen antanut itselleni kertoa että ULA-etupään korjaus on melkoisen vaikeaa hommaa. Taajuutta ei voi mitata mitenkään järkevästi koska mittapään kuormitus vaikuttaa liikaa mitattavaan taajuuteen. Siis signaaligeneraattorilla taajuutta sisään ja sitten veivataan oskillaattori kohdalleen. Komponenttien asennotkin ovat niin tarkkoja että oskillaattorin jonkun osan hienoinen taivuttaminen siirtää taajuuden muualle. Kelat ovat todella tarkkoja, pieni rutistus tai venytys ja taas ollaan pielessä. Sitten se vaikein, kondensaattoreiden lämpötilakertoimien hallitseminen. Kapasitanssien ja lämpötilakertoimien suhde pitää olla oikein, muuten saadaan sinne tänne vaelteleva oskillaattori. Tämä ei ole aina tahtonut onnistua tehtaan labrassakaan. Toki tässäkin radiossa on diodilla VD4 toteutettu AFC joka helpottaa taajuusvakavuutta huomattavasti.

Tarkoitus ei ole torpata uudelleenviritystä, päinvastoin, mutta tuonpahan esiin asioita joihin luultavasti törmäät.