Jotenkin puoltaisin 80mb käyttöä näihin kotimaan yhteyksiin, mutta kelithän ne loppuviimeksi sanelevat miten kuso kulkee.

Mikä porkkanaksi siihen että cw alkaisi kiinnostamaan?

Tuntuu siltä että tätä menoa parinkymmenen vuoden kuluttua titarit on harvassa Suomessa.

Moni kyllä dx:iä workkii mutta ei vaan asemia tahdo löytyä titailemaan suomen kielellä. Kovin suppeaksi jää taito jos antaa aina vaan 599 TU.

Jotain porkkanaa olen miettinyt mutta kyllä sen halun täytyisi löytyä ihaan omasta takaa. Mennäänkö nykypäivänä harrastuksissa aina siitä missä aita on matalin?

Eurooppaan kun suuntaa CQ-kutsun ja käyttää automaatti-avainta niin vastaajia on pilvin pimein mutta kun vaihtaa pumppu-avaimeen niin harvenee vasta-asemat, sen olen merkille pistänyt, onko niin että moni lukee cw:tä joko rigin näytöltä tai jonkun cw-dekooderin avulla ja kun pumppuavaimella annettua cw:tä ei koneet juurikaan käännä niin putoaa moni asema kyydistä pois kun annetaan pumppu-avaimella.

Tottahan vasta-asemia löytää kotimaastakin jos haluaa ja eurooppalaisten kanssa tuleekin enimmäkseen sähköteltyä, melkeinpä vakiotaajuus minulla 14.057 missä yleensä kutsun ja melkein aina vastauksen saa mutta kotimaan uudet cw:n harrastajat alkavat olla kohta harvinaisuuksia, eikös ne vielä armeijassakin titausta opeta mutta eivät kuulemma pääse rajallisen ajan vuoksi edes perustasolle oppimisessa eli valmiita titareita ei armeijasta enää tule jos ei ole omaa motivaatiota, näin luin erään kommentin jostain lehdestä.

Pumppurinkulan osanottomäärillä ei oikein voi kehuskella, kelitkään ei ole olleet parhaat mahdolliset, muutama kokenut titari on ollut mukana ja heitä kyllä tavoittaa muualtakin taajuuksilta mm. sax-kusojen merkeissä mutta edelleen puuttuu uusien ja taitoaan kohentavien osallistuminen, ehkä niitä vaan sitten ei ole.

Kiitokset Kaille pumppurinkulan vetämisestä, toivotaan että syksyllä CW-harrastus saa sitten jatkoa ja mieluusti useamman aseman voimin... kesällähän voi harjoitella ja tulla syksýn tullen mukaan, hi.