Olen tässä kunnostanut Celeston Concerto/ Helvar Jupiter -vastaanotinta (vm. 1955). Homma on muuten edennyt rutiinilla, mutta eräs ilmiö kiinnitti huomiota. Vaikka EABC80 -putken ottaa irti, FM-vastaanotto ei lakkaa. Ääni toki vaimenee pientaajuuspuolen etuasteen ollessa poissa pelistä, mutta taustalta kuuluu aivan selvästi radiolähetys.

Onko tässä mallissa lähetyksen ilmaisu toteutettu perinteistä poiketen jollakin muulla kuin EABC:n diodeilla?

Johan meni jännäksi; ilmaisimena EABC80:n irrottamisen jälkeen kummittelee ilmeisesti EM80. EABC:n lisäksi vasta näköviritysputken irrottamalla vastaanotin mykistyy.

Samalla huomasin, että jättämällä näköviritysputken kytkemättä radion soundi on diskanttitoistoltaan paljon parempi. EM80 kytkeminen aiheuttaa diskanttien leikkaantumisen ja soundi on aivan liian tukkoinen.

Ymmärtääkseni tässäkin Helvarissa on jokin automaattinen kaistanleveyden säätö, joka on yhteydessä EM80 -putken toimintaan. Miten tämän saisi korjattua/ kytkettyä pois käytöstä, niin että tuo kaistanleveyden säätö ei turmelisi radion sointia ja näköviritysputken voisi silti pitää toiminnassa?

Lisäys: Toisaalta foorumilta löytyi kuva radion kytkennästä:
http://www.radiohistoria.fi/yabbfiles/Attachments/Jupiter_volume.jpg

Mahtaisiko tuo EL84:n anodilta 1000 pF:n kondensaattorin ja 10 kohmin vastuksen kautta lähtevä linja liittyä kaistanleveyden säätöön ja siten diskanttien tukkeutumiseen?

Moikka, mulla oli Reginan kanssa vähän samanlaista vikaa ja jouduin vaihtamaan EL84 anodilta lähtevät 10k vastus ja 1000pf kondensaattorin sekä EM80 katodivastuksen 330 ohm. Lisäksi vois vielä vaihtaa 1000 pF konkan EABC80 ja EM80 välistä.

akenyh kirjoitti 12.02.2015 klo 14:54:31:

Kun sitä k-kaaviota riittävästi suurentaa niin vastus taitaakin olla 390 merkitty vaikka näyttää 990:lta. Vastuksen suuruudella ei ole merkitystä, jos sen oikosulkee.
Korjataan tuo kohta epäselvyyksien välttämiseksi:
2) Kytke EM80:n katodi (pin2) runkoon.

terv.
Åke

Täytyy muistaa, että Helvarin radiot, joissa EM80-putkea käytetään automaattisena nauhaleveyden säätimenä ovat vuosilta 1956-57. Järjestely on ollut silloin mielekäs, koska ula-asemia oli vielä harvassa ja ohjelmansiirto niille tehtiin releiomalla. Aika moni kuuntelija kuunteli ulalähetystä lähimmän aseman kuuluvuusalueen rajoilla.
AM-alueilla vallitsi ns. "kylmän sodan" radiotaistelu. Kumpikin puoli tunki omien suuritehoisten asemiensa lähetyksen jokaiseen mahdolliseen väliin. Pieni Suomi kärsi tästä, sillä meillä oli vähän ja melko heikkotehoisia AM-asemia. Muistan, miten 1950-luvun puolivälissä iltaisin ei huvittanut kuunnella Tampereen Vehmaisissa Tampereen pienitehoisen AM-aseman lähetystä, koska ulkomaiset asemat häiritsivät pahasti. Asema oli Pyynikin näkötornin vieressä. Etäisyys lähettimestä kotiini oli noin 10 km. Lahden AM ei kuulunut illalla sen paremmin. Kotonani ei silloin vielä ollut ula-vastaanotinta.
Helvar viestissä 3/1956 on seuraava selostus (Helvar Jubilé-Celeston Royal). " Viritysindikaattoria EM80 käytetään ulalla myös automaattisena nauhaleveyden säätimenä. Ohjausjännitteensä se saa suhdeilmaisimen latauskondensaattorin tasajännittestä. Kentän ollessa heikon aiheuttaa se suuremman vastakytkennäön korkeilla jaksoluvuilla pienjakso-osassa ja siten pienemmän nauhaleveyden. Kun antennijännite on 5 uV tai suurempi, lakkaa sen vaikutus. Kaikilla AM-alueilla on vastaanottimen herkkyys parempi kuin 30 uV. Välijakson kaistaleveys kaksinkertaisella lähetteen voimakkuudella mitattuna on n+/- 4,5 khz. Viritysindikaattori toimii myös AM:llä automaattisena pienjaksoisen nauhaleveyden säätimenä."

Järjestelyllä pyrittiin siis vähntämään heikon ula-lähetyksen kohinaa ja am-alueen päällekkäisten asemien toisilleen aiheuttamia vihellyksiä. Sama olisi voitu hoitaa käsin äänensävyn säätimellä, mutta olihan automatiikka kätevä ratkaisu. Nykyään tällä järjestelyllä ei ole mitään merkitystä.

Kauko Viitanen

Täydennän muistikuvaani pätkällä virallista tekstiä Yleisradion toimintakertomuksesta v. 1955 sivulta 63:
" Pitkä- ja keskipitkäaaltoiset asemat.
Epätyydyttävä tilanne pitkien ja keskipitkien aaltojen alueella on jatkunut. Vieraiden asemien aiheuttamat häiriöt ovat supistaneet asemien kuuluvuusalueet pimeänä aikana vain murto-osaksi siitä, mitä ne olisivat häiriöttömissä olosuhteissa. Euroopan yleisradioliiton (UER) julkaisemaan asemaluetteloon v. 1955 on merkitty 855 asemaa. Näitä varten on käytettävissä kaikkiaan vain 136 jaksolukua. Kun pienikin asema saattaa häiritä satojen kilometrien päässä olevaa samaa aaltoa käyttävää asemaa, on selvää, että tilanne on kestämätön.
Eräs merkittävä parannus häiriötilanteessa maamme osalta on kuitenkin todettavissa. Kuten edellisen vuoden toimintakertomuksessa mainittiin, häiritsi Turun aallolla toimiva suuritehoinen Leipzigin asema pahoin Turun yleisradioaseman kuuntelijoita. Itä-Saksan radioviranomaisten kanssa käydyt neuvottelut johtivat kuitenkin myönteiseen tulokseen. Leipzig siirtyi 1.7. pois Turun aallolta. Tämä merkitsi Turun yleisradioaseman kuuluvuusalueen huomattavaa laajenemista."

Turun tilanteen taustaksi manittakoon, että Turussa oli edellisenä vuonna otettu käyttöön uusi 100 kW antennitehoinen lähetin, joka lähetti taajuudella 962 kHz. Kööpenhaminan vuoden 1948 kokouksen päätöksen mukaan lähin samalla taajuudella toimiva asema olisi pitänyt olla vasta Tunisiassa. Sen lähetysteho pohjoiseen oli määrätty vaimennettavaksi. Asema ei käyttänyt vaadittua suunta-antennia. Katso V.K. Lehtoranta, Turun AM-toiminnan historiaa, Radiot 1/2010.

Kotimaisissa noin vuosien 1948-1958 radiomalleissa olevat, joskus ihmetystä herattävät ratkaisut johtuvat yrityksistä teknisin keinoin vähentää erikoisesti am-alueiden häiriöitä. Tällaisista mainittakoon:
- Helvarin vastaanottimien äänensävyn säätimeen liitetty välitaajuusvahvistimen kaistaleveyden kaventaminen
- Philipsin ja Fennon vastaanottimissa olevat asemien virityksen kolmikkokondensaattorit, viritettävä antennipiiri ilman suurtaajuusvahvistusta
- erikoiset välitaajuudet, 468 kHz, 484,1 kHz yms.
- 9 kHz suodatin päätesteessa

Kauko Viitanen

Tässä vielä tutkiskellessani Concertoa tänä iltana huomasin, että tasasuuntaajan miinus -navan ja radiokoneiston kytkennän väliin on laitettu jonkinmoinen vastus-lämpösulakeviritelmä. Tuo on käynyt aikojen saatossa erittäin kuumana, sillä tummuneeseen vastukseen koskettaneen johtimen (vie vaihtovirtaa tasasuuntaajalle) eriste on hiiltynyt. Kyseinen kytkentä on ainut kohta, jonka kautta koneisto on liitetty tasasuuntaajan miinus -navalle.

Onko tuo anodivirtasuojaus vai mikä? Tulisiko tuohon laittaa tehonkestoltaan kestävämpi vastus? Minkä arvoinen vastus on? Se on sen verran tummunut, että en voi lukea siitä värejä kunnolla.

Onko tuo kytkentä alkuperäinen, vai tulisiko kyseinen viritelmä purkaa ja toteuttaa jotenkin muuten?

Ehjä vastus kuitenkin on, sillä radio toimii ja soi nätisti. 

Tässä vielä muutamia jännitemittauksia apparaatista:

Jännitevalinta: 240V

Tasasuuntaajan plus-napa: 280V (melko korkea, jännitevalitsin kuitenkin asetettu 240V)

Suotoelko 1: 277V
Suotoelko 2: 240V
Suotoelko 3 (vanha oli kuivahtanut 16 uF, korvasin 50 uF): 206V

EL84

Anodi: 234V
Hehkut: 5,3 ~V
Katodi: 6,2V

Hehkut ovat vähän matalalla, varmaankin tuosta jännitevalinnasta (240V) johtuen.

Heikosti toimivien AM-alueiden vuoksi pitäisi vielä mittailla mm. ECH81:n jännitteet.

Aika kömpelö on tuo lämpösulakestysteemi. Voisi siihen tilalle asentaa pienoissulakkeen. Ongelmana on kylmäkäynnistyksessä lyyttien haukkaama latausvirta, joka tulee myös sulakkeen läpi. Tähän auttaisi sopiva NTC-vastus sarjaan sulakkeen kanssa.

Vaatii hieman näpertelyä Ohmin lain parissa.

IlpoJaakko