Alkuperäisessä MiniWhipissä oli pohjassa kaksi halkaisijaltaan 1 mm:n reikää. Kokemus on osoittanut että nämä eivät riitä tuuletukseen, reiät piti suurentaa kahteen milliin. Ja tästä jo pääsevät ötökät rakentamaan omia juttujaan joten Ilpon ratkaisu varmasti on paikallaan. Hienoa verkkoa löytyy mm. hanojen poresuuttimista. Verkon kanssa voi reiän varmaan suurentaa isommaksikin.

Itse olen lisäksi tehnyt BNC-liittimelle sadesuojan spraypurkin kannesta. Näin liitin on suojassa sivultakin tulevilta pisaroilta ja on paremmin suojassa kosteudelta joka on erityisen haitallista koska liittimen läpi kulkee tasavirtaa joka tekee nopeasti tuhojaan kosteassa liittimessä.

Millaiseen mastoon tuo antenni pitäisi laittaa? Mitenkä oikeaoppisestsi maadoitus pitäisi tehdä?

Tämmöisen linkin löysin:
http://www.pa3fwm.nl/technotes/tn07.html

Heikki M

Oma MiniWhippini oli kerran puun latvan yli (15 m) vedetyssä narussa kiinni.
Sillä pystyi helposti säätämään korkeutta ja etsimään parhaan kohdan.

Jos keskiaalloille haluaa kokeilla jotakin MiniWhippiä tehokkaampaa, niin mikä sellainen antenni olisi ?
Mitä DX-miehet käyttävät keskiaalloilla, jos tila ei aseta rajoitteita ?

Jos tilaa löytyy niin tosimiehet vetää n. kilometrin pituisia Beveragelankoja jotka vielä on päätetty kuormitusvastukseen ja syöttö hoidetaan koaksiaalilla ja balunilla, näin päästään kuuntelupaikan häiriöistä eroon.

http://www.dxing.info/dxpeditions/aihkiniemi_dx_cabin_for_rent.dx

En ole koskaan päässyt kuuntelemaan pitkää lankaa mutta alan miehet väittävät että suuntakeila on terävä ja sen takia tätä antennityyppiä käytetäänkin. Pystytään erottelemaan eri asemat samalla taajuudella. Tuo mainitsemasi S/N on toinen syy, se paranee entisestäänkin jos antenni levitetään vaan lumelle. Silloin kyllä tarvitaan hiljaista etuvahvistinta. Ja onhan se kilometri siellä keskiaaltojen yläpäässä sentään 5 x lambda. Pysyvämmät antennit pitääkin rakentaa sen verran ylös että luontoeläimet ja moottorikelkat mahtuvat alta.

Mutta meille yleiskuuntelijoille kyllä voi suositella ympärisäteilevääkin. Juuri nyt BBC 198 kHz tulee LW:llä 59+10 dB, ja 77,5 kHz DCF radiokelloasemakin tulee tasan S9. LW:llä kuuluu asema jokaisella taajuudella.

http://www.amateurradio.com/the-amazing-bog/?utm_source=feedburner&utm_medium=fe...

Lumi on ainakin kuivana aika hyvä eriste ,ellei nyt mikroaalloille mennä. Sodan aikana usein sattuneesta syystä puhelinpiuhat vedettiin pitkin peltoja. Olivat jopa paremmin suojassa tulitukselta.
Ehkä näitäkin lumen ominaisuuksia on jossain selviteltynä jopa julkisena.

HF-alueella näyttää tuossa Trio 9R-59DS:ssä herkkyys olevan kohtuullinen lähes 30MHz:aan asti. Tarkemmin sanottuna signaali/kohinasuhde (oikeammin (s+n)/n). Korvakuulolla tämä selviää virittämällä vastaanotin jollekin tyhjälle taajuudelle. Antennin kytkeminen aiheuttaa kohinan lisääntymisen, ellei ihan pelkkää sukkapuikkoa käytä antennina.

Sitten kun kuunnellaan jotain Megawattisignaalia, on varaa vaimentaa antennista tulevaa. Antennipiirin kuormitus hieman kevenee ja seletiivisyys hieman paranee.

Kuunneltaessa vain tiettyä bandia, vaikkapa keskipitkiä, voisi edessä käyttää lisänä  yksinkertaista alipäästösuodinta nitistämässä suurempia taajuuksia.

Selailin nettiä hakien juttua leijojen käyttämisestä antennin nostamiseen.
Löysin mm. sellaisen jutun ja kuvan QSL.net:istä, jossa oli leija, jonka nostamalla antennilla kuultiin ensimmäiset transatlantiset radiosignaalit v. 1901.
http://www.qsl.net/g4vgo/Marconi.jpg
http://www.qsl.net/g4vgo/more_kites.htm Sivun toiseksi alimpana.

Edellä olevasta voisi päätellä, että leijan avulla voisi saada hyvin toimivan pitkä-keskipitkä alueen antennin aikaiseksi.

Onko foorumilaisilla omakohtaisia kokemuksia tällaisista kokeiluista?