Ostinpa kokeeksi Spidolan pieneltä kirpputorila Syktykar'ista tienvarresta. Lunta oli lähes metri ympärillä ja siinä maton päällä kaikenlaista stalinin patsaista vahhoihin sukkiin ... ja sitten Spidola 231. Ukko kertoi kaikenlaista ystävälliesti (tulkilleni) antoi ilmaiseksi kirjan (rakkausnovelli .. olisko ollut rasputin-juttuja;) kauppaa varmistaakseen ... pyysi radiosta ensin 400R. sitten nosti hintaa 50R, koska antaa mukaan myös virtalähteen. Kuulemma pätkii ... mutta on 'iän ase' .. miksei siis toimisi. Spidola (Latviassa tehty) oli kuulemma haluttu laatumerkki, jolla kuului kaikki ... jopa 'voice on america'  (olikohan ex vakooja).   Siinä jutellessa  kai unohti hinnan ja otti lopulta powerin kanssa 400R (6€) . Pakettiin ja menoksi.

Kokeilin vasta kotona suomessa. Ihan mykkä. Poweri myös pimeä. Avasin laitteen. Oli helppo juttu .. ei mitään muoviklipsejä, vaan selviä ruuveja. Batterit (6kpl) sisään ja tutkimaan.  Virta jää (kuten tyypillisesti) batterikoteloon. Hiukka rapsutusta ja contact-sumua ... ja sähkö etenee radion puolelle. Silti mykkä. Seurasin, että miinus johto (sininen) etenee powerin liittimelle .. mutta ei siitä eteenpäin. Liittimeltä oli radioon matkalla sininen johto .. oletettavasti miinus. Napsautin johdot poikki ja kiersin yhteen. Painelin nappeja edessä ... ja johan pärähti. Tulkkini varmisti, että nappi oli Power (Vkl.) . Sitten vain ruuvaamaan asemia. Hyvin niitä löytyi. Antenni oli poikki ja avatessa oli jättänyt radioon vain 15cm pätkän. Kun tökkäsin sisään loput antennista, niin johan alkoi löytyä meteliä.

... pohdin laitteen kohtaloa. Teknisesti laite on ilmeisesti täysin Hyvä , mutta ulkoisesti tästä ei saa siistiä millään. Antennia ei saa korjattua ... uutta tuskin löytää.  Olisiko fiksua käytää tekniikka hyväksi ja koittaa hio tästä (ainakin kohtuullisen) hyvä DX-radio?  Olisko jollakin ammattilaisella kommentteja? Mitä pitäisi tehdä, että Radion ominaisuudet voisi maksimoida?

Lainaus:


En todellakaan ole mikään ammattilainen mutta en oikein tunnista filosofiaasi. Ulkonäköä ei ehkä saa tehdasuudeksi mutta sitä voi kohentaa. Justiinsa tulin kellarista missä olin parin viikon kokeilujen jälkeen löytänyt hyvän tavan korjata ASA 495:n kotelon kulumia, olen nyt itseeni tyytyväinen. En tietysti ole koko aikaa tuota tehnyt, asia on kehittynyt ja kypsynyt ja nyt mennään eteen päin. Mutta varmaan tuotakin pystyy kohentamaan kun miettii miten.

Antennin saa korjattua. Joko vaihdetaan koko antenni tai osa siitä. Voi olla että menetetään täysi sisääntyöntömahdollisuus, se on oma valinta.

Kohtuullisen hyvää DX-radiota en oikein usko tuosta pelkän kytkentäkaavion mukaan tulevan, toisaalta neuvostoliittolaiset osasivat hyödyntää olemassa olevat resurssit harvinaisen hyvin. Jos radiolla kuulee hyvin niin mikä ettei? Omakohtaisia kokemuksia ei ole kuin Selenasta joka balansoituine diodimixereineen on omassa sarjassaan, sitä on tänäkin päivänä ilo kuunnella, asemat tulevat kuin tyhjästä ilman mitään digikihinöitä ja kohinoita.

Lainaus:


Ne on venäläisiä päätetransistoreja. Tietysti he tekivät omiaan. Kuten myös muita komponentteja. Kelarumpu oli ratkaisu jonka he valitsivat, hyvä ratkaisu heidän mielestään, ilmeisesti.

Tuollaisia Spidoloita oli aikoinaan Dx-palvelussa saatavana. Sellaisen aikanani hommasin.Ihan kohtalaisen hyvin sillä tarpeelliset asemat kuului. Etuseinän ritiläpintaa tuunasin laittamalla jalopuujäljitelmämuovia päälle ja leikkaamalla raot auki askarteluveitsellä. Johonkin radio sitten hävis.

Hannu

Käytettiinhän kelarumpua muutamissa 50- ja 60-luvun paremmissa ammattilaismallisissa liikennevastaanottimissakin. On se ainakin luotettavampi kuin perinteinen putkiradion painonappivaihtokytkin. Ja monin verroin helpompi puhdistaa.

RJL kirjoitti 07.02.2015 klo 10:20:51:


Tässä vähän tukevampi kelarumpu vuodelta 1954 ja samasta maasta, kuin Spidola. Rummun sivut 15 mm alumiinia. Kontaktit kullatut.
Luulen, että tämä konstruktio voisi olla alunperin Saksasta.