Seuraavat viestit on siirretty Haku päällä -osastolta ketjusta "Muualla myynnissä osa 3".

t: Admin

Jo on hintaa!
Kai ne hyviä radioita ovat. Entinen opettajani sanoi; nähtyään Grundig Satellit 700 radioni, että hänellä oleva Panasonicin radio oli paljon parempi kuin tuo Grundig. Opettajan Panasonic radio oli muistikuvan mukaan sellainen pieni analogi-asteikolla ollut radio. Se saattoi olla tämä malli tai jokin muu saman tapainen:

hifiradio58 kirjoitti 28.12.2014 klo 11:11:45:


Tuo linkissä oleva Natikka maksoi täällä meilla 13.500mk uutena, vuonna 1980,
radio kehuttiin lehdistössä maasta taivaaseen, joten ei mikään ihme että niistä
pyydetäänkin maltaita vielä nykyäänkin. Tuolla summalla sai siihen aikaan varsin
tuoreen ja hyväkuntoisen käytetyn auton, ihan vertailun vuoksi

Markku 

Kirjan "Shortwave Receivers, Past & Present" uusimmassa versiossa manitaan National Panasonicin RF-9000:sta.
Tuotantovuodet: 1982-1985, Hinta (jenkeissä) uutena 2800-3800$.
Valmistusmäärä on ollut aika pieni, hinnan sanotaan olleen kohdallaan koon ja nappuloiden määrän suhteen, mutta ei vastaanottimen ominaisuuksien....

Sonyhän teki koko joukon noita isoja radioita isoon hintaan. Eli vaikkapa mallit CRF-320 ja CRF-330 joissa kotelokin oli painevalua ja hintaluokka samoissa kuin tuossa Natikassa. Ja silti taas vastaanotto-ominaisuudet eivät vastanneet alkuunkaan hintaa.

Ilpo

Tietysti on myös niin, että jos firmat joiden tuotevalikoima koostuu pääasiassa suurissa sarjoissa tehtävistä tuotteista ryhtyy tekemään laitteita joille ei ole markkinoita lainkaan samalla tavalla - ei välttämättä onnistu tämmöisellä spesiaalialueella vaikka olisivat edullisempiakin malleja.

Näyttää liikennevastaanottimien puolella olevan niin, etteivät siinä juurikaan ole onnistuneet kuin erikoistuneet yritykset ja jos joku muillakin alueilla kunnostautunut firma on onnistunut niin sillä on tarkoitukseen ihat omat tuotantolaitokset.

En tiedä sitten, vaatiiko ominaisuuksiltaan hyvän laitteen suunnittelu sitten niin erilaisen ajatusmaailman kuin jollain muulla elektroniikan aluella.  Toki vaikkapa Sonyn joitain liikennevastaanotinmalleja on paljon myyty, mutta oikeasti ne eivät ole koskaan saavuttaneet vaativien harrastekäyttäjien suosiota. Ja ammattikäytössä niitä ei liene käytetty lainkaan.

Sinänsä on erikoista, että taas ULA-alueen DX-kuuntelussa ovat suosiota saavuttaneet jotkut ns. normaalikäyttöön suunnitellut paremmat ULA-virittimet - kylläkin usein alkuperäistä kapeammilla välitaajuussuotimilla modattuina. On tietysti niin, että tälle alueelle ei ole oikein tarjontaa kuin huippukallista ammattilaitteista useimpien taajuusalueen kattavien liikennevastaanotintyyppisten harrastelijalaitteiden ollessa taas suunnattu muiden liikennemuotojen kuunteluun kuin ULA:n yleisradiolähetykset.

Ilpo

Olen kyllä tuosta eri mieltä. Itselläkin on monta Grundigin mallia ollut kokeilussa, mutta yhtään ei ole aktiivikäytöön jäänyt.
Soveltunevat ohjelmakuunteluun, mutta voi vaikkapa tutkailla mimmoinen vastaanotinvalikoima on ollut aktiiveilla keskiaaltokuuntelijoilla - joihin itsenikin joskus katsoin lukeutuneeni.

Pitkien lankojen kanssa touhuavilla keskiaaltokuuntelijoilla oli harrastelijoille markkinoiduista vastaanottimista ensin paljon Trion 9R-59DS:ää, sittemmin Icomin R71:tä ja sittemmin JRC:n NRD-525:ttä ja ja ennen SDR-vastaanottimia NRD-535:ttä. Nyt enemmistöllä on Perseus SDR  - itellä sitä ei ole vaan Elad FDM-S2.
Toki hyvin monia muitakin merkkejä joukkoon mahtuu ja ammattikäyttöön suunniteltuja vastaanottimia on myös jonkun verran aktiivikuuntelijoilla.

Noissa matkaradiotyyppisissä vastaanottimissa on yleensä ollut ongelmana huono signaalin kesto mikä on tullut esiin usein pitkillä antenneilla 400m - 1 km., yleinen häiriösuojaus, monissa huono taajuuden lukematarkkuus ja mekaaninen stabiliilisuus - johtuen usein käytetyistä muovirakenteista jne.

Ilpo

Juu, kyllä silloin nuornamiehenä oli rahat tiukassa, itse aloittelin tädin pöytäradiolla ja sitten Selenalla, joka olikin mainio DX-käytössä, väsäsin siihen taajuuslaskurin, huom. välitaajuus, sekä digikellomodulin. Huono puoli oli rajalliset bandit. Tämän käytin aivan loppuun, bandirumpu ihan rullalla...on radiotaivaassa nykyään.

Sitten oli Satellit 600, joka oli ulalla erittäin hyvä, italialaisia FM- asemia tuli tuutin täydeltä usein kesäisin. AM-käytössä se ei ollut mikään ihmevekotin, mutta toimeen tuli jos ei ihan vieressä sattunut olemaan voimakasta asemaa äänessä kun yritti pinnistellä niitä harvinaisuuksia maailmalta.Tähän rakensin Radio Nederlandin ohjeiden mukaan aktiiviantennin, joka toimi kohtuuhyvin kerrostalossakin. 600nen on tallella on ja pelaa tänäkin päivänä, preselektorin remmi on vaihdettu, ei muuta.

Aikoinaan yritin kyllä ostaa R-390A liikkarin, ei vaan koskaan löytynyt sopivan hintaista, kaikki olivat USAssa, eikä niitä yksilöitynä myyty, vaan sai jonkun, minkä surpluskaupan henkilökunta oli todennut "toimivaksi". Siitä kävin nimimerkin SSS= Simo.S. Soinisen kanssa kyllä keskusteluja sen erinomaisuudesta. Nykyään minulla on Electronics Assistance Corpin valmistama sopimuslaite, kun niitä saa jo kohtuuhintaan.
Aito Collins olisi toki mukavampi.

Väliin mahtuu myös Racal RA-17L, Tikkakosken kaupasta aikoinaan hankittu, en pitänyt siitä, myin pois. Sekä pari muuta liikkaria, jotka eivät pitkään viihtyneet pöydälläni.

Tämä ketjussa mainittu AEG Telefunken olisi kyllä mieluinen, mutta mahtaako sitä loppujen lopuksi käyttää niin paljon että kannattaisi hankkia, paras DX-into jäi nuoruusvuosiin, nykyään tulee vaan selailtua bandeja silloin tällöin.

hifiradio58 kirjoitti 08.01.2015 klo 13:56:29:

EAC R-390A on ihan yhtä hyvä kuin Collins R-390A vain se nimi on eri...
Itseasiassa EAC käytti eri asteiden välissä laadultaan parempia kytkentäkondensaattoreitakin.

Jos putkivehkeistä tykkää niin nyt viime aikoina on suomestakin saanut ostaa Protonin R-250M ja R-250M2 radioita sopuhintaan.
Sellaista voi mielihyvin suositella!

Kyllä kai nuo rajoittuivat jenkkien ja Naton käyttöön. Näin olen ymmärtänyt.
Jossain vaiheessa 60-luvun loppupuolella taidettiin myydä muuallekin.
Harrastelijat ovat ostaneet niitä jenkeistä 80-luvulta alkaen Suomeenkin.

Ilpo

Siellä radiomuseum.orgissa on usein väärää tietoa.

Vähän hämmästelin kun kaikki eurooppalaiset tunnetut valmistajat siirtyivät kuitenkin 60-70-lukujen taitteessa viimeistään transistoroituihin laitteisiin.

Toki valmistuksessa on ollut joitain liikennevastaanottimia hyvin pitkään kuten tunnettu juttu on, että 50-luvun R-390A/URR:n viimeinen tilaus tuli vuonna 1985.

Simonsen Radion malli RA2 on vuodelta 1964. Löytyy kirjasta "Shortwave Receivers - Past & Present" sivulta 653.

Ilpo

Minä en ainakaan halua asioida radiomuseum.orgin kanssa.
Eipä EK07:aa ole kukaan malttanut laivaradioksi ostaa kun maksoi 50-luvulla yhtä paljon kuin kolme uutta volkkaria.

Ilpo

Ei ole tietoa ja vastaustakin on vaikea saada kun edellinen omistaja on kuollut. En tiedä onko se hankittu edes Suomesta alunperin koska sama henkilö oli hankkinut myös pari R-390A/URR:ää USA:sta yms.

Ilpo

Täällä on joidenkin "parempien" liikennevastaanottimien esittely: http://www.fenu-radio.ch/Profi-RX.htm

Simonsen Simrad RA2 on mielenkiintoinen laivaradio, se on esitelty RM:n mukaan vuonna 1977. Vielä silloin käytettiin putkia laajalti?

Simrad on enimmäkseen navigointilaitteiden valmistaja. Tuo Simrad RA2 oli tarkoitettu Norjan kalastusaluksille, vähemmän kauppalaivoille ja silloin vain hätävastaanottimena.

LGL

IlpoJaakko kirjoitti 10.01.2015 klo 17:21:51:


Suurin osa ihmisistä = Ei.
(Normi teknikko, insinööri, ehkä asentaja = kyllä)

Tuo laitteiden testaus on minimoitu alkaen ihan tietotekniikan valmistuksesta
80-luvulla, kuluttajasta on tullut testaaja. Näissä erikoisvastaanottimissa tuota
testausta on varmaan vähennetty merkittävästi viime vuosina. Hintaa on saatu
alennettua tästä syystä ja samalla "liiallista" käyttöikää rajoitettua.

Ammattipuolen laitteissa näkisin suurimpana uhkana tuon nykyisen ser-kierrätyksen.
Lainssädäntöä kiristetään pikku hiljaa ja lopulta ei kotimaisissakaan SA-myymälöissä
ole enää elektroniikkaa tarjolla siksi että joku taho saa siitä ympäristö sertifikaatin.
Varsinkin jos amerikassa aletaan kiinnittää ympäristöön samanlaista huomiota kuin
täällä euroopassa. Tästä oli foorumilla toisaalla juttua jo aiemminkin.

Toinen on sitten se että onko nämä nykyisetkin laatulaitteet tehty niin että niiden
käyttöikä ja suhteellinen kestävyys laskettu vähän tarkemmin kuin menneen ajan
laitteissa.

Katsellessa Ebayn tarjontaa, olen havainnut aika usein että amerikassa myynnissä
oleva mielenkiintoinen laite on saanut heti etusivulle maininnan ei myydä Suomeen?

Markku 

Maja kirjoitti 11.01.2015 klo 21:06:27:


Kuten Ilpo tuossa jo asiasta mainitsikin, tuo "ei myydä Suomeen"
johtunee siitä syystä että amerikkalainen myyjä on ilmoitusvaiheessa tehnyt valinnan tuotteen toimituksesta ainoastaan kotimaahansa.Tällöin ebay toteaa tylysti "May not ship to Finland".Olen vastaavissa tapauksissa hankkinut tavaraa USAsta siten että olen ottanut yhteyttä myyjään ja hän on tehnyt "shipping" muutoksen jolloin mahdollistuu huutaminen ja mahdollinen tavaran toimituskin Suomeen.
Kaikki myyjät eivät tietysti tähän suostu..

Nipa

eBay:ssa on nyt tällainen vastaanotin myynnissä. Sen taajuusalue 1,1MHz bis 30,1MHz.
Myös tämä on myynnissä.

Telefunkenin olis voinut ostaa jos olis ollut Suomessa...

Ilpo

En ole aiemmin huomannut vastata. Tuossa mallissa näyttää olevan myös tekstit englanniksi ja taajuudensäätönupin ulommainen kehä on minulla kirkas metallinen ja tuossa on erilainen.
Toki siinä varmaan on sisäisiäkin muutoksia.

Ilpo

Putkivastaanottimen audio on hyvä jos se on tehty hyvin kuten putkivastaanottimissa yleensäkin.
Joissain halvemmissa laitteissa kuten Trion vanhoissa konessa ei tuo audiopuoli mikään järin häävi ollut, mutta paremmissa koneissa taas oli usein toisin.

Hyvillä putkietuasteilla pääsee varmaan samaa luokkaa olevaan herkkyyteen kuin puolijohdetoteutuksilla, mutta oleellisin asia on suuren signaalin kesto mikä tulee avuksi halvemmillakin putkivastaanottimella. Alkupään kalliimmatkin transistorilaitteet olivat tässä suhteessa heikkoja ja oleellisin muutos mielestäni oli se, että yleisesti ryhdyttiin käyttämään parempia välitaajuussuotimia.

Monissa hyvissäkin putkilaitteissa oli vielä 60-luvulla kohtalaisen surkeat välitaajuussuotimet verrattuina siihen mitä alkoi olla yleisesti 70-80-lukujen ammattilaitteissa ja jopa paremmissa harrastelijavastaanottimissakin.

Välitaajuussuotimillakaan ei saa kuitenkaan parannettua tilannetta jossa signaali vääristyy jo ensimmäisessä sekottajassa  - mitä tapahtui monissa alkupään puolijohdevastaanottimessa.
Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikka Racalin RA.1217 jossa on herkkyyttä kuin pienessä kylässä, mutta on vähänkään kunnollisella antennilla pakko käyttää runsaasti vaimennusta koska muuten vastaanotin menee tukkoon tai tai kuuluu ylimääräisiä asemia mistä sattuu. Edeltäneet putkimallit RA.17 ja RA.117, jotka ovat tehdyt samalla Wadleyn looppiperiaatteella, mutta putkilla, eivät ole moisesta moksiskaan.

Ilpo

Millainen on uudempi Racal RA3701? Sellaisia on eBay:ssa näkynyt myynnissä.
Myös minua kiinnostasi; voiko näitä 1950 luvun +- 10 vuotta; HF vastaanottimien äänenlaatua ja vastaanotto-ominaisuuksia parantaa?

Tässä on putkiradio, ja vaikka (kuvassa oleva versio) on suunnittelultaan 60-lukua, niin taajuusstabiilisuus on hyvä ja SSB tulee puhtaasti.
Välitaajuus-selektiivisyys on kapeimmillaan 1 kHz, eli ei CW:lle aivan optimaalinen. Vastaanottimessa on CW:lle kuitenkin kapea audiofiltteri. Välitaajuuskaistan leveys on portaattomasti säädettävissä välillä 1 kHz...14 kHz.

http://www.radiomuseum.hu/r250.html

Puhumattakaan R&S EK07:sta. Sen veroista ei liene tehty toista. Tässä Ilpo esittelee omaansa:



Taitaa voittaa tuon R-250 radion; kaikilta ominaisuuksiltaan.

Tässä IJL video R-250M vastaanottimesta: https://www.youtube.com/watch?v=vPcI74WgaZY

R-250 sarjan radioita siis valmistettiin kolmea eri versiota eli R-250, R-250M ja R-250M2.
Näiden lisäksi oli tuotannossa ainakin laivastoversiot R-670 ja R-670M.

R-250:n kaikissa versioissa on antennituneri, siis se säädettävä kondensaattori, jolla sovitetaan antennin impedanssi vastaanottimen etupäähän. Antennituneri on mielestäni enemmin lähettimeen viittaava termi.

Lisäksi anitennituloja on kolme. Balansoitu, ei-balansoitu pienohminen, ja suurohminen, jos olen oikein tulkinnut.

Olen myös miettinyt mitä tällaisen radion valmistaminen maksaisi nykyään.
Useita tuhansia euroja todennäköisesti, jollei yli 10 tuhatta. Pelkkä johdotus ja osien kytkentä vie useita päiviä. Jokainen juotoskin on lakattu.

Virolainen tuttuni myi kerran yhden romutettavaksi ja sai pelkästään taajuusrummun kontaktien kullasta pari sataa euroa.

Alumiinirungon paksuimmissa kohdissa ainevahvuus on n. 20 mm.
Suurin säätökonkka on 14-osainen, siis kaikki samalla akselilla. ym.ym.

Löysin tällaisen linkin, jossa saksalaisia putki-militääriradioita:

http://www.boatanchors.de/index.html?german_receivers/telefunken_e104/telefunken...

Piirtelin kerran R-250M:n lohkokaavion "suomeksi" sekä myös etupaneelin säätimien nimet. Laitan ne tähän, jos joka on aiheesta kiinnostunut.

R-250M ja R-250M2 kykenevät myös täydelliseen SSB ilmaisuun (tuloilmaisin), siinä missä esim. EK07 tarvitsee erillisen lisälaitteen tätä varten.

R-250 radiot painavat noin 90kg mutta niiden siirtely helpottuu huomattavasti kun radion modulit vetää ulos ja erilleen laitekotelosta, jossa näille on omat tasonsa ja kiskonsa.

Nimenomaan nostalgiaa tarjoaa nää vanhat putkivehkeet. Esim tuossa VRLKA:ssa kytken ensin hehkuvirrat päälle. Sitten hetkisen kuluttua vasta anodijännite. Taajuusalueen vaihto käy ihan työstä. Jos CW:tä tai SSB:tä haluaa nauttia, niin on asteikolla liikuttava herkin sormin  max 0,1 mm kerrallaan. ST-vahvistusta säädettävä sopivaksi. Samoin BFO. Voimakkaat signaalit vaatii vaimennusta, jota ei löydy etupäähän. Apuna ainakin pistämällä antennia maahan kun lähistöllä oleva amatööri on äänessä..
Kaiken kruunaa vielä se, että jokainen säätö vaikuttaa kaikkiin muihinkin säätöihin.

Ei ole samaa fiilistä nykyisissä muistivastaanottimissa, joissa kaikki löytyy saman napin takaa.

Vanha laatuvastaanotin olisi haave omistaa. Valitettavasti niitä on harvoin myynnissä. Silloinkin hintataso on korkea.

IlpoJaakko kirjoitti 29.03.2015 klo 19:38:42:

Collinsin 51-J sarjan radioita oli Helsinki Radion rannikkoradioasemalla käytössä useita kappaleita.
Tiedä sitten millä ilveellä ne on aikanaan sinne saatu jos USA:sta ei ole saanut ostaa..

Suorituskyky  - poislukien taajuuden näyttö ja stabiilisuus voi olla hyvä kuten aiemmin mainitsin. Myöskään useimmissa välitaajuuden LC-suodinjutuissa ei päästä samanlaiseen välitaajuuden päästökaistaan kuin vähänkään paremmalla kide- tai mekaanisella suotimella.

Sitten on käytännön kuuntelussa huomioitava monissa uudemmissa liikennevastaanottimissa olevat monipuoliset notch- ja bandpass tuning-säädöt sekä portaaton kaistaleveyden säätö useissa SDR-laitteissa.
SDR-laitteissa ne on vielä ohjelmallisesti "visualisoitu" niin, että voi silmillä seurata säätöjen vaikutusta.

Vaikka tykkään kauheasti vanhoista laitteista niin en silti ole sitä mieltä etteikö myös ihan oleellista kehitystä olisi tapahtunut.

Ilpo

Collins radioita lienee ollut laivoilla aika yleisesti käytössä. Muistan näin isäni kertoneen. Mikähän malli lienee yleisin?

Ja hieman toisesta äärilaidasta, mainio vastaanotin vaikka hieman ärsyttää kun ei ole VFO-nuppia..

Nipa

Olin lähes 30 vuotta laivoissa, mutta missään ei ollut Collinsia. Suomalaisissa laivoissa oli paljon tanskalaisia radioita, kuten Pedersen, Elektromekano, Skanti  ja myöhemmin Sailor. Myös ruotsalaisia kuten SRT, SRA ja  ITT(lähetin). Norjalaisia lähettimiä oli melko tavallisia, kuten NERA. Englantilaisia oli  Marconi asemia, ja Eddystone receivers. Saksalaisia Hagenuk ja Siemens. Vaikeaa  sanoa mikä olis ollut yleisin.
Ss Kasteholm laivassa oli suomalainen STAR Radion lähetin, ja vastaanotin oli Helvar.
Jenkkivastaanottimia oli Drake ja  MacKay joka oli erittäin hyvä. 
Luulenpa että 80-luvulla, tavallisin vastaanotin oli Skanti 5001.
Finnlinesin laivojen radiokalustoista ei ole tietoa.

LGL

Nuo aiemmin mainitsemani laivat ovat Finnlinesin laivoja. Niiden radiokalustosta, kun löytyisi tietoa.

Markus Hautaniemi kirjoitti 31.03.2015 klo 22:15:52:


Tuolta löytyy muutamia kuvia, tuttuja radioita mutta ei Collinsia ainakaan äkkiseltään näkynyt..

http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.php?g2_itemId=26375

http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.php?g2_itemId=26128

http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.php?g2_itemId=26369

http://www.kolumbus.fi/seppo.puhakka/elamankerta.htm

Nipa

Lisättäköön linkki samaisella äänimeri-sivustolla oleviin Helsinki Radion kuviin, joissa tosiaan esiintyy 51-J sarjalaisia Collinseja: http://www.aanimeri.fi/gallery2/main.php?g2_itemId=10822

Ei kai siinä kenellekään vanhoja radioita tunteville ole mitään yllätyksellistä, että putkitekniikkaan perustuvien laitteiden luotettavuus ei ole läheskään nykyelektroniikan tasolla, vai mitä tarkoitat ?

Collinseista
Mulla on yksi Helsinki Radion 51J-3 vastaanottajista.
Etulevyssä on kyltti Posti ja lennätinlaitos nro. 3444.

51J-4 on kotoisin ilmavoimilta, peräisin kasinhännän poistomyymälästä. Suomenkielisellä manuaalilla.
Paikoillaan jopa alkuperäinen pöytäkotelo, aika harvinaista.

Vaan onko R390(A) mallia ollut Suomessa käytössä?
Melko varman tiedon mukaan, ainakin Tanskan armeijalla on niitä ollut. Aika yllättävää.

Millaisia ovat Target HF3/P ja HF4E-S? Niitä näkee joskus myytävän eBay:ssa.

Mihin tällaista on mahdettu käyttää; RTTY vastaanottoon? http://www.ebay.de/itm/JRC-NRD-525-Agenturen-EAA-90-LW-MW-und-KW-/351434634715?p...

Noista RJL:n mainitsemista vastaanottimista lienee tuo NRD-535 (D-malli) olleen suosituin noitten "kovien DX-kuuntelijoiden" keskuudessa.
Tuttavani - entinen radiosähköttäjä - piti sekä IC R-75:ä että NRD-535:ä epäherkkinä siihen nähden mitä oli laivoilla tottunut.
Tietty ajan kuluminen vertailujen välillä vaikuttaa. Sen sijaan hän kyllä piti SRT:n SR-51:tä hyvänä.

Ilpo

Kohtuullisina DX-kuuntelukäyttöön pidetään Perseusta - joka on siinä käytössä varmaan suosituin. Itellä on yhtenä Elad FDM-S2, jota pidän vähintään yhtä hyvänä ja jossa taajuusalue riittää myös ULA-kuunteluun.

DX-kuuntelussa oleellisimmaksi asiaksi näissä on muodostunut laaja tallennuskaistalevys jolloin voidaan tallentaa kelipiikin aikana vaikka koko MW-alue tai joku muu bandi ja sitten rauhassa "kelailla" asemia tallenteelta myöhemmin. Tämmöistä ei vanhan tekniikan aikoina käytännössä juurikaan ollut helppo tehdä muuta kuin joillain spesiaalilaitteilla ja yhtä monipuolisesti ei niilläkään.

Softina käytetään useimmiten kolmannen osapuolen tuotteita joita on useitakin vaihtoehtoja. Itellä on maksullinen Studio 1 joka on omiin tarpeisiini riittävä.

Ilpo

Kuva linkitetty täältä: http://ecom.eladit.com/epages/990298944.sf/en_GB/?ObjectPath=/Shops/990298944/Pr...
Tässä on lisänä LCD-näyttö, jolloin ei tarvita tietokonetta.
Verkkokauppa: http://ecom.eladit.com/epages/990298944.sf/en_GB/?ObjectPath=/Shops/990298944/Ca...

Yksi hienoimpia vastaanottimia lienee R&S®EB510 HF Monitoring Receiver. Hintaa en tiedä, mutta se lienee harrastajien ulottumattomissa.


Kuva R&S®

Tuossa minun videossani on T-Mate 2 jonka avulla Eladia voi säätää niin ei tarvitse varsinaisen kuuntelun perustoiminnoissa käyttää tietokonetta ja hiirtä.
https://youtu.be/SF5KCJuJDH8

Ilpo

Sen enempää tuntematta tätä Eddystonea niin hieman ilkikurisesti totean:jos vastaanottimesta puuttuu "pyöritettävä VFO-nuppi" niin jättäisin hankkimatta.Toisaalta, ilmeisesti sellaisia on noihin jälkeenpäin väsätty..

Nipa

Kokemustahan tuosta ei liene kellään ainakaan Suomessa mutta jo vt-kaistaleveyksien luettelo 3, 8 ja 16 kHz on sen verran epäkäytännöllinen että kiinnostus lopahtaa siihen. Jos ei sitten laita jotain SDR-radiota 100 kHz:n lähdön perään jolloin kaistaa saa säädettyä mielensä mukaan.

Birminghamissa näkyy olevan tehty. Aika vähän on tietoa Radiomuseumin sivuillakin mutta erityisesti varoitetaan että tämä on etäohjattu malli ja paikallisohjaus on vaillinaista. Ja saa olla varma että se etäohjaus on tehty jollain nykypäivää ajatellen kovin eksoottisella protokollalla.

http://www.radiomuseum.org/r/eddystone_16506.html

Niin Markus, kyllähän Eddystone on puhtaasti brittimerkki ja ainakin vanhemmissa laitteissa sen näkee jo ulkonäöstä.

Kaistaleveydet ovat tyypillisiä ammattivastaanottimille - lukuunottamatta sitä, että yleensä on vielä CW- ja RTTY-kaistalevyksiä (joilla ite en ole juuri koskaan tehnyt mitään).
Silti noilla kovasti on asemia kuultu.


Ilpo