Seuraavat viestit on siirretty Haku päällä -osastolta ketjusta "Muualla myynnissä osa 3".

t: Admin

Jo on hintaa!
Kai ne hyviä radioita ovat. Entinen opettajani sanoi; nähtyään Grundig Satellit 700 radioni, että hänellä oleva Panasonicin radio oli paljon parempi kuin tuo Grundig. Opettajan Panasonic radio oli muistikuvan mukaan sellainen pieni analogi-asteikolla ollut radio. Se saattoi olla tämä malli tai jokin muu saman tapainen:

hifiradio58 kirjoitti 28.12.2014 klo 11:11:45:


Tuo linkissä oleva Natikka maksoi täällä meilla 13.500mk uutena, vuonna 1980,
radio kehuttiin lehdistössä maasta taivaaseen, joten ei mikään ihme että niistä
pyydetäänkin maltaita vielä nykyäänkin. Tuolla summalla sai siihen aikaan varsin
tuoreen ja hyväkuntoisen käytetyn auton, ihan vertailun vuoksi

Markku 

Kirjan "Shortwave Receivers, Past & Present" uusimmassa versiossa manitaan National Panasonicin RF-9000:sta.
Tuotantovuodet: 1982-1985, Hinta (jenkeissä) uutena 2800-3800$.
Valmistusmäärä on ollut aika pieni, hinnan sanotaan olleen kohdallaan koon ja nappuloiden määrän suhteen, mutta ei vastaanottimen ominaisuuksien....

Sonyhän teki koko joukon noita isoja radioita isoon hintaan. Eli vaikkapa mallit CRF-320 ja CRF-330 joissa kotelokin oli painevalua ja hintaluokka samoissa kuin tuossa Natikassa. Ja silti taas vastaanotto-ominaisuudet eivät vastanneet alkuunkaan hintaa.

Ilpo

Tietysti on myös niin, että jos firmat joiden tuotevalikoima koostuu pääasiassa suurissa sarjoissa tehtävistä tuotteista ryhtyy tekemään laitteita joille ei ole markkinoita lainkaan samalla tavalla - ei välttämättä onnistu tämmöisellä spesiaalialueella vaikka olisivat edullisempiakin malleja.

Näyttää liikennevastaanottimien puolella olevan niin, etteivät siinä juurikaan ole onnistuneet kuin erikoistuneet yritykset ja jos joku muillakin alueilla kunnostautunut firma on onnistunut niin sillä on tarkoitukseen ihat omat tuotantolaitokset.

En tiedä sitten, vaatiiko ominaisuuksiltaan hyvän laitteen suunnittelu sitten niin erilaisen ajatusmaailman kuin jollain muulla elektroniikan aluella.  Toki vaikkapa Sonyn joitain liikennevastaanotinmalleja on paljon myyty, mutta oikeasti ne eivät ole koskaan saavuttaneet vaativien harrastekäyttäjien suosiota. Ja ammattikäytössä niitä ei liene käytetty lainkaan.

Sinänsä on erikoista, että taas ULA-alueen DX-kuuntelussa ovat suosiota saavuttaneet jotkut ns. normaalikäyttöön suunnitellut paremmat ULA-virittimet - kylläkin usein alkuperäistä kapeammilla välitaajuussuotimilla modattuina. On tietysti niin, että tälle alueelle ei ole oikein tarjontaa kuin huippukallista ammattilaitteista useimpien taajuusalueen kattavien liikennevastaanotintyyppisten harrastelijalaitteiden ollessa taas suunnattu muiden liikennemuotojen kuunteluun kuin ULA:n yleisradiolähetykset.

Ilpo

Olen kyllä tuosta eri mieltä. Itselläkin on monta Grundigin mallia ollut kokeilussa, mutta yhtään ei ole aktiivikäytöön jäänyt.
Soveltunevat ohjelmakuunteluun, mutta voi vaikkapa tutkailla mimmoinen vastaanotinvalikoima on ollut aktiiveilla keskiaaltokuuntelijoilla - joihin itsenikin joskus katsoin lukeutuneeni.

Pitkien lankojen kanssa touhuavilla keskiaaltokuuntelijoilla oli harrastelijoille markkinoiduista vastaanottimista ensin paljon Trion 9R-59DS:ää, sittemmin Icomin R71:tä ja sittemmin JRC:n NRD-525:ttä ja ja ennen SDR-vastaanottimia NRD-535:ttä. Nyt enemmistöllä on Perseus SDR  - itellä sitä ei ole vaan Elad FDM-S2.
Toki hyvin monia muitakin merkkejä joukkoon mahtuu ja ammattikäyttöön suunniteltuja vastaanottimia on myös jonkun verran aktiivikuuntelijoilla.

Noissa matkaradiotyyppisissä vastaanottimissa on yleensä ollut ongelmana huono signaalin kesto mikä on tullut esiin usein pitkillä antenneilla 400m - 1 km., yleinen häiriösuojaus, monissa huono taajuuden lukematarkkuus ja mekaaninen stabiliilisuus - johtuen usein käytetyistä muovirakenteista jne.

Ilpo

Juu, kyllä silloin nuornamiehenä oli rahat tiukassa, itse aloittelin tädin pöytäradiolla ja sitten Selenalla, joka olikin mainio DX-käytössä, väsäsin siihen taajuuslaskurin, huom. välitaajuus, sekä digikellomodulin. Huono puoli oli rajalliset bandit. Tämän käytin aivan loppuun, bandirumpu ihan rullalla...on radiotaivaassa nykyään.

Sitten oli Satellit 600, joka oli ulalla erittäin hyvä, italialaisia FM- asemia tuli tuutin täydeltä usein kesäisin. AM-käytössä se ei ollut mikään ihmevekotin, mutta toimeen tuli jos ei ihan vieressä sattunut olemaan voimakasta asemaa äänessä kun yritti pinnistellä niitä harvinaisuuksia maailmalta.Tähän rakensin Radio Nederlandin ohjeiden mukaan aktiiviantennin, joka toimi kohtuuhyvin kerrostalossakin. 600nen on tallella on ja pelaa tänäkin päivänä, preselektorin remmi on vaihdettu, ei muuta.

Aikoinaan yritin kyllä ostaa R-390A liikkarin, ei vaan koskaan löytynyt sopivan hintaista, kaikki olivat USAssa, eikä niitä yksilöitynä myyty, vaan sai jonkun, minkä surpluskaupan henkilökunta oli todennut "toimivaksi". Siitä kävin nimimerkin SSS= Simo.S. Soinisen kanssa kyllä keskusteluja sen erinomaisuudesta. Nykyään minulla on Electronics Assistance Corpin valmistama sopimuslaite, kun niitä saa jo kohtuuhintaan.
Aito Collins olisi toki mukavampi.

Väliin mahtuu myös Racal RA-17L, Tikkakosken kaupasta aikoinaan hankittu, en pitänyt siitä, myin pois. Sekä pari muuta liikkaria, jotka eivät pitkään viihtyneet pöydälläni.

Tämä ketjussa mainittu AEG Telefunken olisi kyllä mieluinen, mutta mahtaako sitä loppujen lopuksi käyttää niin paljon että kannattaisi hankkia, paras DX-into jäi nuoruusvuosiin, nykyään tulee vaan selailtua bandeja silloin tällöin.

hifiradio58 kirjoitti 08.01.2015 klo 13:56:29:

EAC R-390A on ihan yhtä hyvä kuin Collins R-390A vain se nimi on eri...
Itseasiassa EAC käytti eri asteiden välissä laadultaan parempia kytkentäkondensaattoreitakin.

Jos putkivehkeistä tykkää niin nyt viime aikoina on suomestakin saanut ostaa Protonin R-250M ja R-250M2 radioita sopuhintaan.
Sellaista voi mielihyvin suositella!