Kyllä siellä on käynyt se kuuluisa tee-se-itse-mies, joka on jättänyt moneen radioon samanlaisia kytkentöjä.

Viimeisessä kuvassa näkyy metallinen "haarukka" joka on taivutettu verkkokytkintä kohti. Siinä haarukassa on käsittääkseni alunperin ollut kiinni vasemmalla alhaalla näkyvä äänensävypotikka. Siinäkin on siis jokin oma viritys?

Volumepotikan kytkentä on aikomoinen risukasa. Osaatko lukea kytkentäkaaviota ja sen avulla selvittää mikä johto tulee minnekin? Valokuvasta on aika vaikeaa nähdä johtojen kulkua kun kolmiulotteisuus puuttuu.

Mainitsit kirkkaan kuristimen. Ainoa kirkas komponentti mikä lähistöllä näkyy on kondensaattori missä lukee "EVOX". Sitäkö tarkoitit?

Kuitenkin mielestäni kannattaa aloittaa muualta ennen kuin alkaa tutkia volumepotikan ympäristöä. Vaikka korjaus onkin aika tökerö niin voitaneen olettaa, että se on joskus toiminut. Eli kaikkein ensiksi täytyisi selvittää perusasiat. Tuleeko jännitettä ja minne. Oletko jo mitannut anodijännitteen? Jos saat selville toimiiko pääteaste niin siitä voi sitten alkaa kulkea taaksepäin potikalle asti.

Timo

Siinäpä se onkin ku pitäis jostain löytää toi helkaman kytkentä kaavio.

janipelkonen kirjoitti 30.10.2014 klo 15:19:18:

Konkasta ei kuulukaan mennä tasavirta läpi. Konkka menee vaihtoon jos siinä on vuotoa niin, että tasavirta pääsee siitä läpi. Tämän voi todeta vain eristysvastusmittarilla tai pahoissa vuototapauksissa jännitemittauksilla (tasajännitettä esiintyy siellä missä ei pitäisi). Kondensaattoreita ei kuitenkaan ole tarvis alkaa vaihtamaan summissa vaan aina tarpeen mukaan.

Edellä olevassa viestissäni yritin sanoa sitä, että jos ei ole mitään tietoa muiden osien toiminnasta (kuten virtalähdeosa tai pääteaste) niin korjausta ei kannata aloittaa volumepotikan ympäristöstä koska radion toimimattomuus ei välttämättä johdu siitä. Järjestelmällinen vianetsintä tuottaa tuloksen kaikkein helpoimmin ja nopeimmin.

Voitko laittaa kuvia myös siitä jo vaihtamastasi komponentista.

Timo

Helkama käytti 1950-luvulla stereo-sanaa eri merkityksessä, kuin sanan sisällön nyt ymmärrämme. Radiot olivat tavallisia mono-radioita, joissa oli erilaisilla kovaäänisjärjestelyillä pyritty saamaan aikaan "laaja sointi". Idea on esitetty oheisessa mainoksessa.
Helvarilla oli oma käytäntönsä ns. pseudostereo eli stereodyne. Näistä on ollut viime vuosina useampia artikkeleita seuramme Radiot-lehdessä.

Kauko Viitanen

kkv kirjoitti 30.10.2014 klo 19:13:57:


Mielenkiintoista, kuulen tällaisesta ensimmäistä kertaa.
Olen todennäköisesti tekemässä maanantaina kaupat Helkama 5001 Stereosta. Onko tuossakin tällainen Helkaman "stereo", kuin selitit ylempänä? 5001 on siis vuodelta 1962.
Voisi kuvitella että on, koska oikea stereo oli tuohon aikaan vielä aivan uusi asia. Ymmärtääkseni radiolähetyksissä stereo standardi hyväksyttiin maailmanlaajuisesti 1961.

Tuo ei siis häiritse mitenkään, kiinnostaa vain, mitä tekniikkaa tuleva aparaattini edustaa. 

Lisäys:
Tuossa kyllä näyttäisi olevan kummallakin sivulla ihan oikea kaiutin: http://www.radiomuseum.org/r/ergo_hr_stereo_5001w.html
Miten pitkälle tuo sitten vastaa nykyajan stereota, tuskin kovin paljon kuitenkaan?

Helkamalla ei tietääkseni ole kuin yksi stereoradiovastaanotinmalli. Se on germaniumtransistoreilla toteutettu 7025 1960-luvun lopulta.
Stereoyleisradiolähetykset alkoivat Helsingissä v. 1967, Lahti ja Turku tulivat mukaan 1968. Ohjelmaverkkojen saaminen kaikilta osin stereokelpoiseksi kesti vuoteen 1985 saakka.
Vielä vuoden 1970 tienoilla Suomessa myytiin paljon ns. "stereolaitteita" ilman stereodekooderia. Jos hankkiin tältä ajalta olevan stereolaitteen kuuntelutarkoituksessa, kannattaa katsoa että siinä on dekooderi asennettuna paikalleen.

Kauko Viitanen