Minkä arvoista konkkaa olette käyttänyt signaalijohdon ja radion välillä kun ilmisinta ja vt-astetta olette ruuvanneet?

Kokeilin 1,5pF kerkoa johdon ja vt-putken hilan erottimena, jotenkin alkoi tuntumaan että kerko saattaisi piezo ominaisuuksillaan aiheuttaa jotain outoa tähän touhuun, eikä ollut muun tyyppistä näin pientä konkkaa että olisi voinut kokeilla esim putkimallisella konkalla. Millaisia kokemuksia teillä on ollut vastaavanlaisesta?

Yleensä generaattoreiden ulostulo on pienohminen 60 ohm. Siinä voi myös ajatella parin kierroksen linkkikelaa, jolla tuo signaalia piirin kelan lähelle. Tietysti ei onnistu kelan ollessa suojapurkissaan.

Ideaalikytkentä voisi ainakin ULA:lla olla kun saadaan mittasignaali vastaanottimen oman antennin kautta. Esim piiska-antennin ympärillä pikku linkkikela. Mielenkiintoista olisi kelan sijainti piiskan eri osissa. Piiskan pituudella ja aallonpituudella on riippuvuus. En ole kokeillut mutta aion tutkia. Tietysti VT-asteissa signaali suoraan sinne, mutta ainakin oskillaattori saisi olla silloin hiljaa. Eikä etupää viritettynä minkään aseman kohdalle.

Matalammilla taajuuksilla megahertsin suuruusluokassa signaalin syöttö pikku konkan kautta ei pahemmin mittausta häiritse.

Ulan vt-virityksen kulku riippuu hieman vt-kanavan kunnosta. Vikatapauksessa on järkevää edetä asteettain alkaen ilmaisimesta kohti etupäätä (esim. hilag1 >EF89, >ECH8 ja putken päältä ECC85).
Mikäli varsinaisia vikoja ei ole, on Reijon edellä esittämä (vastaus 3) menettely hyvä.
Ulan vt-virityksessä ei ole erityistä tarvetta syöttää signaalia antennista.

Yleisesti ulan viritys vaatii hieman kokemusta ja harjoittelua. Mikäli kokemusta ei ole kannattaa tutkia alan kirjallisuutta ja viritysohjeita.

terv.
Åke
**

Vielä mietteitä tuosta kytkentäkonkasta:

Silloin, kun signaalia syötetään sellaiseen piiriin, jota viritetään, täytyy kytkentäkondensaattirin olla todella pieni, että se ei vaikuttaisi viritykseen. Esin. jos ULA-välitaajuuspiiriin, jonka piirikapasitanssi on 50 pF, syötetään signaalia kondensaattorilla, joka muuttaa kapasitanssia vain 1 pF, on se jo 2% koknaiskapasitanssista ja taajuuden muutos 1% eli välitaajuudella n. 100 kHz, joka on jo liikaa.

Parempi on menetellä juuri niin kuin edellä on kerrottu: käytetään reilun kokoista kytkentäkondensaattoria jonka pääasiallinen tehtävä on tasajännite-erotus, eikä yritetäkään virittää sitä piiriä, mihin signaali kytketään. Jos viritetään ilmaisinpiiriä, kytketään signaali välitaajuusputken hilalle, jolloin generaattorin pieni impedanssi vaimentaa hilapiiriä niin, että se ei vaikuta viritykseen. Kuten edellä todettiin, viritetään ECH:n ja EF:n välinen piiri vastaavalla tavalla, signaali ECH:n hilalle.

Kun viritetään ULA-purkissa olevaa ensimmäistä välitaajuusmuuntajaa, syötetään signaali em. ECC85:n päälle tulevan suojapurkin avulla (joskus riittää pelkkä johdon pätkä) ECC85:lle. Signaali siirtyy nyt kapasitiivisesti todella pienen kytkentäkondensaattorin avulla. Näin voidaan menetellä, koska meillä on käytettävissä jo koko välitaajuuskanavan täysi vahvistus kompensoimassa pienestä kytkentäkondensaattorista johtuvaa häviötä.

t. Reijo N.