Noita Luxorin vaalueapuisia korkeita oli jostain syystä parissakin lapsuuden kodissa, usovanhempien mökillä jne, joten sen kanssa ei kyllä kilpaile mikään

Samaa mieltä Heikin kanssa, Philipseissä ei ole ikinä kaikki kondiksessa. Jos ei isoja vikoja ilmaantuu pieniä tilalle. Onneksi sain varsin muikeasti 80€ hintaan myytyä Philips RH702, tosin hävetti myydä huonoa tavaraa ylihintaan.

No joo... tuohon mun mielipiteen muodostukseeni saattaa vaikuttaa se että olin joskus 60-luvulla Lahdessa paikallisen Philips-piirimyyjän huollossa töissä. Siellä kuulin tuon itseäni vanhemman rtv-mekaanikon toteamuksen "Philips - siitä valittavat useimmat".

Keskikaupungilla Hämeenkadulla olleen liikkeen seinässä kun oli valomainos "Philips - sen valitsevat useimmat"

Olin ammattikoulun työharjoittelussa TV-huollossa. Siellä oli isäntänä vanhempi, melkoisen boheemi mies. Aina kun Philips tuli huoltoon, toteamus oli: "nyt tuli v1ttu homma, se on pikkusen niinku Philips".

Tuo oppi on jäänyt mieleen ja omalta puoleltani olen samaa mieltä, vaikka rojujen korjaaminen onkin pelkkää harrastamista.

Minulla on ollut paljon Philipsin laitteita ja olen myös huoltanut niitä ihan
päätoimisesti 70-luvulla, luotettavia peruslaitteita, en muista olleen niiden
huollossakaan ongelmia, hyvät huolto-ohjeet ja varaosien saanti pelasi.
Pienikin muutos valmistuserässä, niin lisälehti tuli huolto-ohjeeseen.

Mitä Philipsin hifilaitteisiin tulee niin kyllä AH-sarjan laitteet kestävät ihan
hyvin vertailun aikansa klassisten hifimerkkien kanssa. Oikeastaan vain
kasettidekeissä Philips olisi voinut panostaa niihin vähän enemmän, vain
N5000-sarja oli ainoa hifikelpoiseksi luokiteltava sellainen.

Putkiradioissa tuo huolto on tänä päivänä niin laaja käsite että Philipsillä
ei varmaan osattu kuvitellakaan, että joskus 50-vuoden kuluttua niitä
yritetään rakentaa uudelleen alkuperäiseen loistoonsa. Joten ei ihme jos
niiden laitteleminen vähän joskus tökkii.

Mutta kuvitelkaapa tilannetta jossa tätä Philipsin kaltaista jättiä ei olisi
ollut olemassakaan. Tämä harrastus olisi varmaan vaikeus-asteeltaan
aivan toista luokkaa. Tilalla olisi ollut siis satoja pieniä tehtaita omine
näkemyksineen, komponentteineen ja filosofioineen hyvästä radiosta.

Markku 

Tämän aiheen sisältö on laajentunut (kuten usein tapahtuu) alkuperäisen otsikon ja kysymyksen ulkopuolelle.
Enemmän keskustellaan eri merkkien laadusta ja ominaisuuksista kuin kiinnostavuudesta ja sen perusteista. Tunteita monet kyllä herättävät.

Foorumin luonteen mukaisesti en pyri tätä arvostelemaan tai rajoittamaan, kunhan totean.

Itse laitoin tunteikkaammaksi radioksi Siemensin vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi useita, mm Salora, Blaupunkt  ja listasta puuttuva Grundig.

Ensimmäinen kodissani näkemä radio oli Pikku-Hitler DKE38. Kun sitten aloitin oppipoikana radioliikkeessä, vaihtuivat kodin radiotkin useasti. Viimeisin, alle 20-vuotiaana, oli silloin kaiken huippu Siemens 15W
http://www.radiomuseum.org/r/siemens_kammermusik_schatulle_15w.html

Omasta mielestäni kiinnostavin merkki on Telefunken. Nuoruudessa tuli fanitettua ehkä eniten Finlux:ia ja Grundig:ia. Tällä hetkellä minulla on vain Grundig:in laitteita; yksi 1990 luvun S-VHS video, 1960 luvun Ocean-Boy ja 1956 vuoden 4095a putkiradio.