Yleisesti ottaen kysymys on vastaanottimen herkkyydestä tai paremminkin välitaajuusvahvistuksen määrästä. Vanhemman pään ULA-radioissa oli yksinkertaisesti niin alhainen herkkyys tai niin vähän "ylimääräistä" vt-vahvistusta, että pohjakohinaakaan ei asemien välissä juuri kuulu.
Joissakin uudemmissa putkivastaanottimissa on erilaisia kohinanvaimennuskytkentöjä. Olen nähnyt mm. sellaisen, jossa audiotaajuuskaistan yläpäätä laskettiin heikolla kentänvoimakkuudella, jolloin kohinan ihmiskorvalle kuuluvin taajuuskaista leikattiin pois.

Riviera ainakin on kytkennältään niin vakiintunut perusvastaanotin kuin olla voi, välitaajuutta lukuunottamatta , eikä siinä ole minkäänlaisia kohinanvaimennuskytkentöjä. Ehkä ilmiö selittyy pientaajuuspuolen diskanttivaimennuksella koska Rivierassakin on mukavan bassovoittoinen täyteläinen ääni. Ja eipä tuolla ULA-alueella nykyään juuri ole tyhjiä taajuuksia kohisemassa, joka kanavalla huutaa joku ylikompressoitu hölömölöformaattiradio samoja jumputuksia.