Tuli äsken harrastuksen aloittamisketjuun vastatessa mieleen juttu, jonka aioin kertoa, mutta laitankin uuteen ketjuun, koska vastaavanlaisia on varmasti monella mielessä.

Isä toi veljelleni ja minulle työtoverinsa antamat vanhat (1928?) Telefunken-radiot. Silloin 50-luvun alussa ne ivät olleet vielä kovin ihmeellistä historiaa.isoveli tapansa mukaan hajoitti omansa. Minä apinoin häntä. Tosin sillä erotuksella, että minulla säästyi siitä osia tähän päivään asti. Isäkään ei osannut niitä radioita arvostaa. Aina, kun näkee kuvan tällaisesta http://www.radiomuseum.org/images/model/klein/d/d_tfk_1928_arcolettet3_1.jpg niin kyllä harmittaa. Radiot olivat tosi hyvässä kunnossa, voi olla, että kuuntelukuntoisia.

Toinen pännityskohde on ollut 4x500 pF:n säätökonkka, jonka heitin pois, koska en enää kuitenkaan tarvitse pikille aalloille konkkaa. Monta kertaa olen kaivannut kehäantennihommissa. Kaiken lisäksi olen kyllä monenlaista roskaa säästänyt nurkissa, joten ei se säätökonkka olisileipää pyytänyt.

Kertokaapa omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä jotka hiipivät aina välillä takaraivoon kummittelemaan. Reippaasi vaan, teko on terapeuttinen.



Timo N.

Sivuleikkurit ja ruuvimeisseli olivat vaarallisia työkaluja nuoren pojan käsissä. Samanlainen Telefunken meni paloiksi myös 50-luvulla, jäljellä on vielä Telefunkenin merkki. Monen muunkin radion sielunelämä tuli tutkittua. Ei viitsi edes miettiä mitä kaikkea tuli tuhottua. Purkuhommat vaikuttivat kuitenkin siihen, että tuli opiskeltua alalle.

OH1AZE

Omista nuoruuden saavutuksistani tulkoon kerrotuksi tämmöisen Eltz-nimisen radion lopettaminen:
http://www.radiomuseowaldemar.com/1930/Radio-Eltz-1930.htm

Olin alle 10-vuotias (ennen v. -57) kun meidän radio meni mykäksi. Ei viety korjattavaksi "kun oli niin vanha" ja isäukko kävi ostamassa uuden Fenno Seuran jossa oli jopa ULA.

Vanha Eltz-raato vietiin vintiltä pari vuotta myöhemmin kesämökille jossa mä avasin takakannen ja katsoin mitä se oli syönyt. Ihmettelyn jälkeen otin käteeni meisselin ja linjapihdit (ei meillä mitään sivuleikkureita ollut) ja laitoin vekottimen päreiksi. Siitä sai paljon jännän näköisiä osia joista Hessu-nappula ei edes tiennyt mitä ne oli. Jonnekin  on melkein kaikki osat vuosien varrella hävinneet, jotain pientä on enää jäljellä. Mieleen on jäänyt että siinä oli useampia pieniä mustia metallikuorisia putkia jotka olivat E**11-sarjaa ja pitkä ja laiha EL11. Niin, ja sitten AZ11. Se oli kiva peli kun kirkkaan lasin läpi näki mitä sen sisällä oli.
Oliskohan tuolla tuhotyöllä ollut vaikutusta myöhempään ammatinvalintaani. Ei mennyt kun pari vuotta niin piti tehdä Elektrofoton DLL21 -rakennussarja 63C