Olen ollut huomaavinani lisääntyneen harrastuksen kokeelliseen radiohistoriaan. Perinneradioharrastajille tämä on ollut arkipäivää pitkään mutta nyt näyttäisi muutkin osa-aluueet lisääntyvää kiinnostusta.

Akoinaan työskennellessäni suunnittelijana leikittelin usein ajatuksella kuinka hyviä historialliset vahvistimet olisivat moderneilla komponenteilla. Tänä päivänä olen saanut tähän vastauksen. Äänenlaadullisesti vahvistimet eivät ole kehittyneet viimeisten 60 vuoden aikana pikemminkin päinvastoin. Mikropiiritekniikka on halventanut laitteita mutta ei ole parantanut äänenlaatua.

Radion rakennuskilpailu on nähtävissä yrityksenä laajentaa kokeilua radioiden suuntaan. Totta tietysti että nykyinen digitaalitekniikka (DAB, digi-TV) on siksi monimutkaista, että edes diskreettitransistorien soveltaminen on mahdotonta.

Vahvistimien ja muiden elektroniikkalaitteiden rakentelu voidaan tietysti tulkita harrastukseksi. Käsitykseni mukaan koko radioala on saanut Suomessa alkunsa innokkaiden harrastelijoiden toimesta. Teollinen radioiden valmistus alkoi vasta, kun harrastelijat olivat luoneet sille pohjan. Näitä alkuaikojen harrastelijarakenteisia laitteita ei ole juurikaan ollut nähtävissä (allekirjoittaneella on yksi kolmiputkinen vastaanotin aivan 1920 luvun alusta).

Viittasin tämän näköiseen radioon.

http://www.hovirinta.fi/radiot/Suomi-radiot/harrastelija/h1.htm

Mielestäni kysymyksessä on harrastelijarakenteinen radio 1920-luvun alkuvuosilta. Jos löytyy parempaa tietoa otetaan kiitollisuudella vastaan. Kuvassa on vain yksi putki mutta muutkin kaksi ovat samanlaisia.

raimoj kirjoitti 18.03.2014 klo 10:57:51:


Aijai, mitä muotoilua