Sain ensimmäisen radioni; Celeston Sinfonia muistaakseni vuonna 1984. Myin sen kuitenkin pois jo aika pian, koska eräs jo nyt edesmennyt perhetuttava tarvitsi putkiradion. Seuraavan radion sain Tätiltäni melko pian; Salora Rosita 60. Sukulaisilta olen saanut sen jälkeen muun muassa Salora 772V:n ja Telefunken 2B54GWK radiot. Kaikki nämä kolme radiota on minulla edelleen.

Oli synkkä ja myrskyinen yö – näinhän ne kuuluisat tarinat aina alkavat. Elettiin jotain 60-luvun puoliväliä ja kuuntelin pilkkopimeässä huoneessani isoäidiltä lahjoituksena saamaani radiota. Salaa tietenkin, olihan seuraava päivä taas koulupäivä ja sen ikäisenä piti olla jo nukkumassa.  Radion asteikkolamput loivat keltaisen valonkajon ja maaginen vihreä näköviritysputken ”silmä” vilkutti etupaneelissa. Radion merkki on jostain syystä jäänyt mieleen, Latvialainen VEF Super ja nuo kirotut asteikkolamput saivat minut lopulta  aloittamaan radioharrastukseni.
Isäpappa kurkkasi oven raosta ja totesi ”taas” radion olevan päällä vaikka pojan piti olla jo unten mailla. Rangaistukseksi käännettiin huoneeni sulake iltaisin pois, eipä enää kuunnella kymmenen jälkeen.
Asuimme omakotitalossa ja kummassakin naapuritalossa asui suunnilleen samanikäisiä pojankoltiaisia ja porukassa keksittiin kaikkea jännää. Kun taas kerran valittelin elämän kurjuutta, radiotakaan ei voinut kuunnella iltaisin, tiesivät toisen naapurin pojat kertoa isoveljellään olevasta ihmeradiosta, joka ei kuluta sähköä eikä hohda yön pimeydessä. Isoveljen ollessa töissä tarkastelimme me pikkunappulat tuota ihmeaparaattia joka kuului olevan joku kidekone ja totta tosiaan, kuulokkeista kuului musiikkia.
Laite näytti sen verran yksinkertaiselta, että piirsimme ruutuvihkoon osasijoittelukuvan ja komponenttien arvoja ja sitten kirjastosta lainaamaan radiokirjoja. Muutaman päivän päästä pyöräilimmekin jo keskustan radioliikkeisiin kysymään kidekoneeseen sopivaa kidettä. Eipä kauppiaat semmoista tunteneet, ainoastaan LA-puhelimen kiteitä löytyi. Onneksi sentään viimeisessä radioliikkeessä, Kouvolan Radiohuolto, asia ymmärrettiin ja meille myytiin germaniumdiodi RL34g ja muutkin tarvittavat osat edulliseen harrastelijahintaan.
Nopsasti saimme muutaman sokeripalan avulla komponentit oikeisiin väleihin, antenniksi siihen aikaan talosta taloon kulkevan puhelinkaapelin lyijyvaippa ja maadoitus lämpöpatteriin. Voi sitä riemua kun Lahden pitkäaaltoaseman signaali kuului lujaa ja selvästi kuulokkeistamme.

Kyllä nyt oli mukava teeskennellä nukkuvaa, toinen korva tyynyä vasten, joka kätki kuulokkeen, ja kuunnella iltaöisin kuunnelmia ja aamulla sitten silmät ristissä kouluun.
Mitä muuta voisimme itse rakentaa? Radiokirjat olivat täynnä toinen toistaan ihmeellisimpiä vastaanottimia, summereita ja lähettimiä. Alkoi armoton radio-osien haaliminen. Ullakot koluttiin ja kaatopaikoiltakin raahattiin vanhoja radioita kodin kellariin, jossa niitä sitten purettiin ja osat järjesteltiin laatikoihin. Kouvolan radioliikkeistäkin niitä haalittiin ja kotiin kuljetettiin. Ennätys taisi olla 8 vanhaa putkiradiota yhtaikaa Helkama Jopoon köytettynä. Vähitellen tietotaitomme kasvoi ja rakentelimme ensimmäiset transistorivastaanottimet ja putkivahvistimet...

siitä se sitten lähti......

Poikasena, n.11-12 vuotiaana sain lahjaksi Waldemar Buhlerin Poikien suuren askartelukirjan. Sieltä se lähti sähkölaitteiden, vahvistimien ja radioiden rakentelu. Kirjastosta Wiio / Somerikon Nuorten radiokirja taisi olla jatkuvasti minulla lainassa.

Komponentteja ei ollut saatavissa täällä maalla. Naapurit, sukulaiset ja tutut kantoivat vanhat putkiradiot, tv:t, nauhurit jne... purettavaksi jotta sain komponentteja.

Tänä päivänä HARMITTAA etten säilönyt ullakolle. Joukossa meni paloiksi todella hyväkuntoisiakin laitteita.

Paras joululahja oli isän jostakin hankkimat 5kpl vanhoja televisioita ja ihan uusi Kaisen yleismittari.

Postimyynnistä Helsingin Radio-Mikrosta tuli tilattua jonkin verran tavaraa sitten vähän myöhemmin.

Harrasteesta muotoutui sittemmin ammatti josta jäin jo eläkkeelle ja jatkan taasen harrasteena. Tosin en enään yhtä palavasti kuin nuorena. Nyt on aikaa muullekin.

Tässä siis minun ensimmäinen radioni, siis se jonka sain, (Rajamäen Koulun signeerauksella)(Luxor 9556) kun olin TET:tissä ja piti viedä roskiin tuo.
Nyt löytyy kalustoa ja tänään hankin sen Philips B3SF01A-putkiradion

OH5YW kanssa kuunneltiin 80-luvulla mielenkiintoisia asemia eripuolelta maailmaa, radioharrastukseni alkoi myös 60-luvulla, kirjoittelin minun DX-kuuntelun alkutaipaleista täällä.

http://harrinvanhatradiot.blogspot.fi/2014/02/grundig-satellit-208-ja-duffelitak...

Tässä harrastuksen kiihdyttäjä mihin olen hankkinut kelanauhurin ja levysoittimen (Tandberg 1600X ja Philips GA308)

Pitää jostain netistä tilata lamput, kun en ole kaupoista löytänyt

OH3MVV kirjoitti 25.02.2014 klo 23:02:51:


Itse olen tällä hetkellä 15 ja syksyllä tulee vuosi lisää. Vähän vaihtelua radioiden kanssa näpräämisellä tuli koneella istumiseen.