Saloraan ja Luxoriin oli jonkinlainen inho joskus. Kotonani oli kauan Finlux OBC560 TV. Tulihan hyvää TV:tä monille kehuttua ; Saloraa ja Luxoria moitittua. Luxoria ehkä siksi, että se oli Finluxia kalliimpi merkki ja osin vanhempaa tekniikkaa. Saloraa sen vuoksi, että sitä myi radioliike, jota monet inhosivat. Tämä liike myi Saloraa ja Sony:a yksinmyyntinä; hintataso oli sen vuoksi korkea. Luxoria myi samoin liike, joka oli ainoa myyjä. Myöhemmin sama liike vaihtoi Luxorin myynnin Finluxiin. Sillä hetkellä Finluxilla oli useampi myyjä; muistikuvani mukaan niitä myi samaan aikaan neljä eri liikettä. Hintakilpailu liikkeiden välillä oli kova. Finluxia tuli fanitettua sinne asti, kunnes Turun TV-tehdas meni konkurssiin ja tuotemerkki Finlux myytiin turkkilaiselle Vestel:ille. Tähän loppui Finluxin fanitus.
Bang & Olufsenin tuotteita on tullut fanitettua kauan; edelleenkin arvostan niiden muotoilua ja tekniikkaa.
Philipsiä olen aina arvostanut. Radioputket, paremman luokan partakoneet ja matkaradiot on kestäneet hyvin. Tietysti myös CD-Soittimia, joita minulla on ollut useita. CD304 MK1 ja CDI210 on edelleen käytössä.

Hei

Mielenkiintoinen aihe. Koko ikäni kun olen noiden elektroniikkalaitteiden kanssa pelannut myynyt ja huoltanut on loppujen lopuksi aika vähän merkkejä, oikeastaan vain tiettyjä malleja jotka ovat jääneet negatiivisesti mieleen.
TV puolelta Finlux Peacock ja Colibri , OBC mallit olivatkin jo huimasti parempia.
Philipsin piirilevyt olivat turhan herkkiä komponenttien vaihdon yhteydessä (foliot irtosivat herkästi). Akai oli aikoinaan minulle suosikki merkki, monenlaisia laadukkaita soittimia ja vahvistimia tekivät. Myöhemmin sekin laatu katosi jonnekin. Tuli mieleen vielä Englantilainen Ferguson TV , yksi surkeimmista mitä olen korjaillut mallia en nyt muista.

Ensimmäisestä radiosta kotona en muista muuta kuin että ulaa ei ollut, seuraava olikin jo Philirimpsis B5SF84 ja oli hiano peli niinkun hämeessä sanottiin. Samalla kertaa investoitiin oikein sähköllä toimiva levysoitinkin ja vielä lp-levykin, Lasse Pihlajamaan esittämiä tangoja ja valsseja. Omiin leipiin siirryttyä on ollut joitain 60-luvun käytettyjä Asoja ja Philipsejä, kunnes aloin "asiantuntevaks Expert huolloks" ja sain B&O 1000 stereon, joka sittemmin vaihtui 3000:seen. Siitä on enää jäljellä kaiuttimet joihin äänen antaa Beomaster 9000 kera vinyylisoittimen. Kuvasta huolehtii B&O LX2500 johon olen lisännyt nicam kortin joka tuli joskus 80-luvun puolenvälin jälkeen. TV on 30-vuotias, mutta en ole missään nähnyt parenpaa kuvaa. Saa nähdä kumpi meistä hyytyy ensin, minä vai beo.
Huolto ajoilta muistuu vanhat mv- Philipsit joissa oli koko pysty shassiksen kokoiset piirilevyt joita oli tukemassa pari senttiä leveät n. millin paksuiset peltilevyt jotka oli juotettu n. tuuman jaolla olevista käsnistä piirilevyyn, yhdistäen myös maadoituksia tarpeen mukaan, niin vuosien mittaan synty juotoskatkoksia kun bakeliittilevyn ja peltilevyn lämpölaajeneminen ei mennyt ihan tasan. Mukavimpia huollettavia oli Telefunkenit jotka aukesivat kuin kirja ja vielä ilman mitään työkaluja. Nyttemmin on olohuoneeseen päässyt torilta löytynyt B5SF84 muistuttamaan lapsuudesta, ja alakerran pajasta eli putkinotkosta löytyy Blaubunkt Riviera 2341.
Eli näin eläkepäivillä äänentoisto on hyvässä hoidossa.

Muistan, kun hankin käytetyn B&O Beovision MX6000 television. Olin vuosia siitä haaveillut. Noin 2 vuotta sitä käytin, kun sen kuvaputki särkyi. Edellinen omistaja oli siihen yhden käytetyn kuvaputken jo kerran aikaisemmin vaihtanut. Tässä vaiheessa TV:llä oli ikää noin 12 vuotta. Niinpä vaihdoin jälleen kuvaputken, kun paikallisesta kierrätyskeskuksesta löytyi sopiva TV, joka sen luovutti. Tämä kuvaputki oli käytössä noin kaksi vuotta. Sitten minua onnisti; tai ainakin niin luulin. Paikallinen RTV-huolto ilmoitti, että heillä olisi upouusi kuvaputki, joka sopisi tähän B&O:hon; antavat sen ilmaiseksi. Jälleen kerran vaihdoin kuvaputken. Niin kuin aiemminkin; vaihto onnistui mainioisti. Kaikki kuvaputket olivat Philips A63EAK sarjaa; eroja oli valmistusmaassa ja tuotekoodin viime numeroissa. Alkuperäinen oli kuulemma valmistettu saksassa(käyttöikä 10 vuotta), tämä toinen muistaakseni ranskassa ja viimeiset kaksi tsekin tasavallassa. Nämä kaksi viimeistä olivat kuvanlaadultaan huonoimpia ja valitettavasti myös kestävyydeltään. Moni on ehkä kuullut näistä viimeisistä Philips:in kuvaputkista. Ne olivat kestävyydeltään ala-arvoisia. Nämä viimeiset oli tehty LG Philips:in toimesta; ilmeisesti tsekin tasavallassa. Kuvaputkitehtaan laadunvalvonta petti pahemman kerran. Tästä kärsi muun muassa Philips itse, jonka omissa televisioissa niitä käytettiin ja Finlux. Eräällä ystävällä oli Finlux TV, jossa oli tällainen kuvaputki. Eräänä aamuna TV:n kuva oli vain katselukelvoton. Ajatelkaa, että 2½ vuotiaan TV:n kuvaputki oli jo loppunut. Tässä vaiheessa Turun TV-tehdas oli jo mennyt nurin. TV:n myynyt radiokauppias vastasi ystävälleni, että hän saa puolet Finluxin myyntihinnasta takaisin, jos hankkii heiltä uuden Sony:n tauluTV:n. Näin toimittiin ja ystäväni oli tyytyväinen.
Vielä tästä B&O MX6000 TV:stä. Se oli ainoa TV:ni, joka äänenlaatua ei voi kuin kehua. Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konserttia pystyi kuuntelemaan todella suurella äänen voimakkuudella; ilman, että ääni särkyi.

Muistui tuosta Radio Luxenburgista mieleen, että kun 60-luvun lopulla sitä kuunneltiin , niin vasta puoli kymmenen - kymmenen aikoihin se rupes siedettävästi kuulumaan, kunnes ostin kaveriltani -52 mallisen 170S mallin Mersun jossa oli alkuperäisvarusteena Beckerin kolme aaltoalueinen putkiradio mekaanisella vibralla. Radio oli vaatimattoman kokoinen, n.15cm korkea,25cm leveä ja n.50cm syvä.
Se oli tietysti ihan mykkä, mutta tuoreena radio-ja tv-asentajanahan se piti kaivaa esiin ja tutkia mikä mättää. Sisältä löytyi melkoinen määrä teräsputkia ja vibraattori joka oli mykkä. Sivuleikkureilla purkki auki ja sisältä löytyi hyvin nokiset kärjet. Jawa-moottoripyöräilijän perus työkalulla eli kärkiviilalla kärjet puhtaaksi, purkki paikoilleen ja jesss, iloisen pärinän myötä radio alkoi laulamaan. Ja yllätys yllätys Luxenburg kuului jo kahdelta iltapäivällä mikä ei ennen onnistunut millään radiolla, eli autokäyttöön oli satsattu herkkyyttä kiitettävästi.Harmi vaan ettei silloin ollut inspiraatiota tutkia ko laitetta syvällisemmin.

Tässä radion äärellä siskoni kanssa1950 luvun lopussa. Osaako joku sanoa radion merkin? Tuohon aikaan siihen ei saanut koskea. Lattialla Philipsin levysoitin jolla kuuneltiin isoveljen Paul Ankaa ja Supremess tyttöjä.

Radio vietiin piiloon 63 kun samaan paikkaan tuli Ergo 18tuuman TV. Ensitöikseni purin radion ja ihmettelin mitä kaikkea sieltä löytyikin. Siitä se alkoi tämä radio innostus.

pentti

Kaikissa radioissa on jotain positiivista, vaikka huolto voikin olla hankalaa.

Aktiivisina kuuntelu vuosina liikennevastaanottimia oli 60-80 luvulla ICOM, Drake, Siemens, Kenwood, Yaesu ym.
Radiomallisia SONY, Grundig, Panasonic ym.

60-luvulla meillä oli radiona Philips Philetta samoin ensi stereot oli Philips.
70-luvulla siirryin keskiraskaisiin HI-FI laitteisiin Tandberg, AKAI, ja monia muita Japanilaisia merkkejä.
80-luvulla B&O ja Technics stereoita C-kasetti nauhurina Nakamichi ja Kelanauhurina Revox B77
90-luvulla Bang & Olufsen Beocenter 9000 joka on vieläkin käytössä.

Televisiot olivat ASA , Salora , B&O,  SONY,SONY JA SONY
Viimeinen TV kuvaputkikone oli 2000-luvulla SONY KV-36FS70 Wega, 100Hz ja 90kg.

Harri