Tämän osion kohdassa ”Salora 952 kunnostus… jne”. oli keskustelua putken hehkujännitteen arvosta, toleranssista ja vaikutuksesta. Aiheesta on muistaakseni ollut esillä aiemminkin. Oma opiskelu ja työhistoriani alku sijoittuu ajankohtaan, jolloin puolijohteet olivat valtaamassa putkien tehtävät ja näin putkiteknologian tarkempi tietämys on minulle vähäistä.
Työhistoriastani löytyy kyllä ajankohta, jolloin väriTV:n -kuvaputken hehkujännitettä tarkoituksella pudotettiin alle nimellisarvonsa 6,3V. Salora aloitti täyspuolijohdekoneistolla varustetun väriTV- sukupolven valmistuksen v 1972. Koneisto oli toimintavalmis sekunneissa mutta kuvaputken lämpeneminen vei n. 30s. Salora käytti osaksi amerikkalaisen RCA yhtiön valmistamia kuvaputkia ja RCA ehdotti 1974 ns. Instant On kytkennän käyttöön ottoa käynnistyksen nopeuttamiseksi. Siinä kuvaputken hehkujännite otettiin erillisestä muuntajasta jossa jännite katselutilassa oli 6,0V (-5%) ja lepotilassa 5,7V (-10%). Tosin sanoen hehkujännite oli koko ajan päällä. Vastaanotin oli katselukunnossa lähes välittömästi siirryttäessä lepotilasta katseluun. Lepotilassa ei putkessa kulkenut sädevirtaa, sillä kaikki muut jännitteet kuvaputkelta puutuivat. Putken emissio hieman putosi katselutilassa mutta vastaavasti elinikä kasvoi. Viittaan tässä oheiseen kuvaan. Kytkentää käytettiin ehkä parisen vuotta, jona aikana kuvaputken parantuneen hehkurakenteen vuoksi muutenkin nopeutui.

Liitteenä on ote kirjasta: ”Reference Data for Radio Engineers 5th Edition” (s 16-2) ja vastaava löytyy myös kirjan aiemmistakin painoksista. Kuva piirroksesta, jossa kuvataan ns. kirkkaan volframi – hehkun ominaisuuksia näkyy, että hehkujännitteen muutokset vaikuttavat lämpötilaan, emissioon ja elinikään.
Vaaka-akselilla on hehkujännite prosentteina (100=nimellijännite) vasen pystyasteikko on prosenttiasteikko eliniälle ja emissiolle (100 vastaa nimellistä hehkujännitettä) ja oikea pystyakseli lämpötila Kelvin asteina (K = Celsiusaste + 273C). Muutokset eliniässä ja emissiossa ovat rajuja.
Tekstissä kerrotaan, että Thorium-volframi ja oksidipinnoitettujen säteilijöiden (katodi) tulisi toimia mahdollisimman lähellä niille spesifioitua lämpötilaa ja hehkujännitteen poikkeama ei saisi olla suurempi kuin ±5 %. Sen sijaan kirkas –volframi voi toimia normaalia alemmassakin lämpötilassa kunhan vain riittävä emissio saavutetaan.

En osaa sanoa miten yleispätevää edellä kerrottu on erilaisten putkien osalta mutta ehkä siitä saa jotain viittausta hehkujännitteen vaikutuksesta. Lisäksi nykyään putkiradioita ei pyritäkään käyttämään tuhansia tunteja ja putken eliniän merkitys ei ole niin oleellinen asia.
terv .
Åke
**

Kannattaa tuon tekstin mukaan pitää hehkut rajoissa varsinkin kun on kyseessä kalliimmat putket. Esim RE054 jossa on 3,5 voltin jäännite, ei saisi olla 4:ssä voltissa. Putkihan maksaa yli 100 ekua.

LGL

Ilmeisesti vain tasajännitteellä saa hehkujännitteen vakavoitua tuohon 6,3V, näillä
verkkojännitteiden vaihteluilla +/-10% se on mahdotonta käytännössä. Putkella se
tarkoittaa, 5,67V...6,93V hehkujännitettä. Timon tuo 230V/6,3V on ihan pätevä
nyrkkisääntö tässä yhteydessä. Regulaattorien 78xx sarjassa on kyllä ac-versioita,
mutta en tiedä voisiko niitä jotenkin hyödyntää näissä putkijutuissa. Laitoin ketjun
aikoinaan tänne tuosta tasajännite hehkutuksesta  mutta en löytänyt sitä enää.

Markku 

Täällä on tietoa putkien "hehkuista" ja reguloinnista englannin kielellä: http://www.valvewizard.co.uk/heater.html

Pikaisella googletuksella selvisi, että tyyppi AC on normaali tasajänniteregulaattori. Nuo loppukirjaimet eivät siis tarkoita vaihtojännitettä. Löysin myös tyyppejä A, AB, C, AC, jne... Jotain se loppukirjainkin kertoo mutta se ei ihan selvinnyt. Tuskin kuitenkaan mitään tavallisen käyttäjän kannalta kovin oleellista?

Timo

Näitä on käytetty ilmeisesti hakkureissa, mutta hyvä tietää että dc-puolella ollaan.

Markku

78xxAC vs 78xxC, erot ovat ulostulojännitteen toleranssissa, AC-versio on 2%, C on 4%

HIFI-lehdessä oli joskus 90-luvun alkupuolella esivahvistimen rakennusohjeet. Vahvistin taisi olla nimeltään Taneli. Itse kytkentä muistaakseni perustui jonkun gurun ajatuksiin, sisältäen 2 putkella toteutetun etuvahvistin osan ja 4 putkella tehdyn RIAA-korjaimen. Kytkennässä oli hehkujen pehmytkäynnistys (LM337) ja anodijännitteen regulointi. Nuo regulaattorit "kelluivat" zener-diodien perässä tuossa anodijännitteessä.

Rakensin tuon vahvistimen, tosi muokkasin tuota sen verran että jätin RIAA-osan kokonaan pois. Rakentelusta alkaa olla 20 vuotta aikaa, joten kovin tarkkaan en tuota kytkentää enää muista. Varauksella siis tiedon omaksutte Ja tuo esivahvistin on edelleenkin tallessa.

Aikoinaan testailin tuota pehmytkäynnistys ideaa 5A kuormalla.

Tämä oli siis DC-hehkutusta.