Hammondin 1645 on aivan sopiva tähän vahvistimeen.
Anodijännitteistä puhuttaessa pitää muistaa, että sillä tarkoitetaan anodin ja katodin välistä jännitettä.
Kun nyt katodivastusten yli jää n. 30 V tuottaa 400 V käyttöjännite vain 370 V "anodijännitteen".
Pääteputket eivät ole millänsäkään vaikka annetut max. jännitteet ylitetään selvästi, kunhan ei ylitetä max. sallittua tehohäviötä.
Olen käyttänyt monessa vahvistimessa venäläistä 6P3S pääteputkea 450 V (todellisella)anodijännitteellä usean vuoden ajan ilman pienintäkään ongelmaa. Tämä putki on vastaava kuin 6L6G ja myös speksit ovat samat.

Tein vielä simulaation UL-kytkennällä ja 400 V käyttöjännitteellä (370 V anodij.).
Tehoa lähtee yli 20 W. Tämän kytkennän etu käyttämääsi pentodikytkentään on pienempi lähtöimpedanssi, joten kaiutinkuorman vaihtelut eivät vaikuta pääteasteen toimintaan niin paljoa. Kytkentä olisi tässä:

Itsellä löytyisi varmaan hyvinkin monta elintenluovuttajaradiota näihin vahvistinprojekteihin mutten kehtaa niihin kajota- "jos joskus ne vielä kuntoon laittaa"

artosalolle:
simuloin psudesignerilla virtalähdettä, käyttöjänniteeksi 150mA:n virralla saan 414v ja 200mA/387v, muuntaja mitoitettu kumminkin max 175mA.
Nyt pullonkaulana on tuo jo aiemmin liian pienikestoinen kuristin (vain 125mA) joten joudun ehkä tilaamaan uraltonelta 4H/225mA kuristimen (mahtuu suoraan aiemman tilalle ja ainakin kestää isompaa virtaa, toinen vaihtoehto 7H/150mA), samalla menee kondensaattorit vaihtoon rippelin saamiseksi takaisin kuriin.
Käyn varmaan huomenna iltapäivästä hakemassa uudet katodivastukset sekä kondensaattorit, ei se kuristin varmaan heti nokkiinsa ota vaikka putkien virrankulutus kasvaa uuden kytkennän myötä..... (toivottavasti ei ollut niitä kuuluisia viimeisiä sanoja)

Täytyypä koittaa.. Ei aina teoria ja käytäntö minulla kulje käsi kädessä, saan teorian väännettyä liian monimutkaiseksi ja lopputuloksena onkin jo ihan muuta kuin mihin alunperin piti päästä. Siksi minun pitää vääntää nämä rautalangasta, ja moneen kertaan. Eikös vastaavanlaisissa kytkennöissä ulostulomuuntaja toimi myös kuristimena?
Katsoin nyt vielä uudelleen datalehteä: paattiarallaa samassa toimintaympäristössä kahden pääteputken virrankulutus nollasignaalilla 88mA ja täydellä 140mA. Käytännössä ei siis varmaan kukaan voi olla samassa tilassa tuota kuuntelemassa jos vahvistin jatkuvana antaa täyttä signaalia, musiikki kun on hieman vaihtelevampaa kuin jatkuva täysi signaali.. eiköhän nämä tästä vielä tule opittua

Laatuvahvistin ja vahvistimen laatu on laaja ja monivivahteinen asia kuten olemme vuosien varrella huomanneet.
Puhtaat tosiasiatkaan eivät aina saa meitä vakuuttumaan samoista tuloksista.

Aikoinaan eräs mies kuunteli radiota myymälässä, päätti ostaa, mutta halusi sen avaamattomassa tehtaan paketissa. Seuraavana päivänä hän tuli takaisin ja halusikin vaihtaa radion koekuuntelemaansa "kun siitä tuli niin hyvää haitarinsoittoa"...

artosalo kirjoitti 12.02.2014 klo 10:51:33:


Kun testaa korkeiden äänien kuulemiskykynsä ja huomaa alueen loppuvan 12 khz:iin, niin voi huoletta unohtaa toistokäyrät  sen yläpuolella.

Kuuntelen vanhoilla omatekoisilla kaiuttimilla, joissa vain 10 W Philipsit. Laatkoissa on vain kevyt vaimennus, joten äänitehoa tulee ihan riittämiin. Jos bassoja haluaa diskotyyliin, niin subwoofer kyllä hoitaa.

Ehkä kaiuttimet lisäävät ääneen oman värinsä ja saattavat kumistakin kun enemmän luukuttaa.

Vahvistimen hyvä äänenlaatu on lopputulos hyvästä suunnittelusta ja toteutuksesta.
Kun esimerkiksi vahvistimen särö on pieni, taajuusvaste suora, signaali/kohina-suhde korkea ja transienttitoisto moitteeton,
niin vahvistimen voidaan sanoa olevan hyvälaatuinen, ja edellytykset hyvälle "soundille" pitäisi olla olemassa.
Nämä ominaisuudet ovat mitattavissa, eivätkä riipu kuuntelijan mielipiteestä.

Jo vanhastaan on tunnettua, että sellainen taajuusvasteen muokkaaminen, jossa bassot sekä diskantit korotuvat, tuottaa suoraa taajuusvastetta paremman soundin.
Näin on toteutetty suuri(n) osa hyväsoundisista putkiradioista.

Kun sitten hifistille tarjoaa sellaista vahvistinta, jossa on basso- ja diskanttisäätimet taajuusvasteen (kontrolloitua) muokkausta varten,
niin osa näistä hifisteistä kääntää kaikki säätimet mahdollisimman tarkasti keskelle, osa kysyy: " eikö näitä voi millään ohittaa"
ja vain pieni osa saattaa varovasti kokeilla mitä säätimillä saattaa saada aikaan.
Perusteena on useimmiten se, että soudi muuttuu luonnottomaksi, siis toisenlaiseksi kuin äänittäjä on sen halunnut tehdä. 

Kun hifistit alkavat rakentaa omia (putki)laitteitaan, niin monesti parhaaksi konstruktioksi näyttää muodostuvan sellainen, jossa ei luonnollisestikaan ole em. tone-säätimiä.
Sen sijaan vahvistimen lähtöimpedanssi on tyypillisesti korkea, jolloin kaiuttimen taajuuden mukaan vaihteleva impedanssi aiheuttaa mm. basso- ja usein myös diskanttitaajuuksien korostumista,
siis sitä samaa jota tone-säätimillä on mahdollista saada aikaan - kontrolloidusti.
Lisäksi niissä on usein korkea särö, pääosin toista ja kolmatta harmoonista.
Tämän seurauksena äänessä on ns. "putkisoundia", joka muodostuu mm. bassoalueelle lankeavista harmoonisista, eräänlaisesta synteettisestä bassosta.

Onko muuten joku foorumilaisista kohdannut putkivahvistinta, jossa yhdistyvät hyvät mittaustulokset ja huono äänenlaatu ?
Minä en vielä ole.

Oliko siellä nyt kummallakin pääteputkella oma elektrolyyttikonkalla ohitettu 560 ohminen katodivastus ?
Jos on, niin lepovirta on kuten pitääkin.

Miten signaalile käy kun teho saavuttaa tuon 6,2 W ?
Pääsetko mittaamaan miltä ohjaushiloilla silloin näyttää ?

Kondensaattori katodivastuksen rinnalla on signaalitie vaihtojännitteelle.
Katodi siis on tasavirran näkökulmasta "nostettu" maista 560 ohmilla, mutta vaihtojännitteen suhteen se on maissa.
Ohituskondensaattorin vaihtojännitevastus on siis hyvin pieni.

Katodivastuksen ja käyttöjännitteen muutoksella muutettiin putken toimintapistettä, mutta kyllä se vielä on suurimmaksi osaksi A-luokassa.
Huipputeholla (n. 20 W) lähempänä AB:tä.