Tervehdys

Anoppilasta kulkeutui tuommoinen meille, päällepäin siisti. Kotelossa näytti oleva sisäpuolella painatus 70, olisiko suuntaa-antava vuosiluku? Sellainen matala laatikko, jossa on hassusti vaakasuuntaan liikkuvat säätöpyörät ja viisi erikseen viritettävää ULAa. Näytti olevan Saloran tekemä.

Niin soihan se vaan surisee juuri kuinputkiradio, jonka isot elkot ovat kuivuneet. Katselin, jotta siellä oli pari 100 v 500 mikrn kondensaattoria virtalähteen tienoilla, vaikuttaisivatkohan surinaan jos vaihtelisi? Oli myös pari 1000 mikron 70 v elkoa. Nehän eivät vissiin vanhetessaan parane?

Huomasin myös, että radiovaikutti epäherkältä. Siinä missä putkiradioni soivat testiantennilla hyvin, tämä ei. Ihmeellistä.

Onko yleisiä havaintoja tästä vehkeestä ja äänenlaadustaan? Kannattaako korjailla?

Parinkymmenen putkiradion jälkeen transistoripeli vaikuttaa, noh, ihmeelliseltä. 

Sormi suussa Janne

Todennäköisin syy surinalle voisi olla viallinen elektrolyyttikondensaattori virtalähteessä. Toinen mahdollinen syy olisi virtalähteen viallinen tehotransistori.
Kondensaattorien jännitearvot kuulostavat omituisilta kun tuollaisen pöytätransistoriradion käyttöjännitteet ovat yleensä 9-15 V luokkaa.
Valokuva helpottaisi radion tunnistamista. Luma merkillä myytiin kyllä paljon Saloran laitteita mutta voi valmistaja olla joku muukin.

Jari

Vallan tuntuu siltä että ei ole radio kyseessä vaan viritinvahvistin
joka paremmin tunnetaan nimellä Salora Stereo 100 tai 100A.

Mallin vioista en sen kummemmin osaa sanoa kun en juuri koskaan
ole sellaista kaivellut vaikka yksi on itselläkin varastossa odottamassa
kunnostusta.

Hieman on erikoisen (lue persoonallisen) näköinen, mielestäni vain hyvällä
tavalla, on ainakin helppo tunnistaa kauempaakin.

Virtalähdeosassa lienee jonkilaisia jännitteenstabilointikytkentöjä, parasta olisi
hankkia kytkinkaava ennen tutkimuksia. Viallinen stabilonti voi nostaa käyttöjännitteet
liian korkealle, aiheuttaa hurinaa sekä vaurioita transistoreihin ja elkoihin.

Ei sinne  päinkään  otan kuvan ja laitan.  Ja juu viritinvahvistin on se. Liitännät viispiikkisellä dinillä kaikelle maholliselle.
Edit, salora satahan se luman kuorissa ja maininta oli ulan huonosta toiminnasta... Jokohan jää tohtoroimati?

Laite on varustettu erillisillä ohjelman valinta kytkimillä, mikä ei ollut tavallista tuohon aikaan ja
rengas-sydän muuntajalla, edistyksellistä tekniikkaa siis. Virtakytkin on myös sitä luokkaa että
sillä voisi kytkeä isompiakin vahvistimia, muistaakseni 16A/250V. Teho 2 x 12W 16 ohm, särö
0,5% täydellä teholla, taajuusalue 20...20kHz. Ihan kelpo hifiä aikoinaan, käyttöohje on myös
tyylikkäästi toteutettu vihkonen.

Markku