Kunnossa oleva 47uF Elko.

Ensinnäkin voisi todeta, että tuo kapasitanssin nousu on sen verran pientä, että sen voisi hyvinkin ajatella menevän toleranssin piikkiin (joka on elkoilla yleensä aika iso).

Kapasitanssi voi elkossa kaiketi nousta jos eristeenä toimiva alumiinioksidikerros ohenee jolloin kondensaattorin "levyt" menevät lähemmäksi toisiaan. Tämä oksidikerroksen oheneminen (jännitekesto pienenee samalla) on myös syynä siihen, että vanhat elkot pitää elvyttää (engl. reform eli "uudelleenmuodostaa" tms.). Miten mahtaisi käydä jos koittaisit elvyttää tuota viallista konkkaa? Tosin ESR:n kasvu viittaa siihen, että elektrolyytti on osittain haihtunut minkä pitäisi alentaa kapasitanssia?

Timo

Tein Jarin testin.

Mittaukset osoittavat että sarjassa oleva vastus käyttäytyy eri lailla kuin viallisessa Elkossa. Ohessa testattu 47uF 50V Elkoa.  Ensimäisessä kuvassa normaali C ja ESR testaus.
Toisessa C + 10Ohm vastus. Ei vaikuta kapasitanssiin mutta ESR mittaus havaitsee vastuksen.

Minä varmaan hämmennän soppaa lisää, mutta olen kuvitellut, että suuremmilla jännitteillä elko voi lisäksi tavallaan "lyödä läpi" elektrolyytistä, jolloin siihen tulisi pieni "oikkari".

Jääkö tällainen, kun jännite häviää, vai palautuuko elko ennalleen pienemmällä jännitteellä ja näkyykö tällainen ESR:llä (oikosulkuna?). Vanhemmiten tämä kestoisuus taitaa laskea.
t.Ari

Tuolla toisessa ERS- aiheessa oli LGL:n vietissä mielenkiintoinen asiaan liittyvä linkki: http://clientes.netvisao.pt/greenpal/evb1.htm  , josta sain hieman virikettä alla olevaan pelkistettyyn ”pohdiskeluun”. Täydellisemmin kuvaan saa itse linkin teksteistä.

Kuten tunnettua, voidaan kahden vastakkaisen levyn muodostavan kondensaattorin kapasitanssi C laskea yhtälöstä  C= ε A/d, jossa ε= dielektrisyysvakio, A= kondensaattorilevyn pinta-ala ja d= levyjen välimatka.
Elektrolyyttikondensaattorin muodostavat positiivien metallianodi (useimmiten alumiinia) ja negatiivinen märkä tai puolikuiva elektrolyytti. Kytkettäessä kondensaattoriin jännite muodostuu anodille ohut eristävä oksidikerros (”dielektriteetti”  ε) ja kerroksen paksuus riippuu kondensaattoriin vaikuttavasta jännitteestä. Suuri jännite saa aikaan paksumman oksidikerroksen, eli d kasvaa, kuin pieni jännite. Näin kapasitanssi eristeen ( ja jännitteen) kasvaessa pienenee.

Elektrolyytin sähköinen vastus on sarjassa dielektriteetin muodostaman kapasitanssin kanssa ja tästä käytetään nimitystä “ESR” (Equivalent Series Resistance). Muun muassa ikä, kuivuminen ja lämpötila aiheuttavat muutoksia elektrolyytin johtavuuteen eli vastukseen, ja täten kondensaattorin kykyyn läpäistä vaihtovirtoja.

Kirjallisuudessa todetaan, että kapasitanssin mittaukseen tarkoitetut laiteet eivät välttämättä reagoi sarjavastuksen muutoksiin. Samoin kapasitanssimuutoksia voi aiheutua muistakin sysitä joten tästä ei voi päätellä ESRn arvoa. Lisäksi on huomattava, että elektrolyyttikondensaattoreita on monenlaisia. Esim. 1950-60 luvuilla tyypillinen kapasitanssin  toleranssi oli -20…+50%

Terv.
Åke
**