Tämä ketju on erotettu omaksi aiheekseen seuraavasta keskustelusta:
http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1384379135

t: Admin



Mielestäni elkojen uusiminen ei ole ollenkaan yksioikoinen asia. Nyt kun on vähän enemmän päässyt mittailemaan vanhoja elkoja ESR-mittarin kanssa on saanut jonkinlaisen heikon näppituntuman aiheeseen.

Yleisvaikutelma on se että 60-luvulta eteenpäin ovat elkot säilyttäneet kuntonsa yllättävän hyvin. 50-luvun pahvikuorisissa on kovasti eroja, kuivuneita löytyy jo merkittävästi.

Oma filosofiani on se että jos elko on kestänyt 60-luvulta tähän saakka ja todettu mittauksilla kelvolliseksi, kestää se luultavasti tästä eteenpäinkin paremmin kuin joku epämääräinen kiinalainen halpakonkka. Ja kun ei edes riitä että olisi tunnettu laatuvalmistaja, meillä on suolakaivoksella paljon esimerkkejä teollisuuselektroniikan varaosakorteista jotka ovat varaston hyllyllä hapantuneet pilalle reilussa 10 vuodessa. Syynä lyyttien kuivuminen.

Tätä taustaa vasten mittaan itse kaikki lyytit ja vaihdan vain ne jotka ESR-mittari näyttää huonoksi, toimivat saavat jäädä paikalleen. Tämä koskee vain perinteistä radiokäyttöä, jotkut suurivirtaiset hakkurivirtalähdesovellukset on asia erikseen.

OH5IJL kirjoitti 28.11.2013 klo 15:19:26:


OT: Olen kerran päässyt käymään Britanniassa tehtaassa, jossa valmistettiin aksiaalitantaaleja.

Vaatii sekä hienomekaniikkaa että epäorgaanisen kemian hallintaa, ja elektroniikan tietämystä.  Hirveän moni maailmalla ei noita kaikkia (hyvin!) kait hallitse?

T: Antti

PS.  Siis en ole ammattielektroniikkaihmisiä, vaan tällä hetkellä työtön työnhakija ja tohtori tietotekniikan alalta.

Idem

Aksiaaliset tantaalikonkat ovat yleensä tehdyt militäärilämpötila-alueelle vaikka niitä varsinaisesti ei olisi mil-speksattukaan. Eli -55 - 125 celsiusta. Myös muovikoteloisissa kanttikaissa kotelomalleissa on on esim. Ero:lla ja Sprague:lla ollut sama lämpötila-alue.

Kotimaisista laitevalmistajista esim. Nokia on käyttänyt noita tietoliikennealan tuotteissaan. Välillä ihan "virallisia" mil-speksattujakin.

Aksiaalisia tantaalikonkkia on valmistanut aika moni. Itselläni on tullut vastaan mm. valmistajat: Ero, Siemens, Sprague, Kemet, STC, ja japanilainen NCC. Myös neuvostoliittolaisia malleja löytyy.
Töissä käytimme 80-luvulla paljon Eron valmisteita.

Negatiivisena piirteenä hermeettisesti suljetuilla konkilla on paino ja hinta - joka ohjehintatasolla on hyvin moninkertainen vastaaviin lyytteihin tai tippatantaaleihin verrattuna. Noiden isompikapasitanssisten kappalehinnat voivat olla tänä päivänä kympeissä, mutta surplusmyynnistä löytyy aina silloin tällöin edullisemmin.

Tavallisista lyyteistä niitä vaihtamaan joutuneet sanovat usein Panasonicin tuotteiden olevan laadukkaita. En tunne aluetta niin paljon, että tietäisin onko ko. valmistajalla valikoimaa riittävästi eri tarpeisiin, mutta näihin tietokone-taulutelevisio-alueen remontteihin kuulemma hyvin löytyy.

Ilpo

Lainaus:


Jep noinhan se oli ...

Kehittelimme ite tuon ohjelmointi kannan Willepro eprommerille sen jälkeen kun Ruotsin pojat polttivat omansa.
Vissiin saman mitä olivat Ilpolle kaupanneet hi .... .. ? hyvä kun et ostanut .... ..  .... ..
(väittivät vielä että lähettämämme muistikortti oli viallinen ja syyllinen , onneksi saatiin se takaisin)

No tuolla omalla sovittimella ja Willemillä siten ohjelmoitiin ko. muisti , ja on tänäänkin käytössä .

Väsättiin samalla oh6fdr:n kanssa myös EEprom kortti jossa ei tuota paristoa ole.

Piirsin noista piirilevyt , väsäilin piirikortit .

Tuolla mun skema-arkiston sivuilla on jokunen Harrin piirtämä kytkis noista jos nimittäin kiinnostaa kattoo ?
http://www.netikka.net/markku.rantala/schemat/radiot/radioamatoorilaitteet/hfrad...

Homma ja noiden käynnistys parametrien paranteluviilaaminen jäi hieman kesken kun viimeinenkin RAM muistikortti meni "ajoon" takasin.

Mahtaisko löytyä keltään noita tyhjenneitä paristo RAM kortteja ??
ottasin mielelläni vastaan noita softakokeiluun jos jollekin on jäänyt nurkkiin , kun olette kuulemma laittaneet eprom kortteja tilalle ?

ja molemmat mallit olis myös tarpeen ja käy ,,  siis yhden ja kahden piirin kortit .

HW ??

73 de oh6mf

oh6mf kirjoitti 28.11.2013 klo 23:13:49:


Sitten kun amerikkalainen EPROM -kortti saapuu postitse, niin minulta liikenee yksi tyhjennyt paristo-RAM-kortti.

Katsotaan nyt koska saan sen paristoRAMkortin käsiini.

OH5IJL kirjoitti 28.11.2013 klo 21:20:33:


Noista mainitsemistasi ainakin Sprague valmistajana on poistunut markkinoilta, Siemens saattaa nykyään olla Epcos ja Ero on myös hyvä kysymysmerkki, koska brändin omistaa Vishay. Vishaylla on jenkeissä tämän kokonaan omistama tehdas (entinen Tansitor Electronics), joten jos Ero nimellä aksiaalitantaaleja vielä myydään, saattavat tulla sieltä.
Vishay Sprague nimellä myytävätkin saattavat olla peräisin samalta tehtaalta.

Kemet tuottaa aksiaalitantaaleita edelleen ja tämän lisäksi jenkeissä on useita valmistajia, joista ehkä Kemetin rinnalla merkittävin on Dearborn Electronics.

Venäjällä aksiaalitantaaleita tuottaa ainakin OKSID (Novosibirsk Factory of Radio Components)
http://www.oksid.com/index.php/produktsiya

Blaekie kirjoitti 29.11.2013 klo 01:06:10:
Itselläni on tullut eteen aika monta tietokoneen emolevyä, jossa "pullahtaneet" ELKOt ovat olleet United Chemi-Con(Nippon Chemi-Con) merkkisiä. Nichicon:ia ei ole tullut eteen. Muistan kuulleeni, että nuo huonot olivat alihankintana teetettyjä. Taisivat olla jostain muualta kuin japanin tehtaalta. Koskee niin Chemi-Con:ia kuin Nichiconia. Onneksi nämä ongelmat ovat taakse jääneitä...
Pitää muistaa sellainen muistisääntö. Oikea ELKO oikeaan paikkaan. Eli hakkureihin vain niihin tarkoitettuja ELKOja ja muualle niitä tavallisia; yleiskäyttöön tarkoittuja ELKOja.

Taasen eksyi keskustelu pois otsikon aiheesta. Sinänsä erinomaista aineistoa, mutta sitä on vaikea löytää.
Voisiko joku tehdä koontaa ja Admin siirtää parempaan paikkaan,paremman otsikon alle.

Laitteillekin lasketaan nykyään käyttöiäksi kolmesta viiteen vuoteen, miksi ihmeessä
niihin kannattaisi valmistaa erityisen pitkäikäisiä komponentteja?. Elkojen käyttöikä
riippuu mm. kovasti siitä missä olosuhteissa niitä käytetään.

Hakkuriteholähteen käyttöikää voidaan pidentää jo sillä että kotelo pidetään puhtaana
pölystä, elkot eivät kuivu niin nopeasti koska jäähdytys toimii.

Markku 

Minun Sony SL-C7 Betamax videonauhuri vuodelta 1979 toimii vieläkin moitteettomasti vaikka ikää on 34 vuotta: Ei ne kaikki kulutuselektroniikka laitteet heti hajoa, on minulla muitakin vanhoja laitteita, joita ei ole kertaakaan korjattu ja toimivat.

Eli vaikka vikaantumisprosentti on suurentunut huomattavasti, niin myynnissä on myös kulutuselektroniikka puolella laadukkaita laitteita, jotka kestävät vuosia.

Harri

Aikoinaan puolustusvoimat hankki Englannista tutkan komponentteja. Myyjät vakuuttivat, että kaikki on testattu ja MILnormit ok. Suomalaiset ilmoittivat, että testaamme ne  kyllä vielä itse. Suuri osa tavarasta osoittautuikin testauksessa huonoiksi. Tehtaalla oltiinkin noloina, kun tavara palautettiin tulosten kera.

Kuulemma Mullard-nimellä kaupitellut elektroniputket olivat Philipsin heikompaa sarjaa. Ei saanut myydä Philipsin nimellä.

Sonyllä oli yksi hyvä matkaradio lyhytaaltokuunteluun:  Sony ICF-2010 se oli radio jolla kuuntelin asemia joita en kuullut ICOM 71 ja Drake 4 samaan aikaan samalla ulkoantennilla. Joskus 80-luvulla, kyse oli RTTY- lähetteistä. Eihän SONYT ole keskiaalloilla hyviä, mutta jotain niilläkin kuulee. Minä kuuntelin vain UTILITY- asemia

Harri

PS: Matka-arkku radioissa oli hyväää usein vain ulkonäkö.

OH5IJL kirjoitti 30.11.2013 klo 13:27:32:

resonanssi kirjoitti 30.11.2013 klo 14:28:41:


Minä taas en koskaan ole kuunnellut utilityasemia vaan ainoastaan yleisradioasemia - pääasiallisena bandina keskiaallot ja sitten 120, 90 ja 60 m. Korkeammat bandit ja ulkomaanlähetysasemat eivät ole erityisesti kiinnostaneet kun paikallisasemien ohjelmat ovat olleet mielestäni mielenkiintoisempia.

Käyttöergonomian takia olen yleensä pitänyt isokokoisista radioista. Usein noissa matkismallisissa  - kuten Sonynkin pienemmät -  tuntuu nappuloiden molempikätinen vääntely vähän hankalalta noihin reilumman kokoisiin radioihin verrattuna. DX-kuunteluhan on vaikeimmillaan kokoaikaista säätelyä häiriöiden keskellä hakien eri valinnoilla parasta kuuluvuutta. Nykyisinkin aika usein haen eri modevalinnoilla näin koska luettavuus voi olla eri hetkillä parempi AM-. USB- tai LSB-modeilla muiden säätöjen lisäksi.

Oleellista on ollut usein keskiaalloilla laitteen signaalinkesto lähellä olevien todella suuritehoisten asemien suhteen. Siinä yleensä eivät monetkaan maailmanradiot ole pärjänneet ja jotkut eivät ole edes sietäneet muutaman sadan metrin pitkälanka-antennin liittämistä yliohjautumatta välittömästi.

Ilpo

Mullardin laadusta ei omakohtaista tietoa ole. Tällaista vain kuulin ammattilaisilta, mutta siitä on aikaa jo kymmeniä vuosia.
Herää epäilys, että nykyisin automatisoidussa tuotannossa pienikin poikkeama säädöissä tuottaa sekundaa ja paljon.
Myös suunittelupuolella pyritään jatkuvaan säästöön valmistuskustannuksissa. Jos osa kestää ikuisesti, voidaan sen laatua huonontaa. Usein tämän havaitsee autojen osissa. Jos taas vaikkapa laakerit eivät kestä mitään uudessa automallissa, valmistaja/alihankkija muuttavat laatua kiireesti.
Tämä nyt meni jo ihan aiheen ulkopuolelle.

Epäilen että todella laadukkaat komponentit löytyvät nykyään lähinnä sotilaskäyttöön tarkoitetuista
laitteista, siellä kun hinnalla ei ole mitään merkitystä. Kulutuselektroniikassa hinta on ratkaiseva
kriteeri, muotoilu toinen, käyttöikä tuntuu olevan sivuseikka nykyään. Lisäksi niissä on valmistajan
tilaustyönä teettämiä komponentteja, joita ei sitten vapailta markkinoilta ole saatavissa. Tarkoitus
lienee se että suurin osa päätyy roskalavalle ajoissa.

Sana, määräaikaishuolto, voi tuntua tällä foorumilla vieraalta käsitteeltä. Mutta autoissa ym. se on
ihan päivänselvä juttu. Esim. Tandbergin kelanauhurit, jos nauhurin kunto ja toiminnot tarkistetaan
kerran vuodessa uudesta lähtien ja havaitut viat korjataan asianmukaisesti, perushuolto siis. Tässä
valossa keskustelu komponenttien pitkäikäisyydestä saa uuden näkökulman. Koska näitä ongelmia ei
tässä tapauksessa ole, riittää kun ne kestävät seuraavaan huoltoon asti.

Suurin osa elektronisista laitteista kestää vuosikausia jos niitä käytetään valmistajan tarkoittamalla
tavalla ja huolletaan säännöllisesti. Tämä ei koske kertakäyttöisiä halpislaitteita.

Tämä radioharrastus on pitkälle sitä että joudumme tekemään ne kaikki väliin jätetyt vuosihuollot
kertaheitolla ja keskustelusta päätellen yritämme tehdä vielä parikymmentä tulevaakin siinä samalla.
Miten tämä voi onnistua etukäteen koska komponentit ovat liian lyhytikäisiä?

Markku 

Toisaalta, tämäkin harrastus olisi tylsää jos kaikki laitteet kestäisi eliniän, silloin ei olisi mitään korjattavaa ja sitä vian löytämisen tuottamaa iloa ei saataisi.

Lainaus:


Avaruuteenhan ei yleensä laiteta kovin uutta testaamatonta teknologiaa. Jopa sotilaspuolelle saatetaan hyväksyttää vähemmän aikaa markkinoilla ollut tuote tai tehdä sille ainakin kaikki testit vaikkei hyväksyntää vielä saataisikaan. Tuo lutikka oli silloin ollut markkinoilla alle 2 vuotta joten en avaruusversion olemassaoloon oikein edes ainakaan tuona aikana edes usko..

Ilpo

resonanssi kirjoitti 30.11.2013 klo 20:34:35:


Noinhan se periaatteessa menee. Käsittääkseni kuitenkaan kuten aiemmin mainitsin ei olla kovinkaan halukkaita aivan uusinta teknologiaa siirtämään avaruuteen ymmärrettävistä syistä.

Tästä löytyy jotain tietoa military-ja space levelin eroista:

http://biancaweb.cnes.fr/Standard_CNES_public/en/MIL_system_overview.pdf

Ilpo

Drake 60-luvulta on saatu asiantuntevaan huoltoon.  Kirjoittelen, kun tulee jotakin eitriviaalia sanottavaa.

Amerikkalainen EPROM + RAM-kortti tuli, annettu asennettavaksi samaiselle huollolle; jonka löysin SRHS:n kautta.  Kirjoittelen, jos jotakin sanottavaa.  Icomia ohjaava ohjelma on EPROM:illa, RAM:issa on 1024 muistipaikkaa, ja se muistipaikka-RAM on backupattu litiumparistolla, mikä ei tässä liene haitta.

Jukka Rajala kirjoitti 03.12.2013 klo 22:08:43:


OT:

TKK:lla oli aikoinaan neuvostoliittolainen PDP-11/45-klooni, jota valmistivat nimellä SM-4.  Käyttivät sitä assembler-kurssin harjoitustöihin.

Hiukka myöhemmin esittelivät messuilla SM-5-tietokonetta, joka oli jonkin isomman PDP-11-sarjan koneen klooni.

Minähän tietysti menin istumaan demokoneen ääreen, mursin demo-ohjelman suojaukset ja ryhdyin selaamaan messutietokoneen hakemistojen sisältöjä.  Esittelijät ihmettelivät, miten se voi olla mahdollista.   Minä selittämään: "No kun tämä on Digitalin PDP:n kopio... ja kopio on myöskin käyttöjärjestelmä......."

Jukka Rajala kirjoitti 04.12.2013 klo 08:44:28:


Paitsi huoltonamuaalit niin myös itse koneet olivat hieman haasteellisia....

TKK/TeKoLa SM-4 kaatui tämän tästä, operaattorin konsolille tuli virheilmoitus Floating point exception (divide by zero) tai jokin vastaava.

Olihan opetuskin vastaavaa tasoa......

Jukka Rajala kirjoitti 04.12.2013 klo 14:31:31:


Minulla linkki avautui ilman ongelmia.

Joo, olen joskus tutustunut noiden teoreettiseen matematiikkaan, se on aivan täysin länsimaiden tasolla, yhtään mitään häpeämättä mitenkään.

Onhan tuossa sangen edistynyttä tietotekniikkaa.   Kiinnostava valinta tuo länsimaisten koneiden kloonaus, japanilaiset muuten ovat harrastaneet samaa.

Mitä mieltä olette; oliko vuosikymmeniä sitten laitteet parempia kauttaaltaan ja komponentit niissä nykyisiä laadukkaampia?

Itse olen vältellyt tätä halpiselektroniikkaa, koska hyvää ja halpaa ei juuri samasta paketista löydy.
Nykylaitteiden laatua ei yksinkertaisesti kannata nostaa menneiden aikojen tasolle, koska käytetty
tekniikka vanhenee ennätysajassa entiseen verrattuna. Tämä koskee erityisesti tätä elektroniikkaa.

Huoltotoimintaa alettiin aivan tietoisesti ajaa alas jo 70-luvulla, takuukorjausten hinnoittelu oli ihan
niitä ensimmäisiä joihin tuli kiristyksiä. Yksittäisiä komponentteja vaihdettiin vielä tuolloin korjausten
yhteydessä mutta moduli-rakenteet tekivät tuloaan jo silloin. Sitten alkoi tulla nauhureihin muoviset
koneistot, valusellaiset löytyivät enää harvoista ja valituista premiumluokan koneista. Yksittäisten
rattaiden telojen yms. saatavuus alkoi olla vaikeaa, koska tilalle myytiin osakokonaisuus. Joutui aika
usein turvautumaan tarvikeosiin alkuperäisten sijasta. Sitten alkoi tulla laitteisiin yhä enemmän osia
joita ei tarvikkeina saanut mistään. Laitteiden hinnat laskivat joten niiden huoltaminen ei enää ollut
lopulta kannattavaa. Tässä vain muutama esimerkki, tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.

Nykylaitteista näkee heti kotelon avattuaan että sunnittelussa on otettu huomioon ser-kierrätys
eikä mahdollista huoltoa ole edes ajateltu. Merkki ei myöskään ole enää samanlainen takuu laadusta,
kuten oli ennen, eikä korkea hinta.

Markku 

AJY kirjoitti 04.12.2013 klo 17:03:32:


Sinänsä ymmärrettävää kloonaus, miksi keksiä pyörää uudelleen. Monesti itse esim Arduino alustalla, muokkaan jo olemassa olevaa lähdekoodia omiin tarpeisiin, kokeilun ja erehdyksen kauttakin..

Kyllähän nuo isot laserjetit aika pitkäikäisiä pelejä on. Muistan lukeneeni, että esim. mallilla 5Si on ajettu yliopistokäytössä 1 - 1,5 miljoonaa tulostetta - tietysti normaaleita huoltotoimenpiteitä välillä on tehty. Tuossa on työmaalla yksi oma Laserjet 8000N joka on niin painava, etten ole kotiin saanut rahdattua. Toimii oikein hyvin ja sain tuon ilmaiseksi joskus 6 vuotta sitten...

Ilpo

Kumiteloille on saatavissa oikein elvytys ainekin...

http://www.partco.biz/verkkokauppa/product_info.php?products_id=11658

Markku 

Täytyy kokeilla näiden kumirullien elvyttämistä. Tosin uudet rullatkin on ollut mielessä. Löytyykö joltain foorumilaiselta tähän sopivia rullia tai tietoa, josta sellaiset saisi kohtuuhintaan?

OH5IJL kirjoitti 06.12.2013 klo 10:25:10:
Kiitos tiedosta!