Aika yksinkertainen kytkentähän tuossa loppujen lopuksi on, vt-ketjut oli helppo virittää kuvan mukaan pienen miettimisen jälkeen, samoinkuin RF-etuasteet.

FM ilmaisimen kanssa on pieniä ongelmia. Tuossahan on ihan perinteinen kvadratuuri-ilmaisin, johon sovelsin nyrkkisääntöä että ilmaisimen ensiöpuoli (19) säädetään niin että ilmaisinpiirissä olevalla elkolla on maksimijännite, ja toisio (18) säädetään mahdollisimman pieneen lähtöjännitteeseen kun syöttö tulee moduloimattomasta signaaligeneraattorista.

Laite toimii ja herkkyys on kohtalainen, mutta audiossa on reilusti säröä! Kokeilin hakea ilmaisimelle eri toimintapisteitä, mutta paras lopputulos tuli silti em. nyrkkisäännön mukaan.

Putket ovat aika tavalliset ECC85 - ECH81 - EF89 - EABC80 ja pääteputkea tässä viritinmallissa ei olekaan. Vaihdoin muut uusiin paitsi EF89:n, mutta se on testerillä katsottuna ihan spekseissään. EABC80:n triodipuoli oli aika heikko, ja alunperin luulinkin että särö johtuu siitä, mutta uusi putki ei parantanut asiaa (ja tietenkään en vielä siinä vaiheessa ollut koskenut säätöihin!)

Mittailin kondensaattorit läpi ja kaikki olivat OK kunnossa niin kapasitanssin kuin vuotovirrankin puolesta. Anodielko 50+50+8 oli niinikään kunnossa, kapasitanssia yli speksatun ja ESR alle puoli ohmia joka osastolla.

Varmaankin tuo ilmaisimen säätö nyt on hieman pielessä, olisiko kenelläkään antaa ohjeita miten tuo pitäisi tehdä?

Taitaa olla niinkin että varsinkin kaupallisten asemien deviaatio nykyään on aika yläkantissa, vanhojen speksien mukaiset laitteet ei oikein pärjää tässä kakofoniassa.

Olen ymmärtänyt että aikoinaan välitaajuuskelat suunniteltiin siten että ne pitikin virittää maksimiin, tiukkuus oli suunniteltu sellaiseksi että mitään hajavirityksiä ei tarvittu. Onkohan asia näin vai olenko käsittänyt väärin?