ovat ainakin autoradioissa välttämättömiä. Mutta niiden avaaminen on usein hankalaa. Käytössä on mehiläisvahaa, steariiniä, maalia,kuminarua ym.
Voi suoraan sanoa että jos ei ole erityistä syytä tarkistaa virityksiä niin älä sitä tee. Vanha museoradio on paremmin arvossaan alkuperäisenä.
Kunnostelin nostalgiasyistä vanhaa Grundigin AM/FM-genistä, jonka ula-välitaajuussweepin halusin testata tositoimin.
Työn alle panin Philipsin radion, jossa ula-välitaajuuspurkkien sydämet ovat kelarunkojen uumenissa. Viritysyritys johti kelarungon irtoamiseen. Eli purkki irti shassiksesta, kotelon poisto ja kelat ylösalaisin liki kiehuvaan veteen. Hetken päästä vaha suli ja sydämen sai ruuvattua pois puhdistettavaksi.  Sulattelun voi tehdä muutenkin.

Eli hommassa oli riittävästi töpeksintää.