Vastaava on Helvar Verona, esitelty Helvar-viestissä 4/1958.
Tiedot löytyy...

Radio alkoi laulelemaan alkuperäisillä putkilla. Ensisijainen syy hurinaan ja toimimattomuuteen oli virtalähteen suotokonkan toisen 50 uF:n puolikkaan täydellinen kuivuus. Toinen puoli näytti mittauksella ehjältä, mutta virittelin koneiston alapuolelle 2*47 uF/400 V konkat. Alkuperäinen kannu jäi paikoilleen, jotta koneisto näyttää alkuperäiseltä ainakin yläpuolelta katseltaessa.

Toinen huono elko oli pääteputken katodikonkka, jossa ei myöskään ollut enää yhtään henkeä.Lisäksi tulevaisuutta varten vaihtelin muutkin elkot ja otin pois suorastaan pelottavilta näyttävät häiriönpoistokonkat verkkosähkön ja rungon väliltä. Häiriönpoistokonkkien tialle en laittanut mitään, koska mielestäni Y-konkat kuuluvat suojamaadoitettuun laitteeseen.

Seuraavana on jonain iltana vuorossa levysoittimen rassaaminen. Siinä ei tuntunut olevan mitään henkeä. Välipyrän kumi tuntuu yllättävän pehmeältä eli uskomattoman hyvällä tuurilla se saattaisi olla käyttökelpoinen, mutta strobolevy saa näyttää aikanaan pyörimisnopeuden oikeellisuuden. Niin, levysoitin on Philipsin AG2004SF/40. Äänirasian löytyminen lienee suurin ongelma.

Lainaus:

Tästä täytyy kyllä olla eri mieltä. Verkkojohtimen ja rungon väliin on olemassa aivan oma tyyppinsä, ns. Y-kondensaattori. Niillä on mm. paljon isompi hetkellinen jännitteenkesto. Tästä on ollut puhetta täällä foorumilla jo monta kertaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4iri%C3%B6npoistokondensaattori

Levysoittimen moottori pyörii iloisesti. Pari tippaa aseöljyä laakereihin herkisti toimintaa kummasti. Sen verran täytyy kuitenkin moottoria purkaa, että akselin alapään kuulan saa rasvattua.

Voima ei kuitenkaan siirry levylautaseen eli välipyöräsysteemi on otettava tarkempaa tutkiskeluun. Äänirasian metsästys alkaa sen jälkeen, kiitoksia VjpA:lle tiedoista. Onkohan kukaan vaihtanut neuloja tai onko niitä edes saatavilla irrallaan? Koko rasian nähtävästi saa purettua suht nätisti.