Kysymykseni koskee vanhojen korkeaimpedanssisten kaiuttimien (vapaavärähtelijä) ja kuulokkeiden napaisuutta. Niiden läpi kulkee tasavirta joten ilmeisesti sillä on väliä miten päin ne radioon kytkee? Onko oikean napaisuuden määrittelemiseen mitään helppoa konstia?

Timo

No niinpäs onkin. Kumma kun en ole tuota itse tajunnut? Kiitos vinkistä! Symfoni-kaiuttimessani on toinen johto punaisella langalla merkitty ja toinen on kokomusta. Telefunken EH333 kuulokkeissa taas on toinen johto merkitty sinisellä ja toinen punaisella.

Mutta entä sitten jos radion liittimiin ei ole merkitty napaisuutta? Kyllähän sen mittaamalla tms. keinolla saa selville mutta onko sillä sitten väliä jos sitä ei ole merkitty?

Timo

Vanhoissa 20-luvun ja 30-luvun alun radioissa ei ollut sisäistä kovaäänistä, ulkoisen kovaäänisen liitäntä oli pääteputken anodin ja virtalähteen välissä. Tällöin koko pääteputken anodivirta kulkee kovaäänisen kautta. Tämä tasavirta aiheuttaa magneettikentän, joka joko vahvistaa tai heikentää kovaäänisen omaa magneettikenttää, virran suunnasta riippuen. Siksi virran suunta täytyisi valita niin, että se vahvistaa kovaäänisen (tai kuulokkeiden) omaa magneettikenttää. Paitsi että kovaääninen toimii paremmin, oikea virran suunta estää kovaäänisen oman kestomagneetin heikkenemisen. Useissa kovaäänisissä oli säätönuppi tai -vipu, jolla haettiin paras kuuluvuus. Jos kovaäänisen kautta kulkevan tasavirran suunta muuttui, joutui säädön tekemään uudelleen.

Jos radiossa ei ole napaisuusmerkintää, eikä käyttöohjetta ole, on napaisuus selvitettävä joko mittaamalla tai katsomalla radion sisältä, minne liitinten johdot menevät. 20-luvun radioissa, joissa oli avautuva kansi ja rakenne yksinkertainen, ei tämä johtojen seuraaminenkaan ollut mahdotonta.

Reijo

T.K. Laakson Radiokirjassa on mm. sivulla 96.:
".. Kun kuulotorvet kytketään vastaanottajaan, olisi siis aina tiedettävä, mistä johdosta virta tulee sisään ja mistä se menee ulos, jotta kuulotorvet yhdistettäisiin oikein päin.  Kidevastaanottijissa sillä ei ole niin väliä, mutta putkivastaanottajissa on se välttämätöntä, sillä muuten kuulotorvien herkkyys voi nopeasti vähentyä.  Tavallisesti kuulotorvissa on se pää, josta virran on mentävä sisään, merkitty punaisella johdon lankaeristykseen pujotetulla langalla.  Putkivastaanottajissa se on siis yhdistettävä aina pariston puolelle..."

Ilpo

Ehkä olisi syytä testata oikea napaisuus jollain magneettikentän
voimakkuuden ilmaisevalla konstilla. Kun ikivanhoista luureista
tai vapaavärähtelijäkaiuttimesta on kyse niin vuosien varrella
niitä on voitu korjailla ja kuulokkeen/kaiuttimen päässä on
johtojen kytkentä voinut vaihtua, näinollen johtomerkintään
perustuva kytkentä voikin olla virheellinen.

Mikä sitten on sopiva konsti?  Esim Hall-anturi, jousen varaan
ripustettu rautakappale jne.

Reijo Nuutinen kirjoitti 28.10.2012 klo 21:05:06:

Aina sitä oppii uutta, kiitos