Kaikki mainituille merkeillä on yhteneväistä se että mallistot olivat kovin suppeita vientiä ajatellen.
Toinen seikka on se että, kun tämä radioteollisuus mullistui 80-luvun alkupuolella, tuli erillislaitteet,
se oli se viimeinen niitti.
Esim. Asa alkoi tehdä 3000-sarjan laitteita liian myöhään, ne markkinat olivat jo 70-luvun alkupuolella.
Asalla ei myöskään ollut resursseja valmistaa kasettidekkejä eikä levysoittimia itse. Muutamalla viritin-
vahvistin ja tv-mallilla on käytännössä mahdoton menestyä euroopan markkinoilla.
Tandberg taas panosti kelanauhureihin aivan liian kauan, erillislaitteet puuttuivat mallistosta samasta
syystä kuin Asallakin. Kelanauhurimarkkinat olivat pitkälle Revox, Akai, Teac, Sansui -nelikon hallinnassa.
Yhtiö oli yksinkertaisesti liian pieni 80-luvun vientimarkkinoille.
Isot japanilaiset yhtiöt ottivat yliotteen maailman markkinoista jo 80-luvun alkupuolella, vain B & O pysyi
lifestyle-mallistollaan enää mukana kisassa. Jopa Philips alkoi luopua ns. parempien hifilaitteiden kisasta
noihin aikoihin.
Markku