Ala näyttäytyy tekijöilleen hyvin monella tavalla. Historia "kissannahkasähköstä" alkaen kertoo menneisyydestä nykypäivään. Suunnittelijoiden täytyy tuntea hyvin piiritekniikat kuin myös materiaalimaailma jatkuvasti kehittyvänä alueena. Me huoltopuolen ihmiset sitten huollamme ja korjaamme laitteita, jotka ovat menneet vialle joko väärän käytön, huonojen ja/tai vanhenneiden ja kuluneiden  komponenttien tai suunnittelijoiden virheiden vuoksi. Yleensä huoltajan tulee pitää ja palauttaa laite siihen tilaan mihin se on suunniteltu ja valmistettu. Toisinaan on tarve muuntaa rakenteita ja ominaisuuksia paremmin tarvetta vastaavaksi.
Yhteinen kansainvälinen kieli on "skema", "diagramma" tai kotokielellä kaavio, johon niin usein kaipaisi toimintaselostetta avuksi. Suunnittelijoiden aivoituksia kun ei aina ymmärrä tai ei ole riittävästi perehtynyt asioihin. Ilman papereita moni asia on mahdoton tai hankala.  Useimmiten huoltajan työ on aika- sekä kustannuskriittistä. Laitteen käyttövaade voi olla 99,9% sille suunnitellusta käyttöajasta. Vikatilanteissa on tuskanhiki useimmille tuttu asia. Laitteen kuin laitteen voi useimmiten korjata vaan onko työn tilaaja valmis maksamaan kulutetun työajan ja kalliitkin osat. Suunnittelija, huoltaja ja korjaaja voivat myös väärin harkituilla toimenpiteillä aiheuttaa tuntuvia taloudellisia menetyksiä. Titanik, Tsernobyl ja vetyilmapallot.

Onneksi näin historiaporukoissa on aikaa ja mahdollisuuksia kaveripiirien avustamana makustella ja hienostella laitteita haluamaansa kuntoon. Tietenkin toivoo että noviisiporukat ottaisivat alan oppikirjoja käsiin varsinkin kun niitä nyt on saatavilla. Harraste antaisi paljon enemmän kun tietää mitä tekee eikä tarvitsisi kysyä että "kantsiiko tehrä sitä tai tätä" tai "kantsiiko tätä ruskeeta knööliä vaihtaa".