Kuva takalevystä:

Radiossa on myös joukko puutteita ja vikoja:

- kotelon ylänurkasta puuttuu aika iso pala bakeliittia

- toinen nuppi puuttuu

- verkkopistokkeesta puutuu peitekansi, liitin on ehkä alkuperäistä mallia

- sisälle on viritelty lisäsuodatusta (elko) kaiutin ruuvin alle roikkumaan

- eihän tuo kaiutinkangaskaan ole alkuperäinen

Pahin puute on kotelosta puuttuva palanen. Sattuisiko kenelläkään olemaan joutilasta ehjää koteloa?

terveisin Jorma

En osaa sanoa tuohon tunnistukseen, mutta maailmalla liikkuu kuulemma paljon yksilöitä, joissa on jostain syystä eri valmistajan takakansi kuin mitä runkolevyssä lukee. Valmistusajankohdasta voi todeta ainakin sen, että sotien jälkeen valmistuneissa ei enää ollut sitä vanhaa tunnusta siinä edessä vaan tyhjä alue tai valmistajan oma logo.
Siinä pistokkeessa pitäisi olla myös tuo WD numero samoin kuin tuossa kuvan kotelon sisällä.(joka ainoalla osalla näyttää olevan oma wd) Olen jossain nähnyt luettelon noista kaikkien osien WD numeroista, mutta olisi mukavaa, jos joku kertoisi mistä sen voisi taas löytää.

Rm.org:n sivuilta löysin melkoisen määrän (lähes 80 kpl) näitä ns. "Pikku-Hitlereitä". Yhteenvetona voin kertoa seuraavaa:

1. Mallimerkinnällä "Deutscher Kleinempfänger 1938" löytyi valmistajia:
- Itävallassa 7 ja Saksassa 30 valmistavaa tehdasta
- kaikissa ilmoitettu valmistusvuosiksi 1938 - 1940
- kaikisssa takalevyssä ja laitekilvessä valmistaneen tehtaan nimi tai merkki selkeästi ilmoitettuna
- kuvia tutkimalla kaikki kutakuinkin samanlaisia

2. Mallimerkinnällä "Deutscher Kleinempfänger" (ilman vuosilukua 1938):
- Itävallassa 7, Saksassa 30 ja Puolassa 2 valmistavaa tehdasta
- Itävaltalaisissa ilmoitettu valmistusvuosiksi 1940 - 1945
- Saksassa valmistetuissa 1940 - 1944
- Puolassa (Derufa) valmistetuissa 1940 - 1944? ja (Ika radio) valmistusvuodet 1941 - 1943
- kaikisssa takalevyssä ja laitekilvessä valmistaneen tehtaan nimi tai merkki selkeästi ilmoitettuna
- kuvia tutkimalla kaikki kutakuinkin samanlaisia

Kuvia tutkimalla ainoa merkittävä eroavaisuus on erilainen kaiutin (kaiuttimessa U-mallinen kestomagneetti) näissä 1940 - 1945 valmistetuissa.

Näyttäisi siltä että, rm.orgin sivuilla olevissa "Pikku-Hitlereissä" on kaikissa valmistajamerkinnät sekä takalevyssä, että laitekilvessä.


Pyytäisin seuran jäseniä tutkimaan kokoelmissaan olevat pikku-Hitlerit ja kommentoimaan poikkeamista edellä kuvatusta rm.orgin sisällöstä?

Lisäksi olisi hyvä tieto, kenen edustajan kautta Suomeen on tuotu näitä radiovastaanottimia?

terv. Jorma

Lahjoituksena saamani radio rakenteensa puolesta kuuluu ryhmään 2. 1940 ja sen jälkeen valmistetut.

Kaiutin on tuota uudempaa mallia U-kestomagneetilla.

Jorma

Mulla on varmaan samanlainen levy. Tuossa kolmiossa näyttää olevan kahdessa rivissä: 1 G , J G R. Mitähän sitten tarkoittanee?
Lisäksi omaani on jäänyt kansanhuollon liimaama lappu, jossa mainitaan suurin hyväksytty myyntihinta,jota ei enää pysty lukemaan kokonaan. vain: 43 AS näkyy selvästi ?
Sitten on vielä kiinnitettynä ohuella langalla pyöreä lappu, jossa 125 V

Entä tuo toinen oikealla oleva kolmio, jossa ainakin omassani on kirjaimet V D E . ?

Kysymys: eikö tuon verkkokytkimen perusteella radio on itsemaahantuotu?
suomikoneissa on sähköturva muuttanut kytkimen...
muistanko väärin?

Saksan E-Bay´ssa näyttää olevan tarjolla tällä hetkellä hyvin samanoloinen laite kuin kuvassasi. Kaiutinkangas asennettu vaan eri suuntaan.Samanpuolen nuppikin näyttää puuttuvan.

Herättelen vielä tätä viestiketjua.

Uskoisin "Pikku-Hitlereitä" olevan seurankin jäsenillä huomattavasti enemmän kuin, mitä tässä ketjussa on esille tuotu. Vain kahdesta maininta Petäjäveden kokoelmista ja pari muuta kokoelmalaitetta.

Olisi hyvä saada esille useampia laitteita kuvineen, ainakin takalevystä, laitekilvestä ja sisäkuva.

Toivoisin löytyvän enemmän materiaalia noista kahdesta pääversiosta:
- vuoden 1938 malli (1938-1940), joissa takalevyssä painettuna 1938 ja vanhempi kaiutinmalli.
- vuoden 1940 malli (1940-1944(-45)), joissa ei ilmeisesti ole takalevyissä vuosilukua lainkaan. EDIT: ja uudempi kaiutinmalli.
terveisin Jorma

Noita koteloita näyttää olevan ainakin kahta eri värisävyä. Tuo pikimusta, joka kai on yleisin , ja punaruskea versio. Onkohan nuo värierot pelkkää sattumaa vai jostain eri tehtaista johtuvia vai mikä ?

Täytyneeköhän vetää takaisin tuo arvailu eri värisistä koteloista kun tarkastelin vähän paremmin näitä mun kaikkia kolmea. Luulin, että mulla on yksi punaruskea(jonka pinta oli kiillotettu kirkkaaksi) ja kaksi mustaa, mutta kun noita "mustia" alkoi siivota alkoi tuo sama punaruskeus tulla esiin samalla kun kiilto lisääntyi.?

Mielelläni olisin kirjoittanut että kolme laitetta niinkuin olit lukenut tekstistäni vaikka kyllä siinä taitaa lukea että koteloita. Mulla ei ole tällä hetkellä yhtään koottuna täydellisenä. Osat alkaa olla koossa kahteen (vain toisessa kelvollinen kotelo). Kolmanteen vain kotelo(huono) ja kytkentälevy, jossa muutamia osia kiinni.
Ostin keväällä täältä ensimmäiseni, joka osoittautui olevan pelkkä raato. Sen jälkeen olen huudellut Saksan E-bay´sta kaikkea muuta paitsi aivan täydellisiä laitteita. Toistaiseksi kaikki on toiminut tuolta vallan hyvin paitsi että nämä pitäisi ensin saada käteen ennenkuin lähtee tarjoamaan jotain jotta voisi olla varma että saa mitä on hakemassa.
Voisinhan tietysti yrittää noitakin kuvata, jos luulet niiden kuvista olevan jotain iloa?

Taustalevyssä Lorenz painettuna, ei tarra.

Kertokaapa tässä välissä, jos kokoelmissanne on Suomi-radion asteikkolevyn yläpuolen ympyrässä hakaristikotka. Kiinnostaa onko Suomeen aikoinaan tuotu muuten kuin matkamuistoina ja uustuontina näitä itikkaradioita.

Toisin sanoen: olivatko kaikki maahantuodut kotelot ilman kolmannen valtakunnan kotkamerkkiä etupuolella? Jos itikka on, minkä merkkisessä koneessa?

Ellei radiossasi ole jälkeenpäin lisättyä verkkokytkintä, se tuskin on Suomeen virallisesti maahantuotu.

Kuva vielä Mendestä. Iso H, kanisteri. Toisenlainen kanisteri oli arvossaan kieltolaki aikana.

Tilasin muuten viime viikolla myös tuon E-Bay´n kautta kirjan: Volkswagen,Volksempfänger,Volksgemeinschaft.
Ajattelin josko tuossa olisi jotain lisätietoja näihin radioihin.(ja koska sattuu myös olemaan tallissa vanha volkkari).
Onko kukaan lukenut tuota kirjaa? ts. ostinko turhaan?

Minulla on vielä toinen DKE38 ja sekin on ilman kotkaa.
Olikohan Mende tai Minerva, täytyy tarkistaa radio on mokillä. Olen nähnyt saksassa, muistaisin että Kölnin museolla tarraarkin jossa oli noita kotkan ristejä. Alun perin
kotkat oli valettu koteloihin, ja tarran sai laittettua jos oli
puoluekanta muuttunut aiemmasta. Kullan värinen kotkatarra.
DKE radiotahan alettiin valmistaa Goebbelsin vaatimuksesta kun VE301 myynti oli probaganda tarkoituksessa liian alhainen. 65 RM oli liikaa ja 35 RM DKE radio tuli myyntiin. Myös sähkön kulutusta vaadittiin alennettavaksi. DKE38 sai kuluttaa vain  15 wattia max. Sähkön säännöstelyn takia, kansalaisen oli pystyttävä kuuntelemaan radiotaan, informatiota saadakseen, vaikkei voinut lukea iltaisin ilman valoa.

No, minulla on sitten 2 Lorenzia. Muistin tuon  mokillä olleen joksikin muuksi. Hakaristejäkin on edessä ja takana, ei alunperin tuossa olleita.

Tässä toisessa Lorenzissa on verkkokytkin muutettu.
Edellisen sarjanumero oli 10109, tässä taas 13926.
Kotelo tumman ruskea.

Saksan E-Bay´ssä näyttää nyt olevan Derufa laite eikä siinä ole tuota trimmeriä lainkaan? (eikä tuota tekstiä reikineen) Myös sulakepidin on eri paikassa kuin kaikissa muissa tähän asti tapaamissani. Tuon version kaaviotakaan ei ole näkynyt? Onkohan siinä muitakin muutoksia? Mitenkähän noiden kaikkien eri valmistajien laitteiden osien valmistus oli hoidettu? Säätökonkkiakin on ainakin kahdella vähän eri tavalla tehtyinä, samoinkuin kelatorneja jne.
Oma laitteeni heräsi eloon eilen. Kaikki konkat piti vaihtaa ym. On aika erikoinen käyttää. Illalla kuului joku saksalainen ja useita itäeurooppalaisia asemia, joten alku ainakin antoi enemmän kuin osasin odottaa.

Tuli tuo aiemmin mainitsemani kirja. Pikaisen vilkaisun jälkeen täytynee sanoa, että odotin jotain muuta. Yhtään kuvaa ei esim. ole tästä DKE´stä. VE301´stä joitakin ja paljon tekstiä 30-luvun laitteiden taustahistoriasta. Kirjassa ei ole mitään tarkempaa laitteiden tekniikasta.  Kuivaa yliopistoprofessorin tekstiä. Ehkä se paranee josko jaksan tällä olemattomalla saksankielen taidollani ja sanakirjan avulla tutkia paremmin.
edit: kirjasta löytyi: toinen puolalainen tehdas olisi ollut Philipsín, jossa tuotanto alkoi heinäkuussa 1942 ja päättyi syyskuussa 1944.
Pariisissa aloitti Lorenz-tehdas 1942 ja lopetti myös 1944.
(nämä käännökset pienellä varauksella)

Hienoa Reijo,

Tämä on tietorikas linkki. Olen joskus vuosia sitten saanut joltakin nipun A4 paperikopioita, joissa käsitellään juuri malleja VE-301 ja DKE-vastaanottimia. Eri versioiden kytkentäkaavoja tuossa nipussa on melkoinen joukko.

Nyt löytyi ilmeisesti alkuperäiset sivut, joista on otettu joitakin otteita.

Nyt tuli kerralla paljon lisätietoa.

Kiitokset Reijolle, Jorma

Sain viikolla kuvasarjat neljästä "pikku-Hitleristä". Mallit olivat seuraavat:

1. Vuoden 1938 versio, valmistaja Graetz-Radio. Verkkokytkin ja verkkoliitin asialliset, ilmeisesti suomen määräysten mukaiset.

2. Vuoden 1940 jälkeinen malli, valmistaja C.Lorenz A.G.

3. Vuoden 1938 malli, valmistajaRadio H.Mende&Co.

4. Vuoden 1940 jälkeinen malli, laitekilvessä ei valmistajamerkintää.

Kiitokset Janakkalan miehelle K-P Heikkiselle hyvistä kuvaotoksista.

terv. Jorma

Saksalaisista kansanradioista VE301 ja DKE38 esitetään usein täysin paikkansa pitämättömiä tarinoita. Mikäli olen oikein ymmärtänyt Tekniikan historia 1/2016 lehdessä on näistä radioista puolentoista sivun kirjoitus, jossa sanotaan:
"Erään tarinan mukaan pienemmässä radiossa oli vain yksi aaltoalue, jolla valtakunnankansleri kertoi suunnitelmistaan. Isompi radio sisälsi useamman aaltoalueen ja niitä myytiin vain upseereille jotka saivat kuunnella mm. englannin radiota." Missään kohdassa kirjoitusta ei mainita radioiden todellisia aaltoalueita.

Tämä tarina on täyttä soopaa. Molemmissa malleissa on tavanomaiset keskiaallot ja pitkät aallot. Niillä kuuli kaikki saksalaiset ykeisradiolähetykset. Lähetyksiin sisältyi paljon muutakin kuin valtakunnankanslerin kertomuksia suunnitelmistaan.

Kunnossa olevalla kansanvastaanottimella kuulee yhä sen mitä yksipiirisellä suoralla vastaanottimella voi käytännössä kuulla.

Seuramme Radiot-lehdessä on usein ja aika perusteellisesti käsitelty saksalaisia kansanvastaanottimia. Luettelo tärkeimmistä kirjoituksista löytyy esim. Radiot 4/2013 s. 26.

Kauko Viitanen

Liitteenä on esimerkki saksalaisten radioasemien myöhäisillan ohjelmasta lauantaina10.11.1934, jolloin kansanvastaanottimista VE 301 oli ollut vuoden verran kaupoissa. Pala on Radiosanoman ohjelmalehdestä 45/1934. Lähetykset alkoivat sen mukaan klo 17 kevyellä musiikilla, mutta tilasyistä rajasin alkuosan pois.

Samalla voi katsoa mitä muut Suomessa yleisesti kuuluvat asemat lähettivät.

Kauko Viitanen

Kouvolan museosta löytyy ainaki 7 kpl näitä "Pikku-Hitlereitä". Valmistajina ainakin Mende, Telefunken, Minerva ja Loewe. Lisäksi yksi irrallinen takaseinä, jossa valmistajana Blaupunkt

TomiH kirjoitti 22.02.2016 klo 17:50:12:

Tuohan se oli se pointti. Rakenne oli saatu niin halvaksi, että "työmieskin" pystyi radion hankkimaan. Kyseessä oli todelliset "kansanradiot", ilmeisesti ainutkertaista aikanaan. Tämä palveli tietenkin poliittisia tarkoitusperiä,  muuta sehän on jo toinen asia, eikä radiohistoriaa.

terv.
Åke

Kuvissa on erilaisia kankaita, oheisessa kuvassa muistini mukaan aika lähellä "alkuperäistä"

https://www.ebay.de/itm/Roehrenradio-Volksempfaenger-Stoffersatz-grill-cloth-VE3...

Eipä halpaa ole, enkä tiedä autenttisuudesta. Radio itsessään on oikeastaan aika sympaattinen, mutta taustansa kyllä laittaa pienen kylmän hien pintaan.

H.

Nerokkaasti on kyllä kehitetty metallia korvaavia materiaaleja esim. tuo kaiuttimen runko.Onko ollut edes mahdollista saada radiota aikaiseksi pienemmällä komponentti määrällä??

Edit.

Tämän osalta taidan toimia niin että säilytän tämän muuten koskemattomana mutta tuon kankaan vaihdan ja nostan hyllyyn sellaisenaan.Tämä vaikuttaa muuten siltä että originaali osat on paikallaan ja ei ole pahemmin korjailtu Säätökonkan niitti on yksi pettänyt ja siiden on joutettu klimppi.
Etsin toisen,vähemmän alkuperäisen kunnostus kohteeksi.Näitä näkyy olevan sellaisia tarjolla joista alkuperäisosat on heivattu ja korvattu nyky konkilla.

Mitähän, jos tällä forumilla keskitytään vain "radioihin" ja jätetään politikointi ja maailmanparnnus jonnekin muualle.

Ystävyydellä
Åke

En ymmärtänyt reaktiota kokonaisuuden kannalta laajuudessaan olemattomista sivulauseista, jotka tuntemassani maailmassa ja keskustelukulttuurissa luovat vain lisäarvoa. En näillä juurillani kykene juurikaan pyytämään anteeksi mitään tämän mittaluokan rikettä. Jatkan hikoilua mm. kolmannen valtakunan artefaktien ääressä vastakin, enkä yleensäkään näe pakkoa toisen tahdossa. Aivan vapaasti muokattakoon viestejäni, jos se jostain maailmankatsomuksesta lähtien koetaan tarpeelliseksi. Mutta en myöskään muuta olemiseni laatua. Tämäkin vallan ystävällisesti, kuinkas muutenkaan.

H.

Tuosta VCL11 putkesta on  rapissut lähes kokonaan maalit pois.Lueskelin netistä että maalin tarkoitus on ollut olla häiriösuojana.Siitä vähästä mitä maalista on jäljellä kokeilin yleismittarin piipparilla  että onko maali johtavaa ja piippaus kuului.Onko kenelläkään kokemuksia tämän kaltaisen häiriösuojauksen korjaamisesta?Joitakin sähköä johtavia kemikaaleja netistä löysin ja esim.  elektroniikkaliikkeet myy Kontakt Chemie Graphit 33 spray 200ml nimistä tuotetta.Onko tuosta aineesta kokemuksia soveltuisikohan tuo putken maalaukseen?

Lainaus:

Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella ei tahdo pysyä vanhojen putkien lasipinnalla, ilmeisesti liian "liukkaita"(?).
Lainaus:

Tämähän on ymmärtääkseni tehty juuri suojauksien korjaamiseen kuvaputkien takapinnalla(?). Ja se vähä mitä kokeillut pysyy paremmin putken pinnalla.

Putken kannan bakeliitin ja lasin välissä näkyy ohuesti kuparia joka on yhteydessä putken pinniin numero 3(mikäli oikein tulkitsin?).Eli pintakäsittely pitää saada kiinni tuohon kupariin.
Kokeilen tuota suihketta ensin kun on vähän niin kuin entisöinti tarkoitus kyseessä.
En ole vielä tuohon spray lakkaan kerennyt paremmin perehtymään mutta putki pitäisi saada vielä lopuksi hopean väriseksi ja en tiedä onko tuo johtava spray lakka päällemaalattavaa ,mikäli tuota ainetta ei löydy valmiiksi hopean värisenä.Ainakin musta ja kirkas näyttää olevan vaihtoehtona.

Voi *********** ! Pinnoitekokeilua ei tarvitse tehdä ainakaan tähän putkeen.En tiedä mitä kävi mutta mutta laitoin tuon Braunin virtoihin ja ehkä 3 minuuttia lämmenneenä kuului mossahdus.Aukaisin jännittyneenä suojana olleen folion ja putki on kappaleina.
Philipsissä on tosin putki joten heti ei tarvitse ostoksille lähteä mutta mikä tuon mahtoi tehdä?

Kuva tapahtuneesta.

https://photos.app.goo.gl/E2kMnHfJkbccM3Zq7

Onko tietoa tuosta radion etuseinän kotka logosta että onko se ollut alunperin maalattu tuolta pohjasta kullan väriseksi?Minulla on yksi koppavikainen Blaupunkt jossa etumerkissä on jäämiä kullan värisestä maalista.Vai onkohan kyseessä entisen omistajan maalaus?

Edit.

Erona noihin muihin minulla oleviin tästä puuttuu entbrummer ja kaiuttimen ruskea runko on hieman erilainen mutta ei kestomagneetilla.Takalevystä puuttuu 1938 luku.

Kuvia
https://photos.app.goo.gl/nyrGEmMnrUFahMeK9