Erilaiset monoradioihin toteutetut äänenavarrusratkaisut tulivat muotiin ilmeisesti 1950-luvun puolivälissä.

Toteutuksiahan on ollut useammanlaisia. Lähdemateriaalia tutkiessani olen löytänyt tähän mennessä ainakin tällaisia:
- yksi eteen suunnattu isompi basso/keskiääninen ja kaksi sivuseinille ritilöiden taakse asennettua pienempää diskanttikaiutinta
- eteen ja sivuille suunnatut kokoäänialueen kaiuttimet. Tässä on ilmeisesti ainakin joskus säästetty muutama kondensaattori kun ei ole toteutettu jakosuodinta?
- eteen suunnatut basso- ja diskanttikaiuttimet ja ylös väliseinällisen kotelon välitilaan suunnattu keskialueen elementti. Joskus myös diskantit on asennettu kotelon kattoon.
Tällainen on ainakin Graetzin "4R - Rundstrahl - Raumklang".
- eteen suunnatut yksi tai useampi kaiutin, joista torvet sivuseinien aukkoihin joko suoraan tai "Schallkompressorin" kautta.

Onko ollut vielä muunlaisia toteutuksia tai variaatioita? Entäpä olivatko jakosuodinratkaisut tuohon aikaan yleensä aivan yksinkertaisia jos jakosuotimia eri elementtien välillä aina edes olikaan?

^ Aivan - vaikka tuo onkin stereolaite ja 1960-luvun puolivälistä mutta eiköhän nuokin ratkaisut tämän saman otsikon alle mahdu...