Ei liene varmaankaan enää mikä ikään sotasalaisuus missä ja mihinkä tarkoitukseen vintage-ikäisiä vastaanottimia on käytetty Puolustusvoimissa. Näitä kun on tullut myyntiin aika monia merkkejä ja malleja joista toiset ovat "kevyempää sarjaa" ja toiset laadukkaampaa. Minua kiinnostaisi tietää esim. National HRO-500:n käyttö. Itsellä on kaksi valmistusvuosiltaan 1966 ja 1972. Racalin lisäksi (joita on ilmeisesti ollut paljon) on Plesseytä ja tietysti Collinseja. Itsellä on tieto siitä, että Puolustusvoimille hankittiin 80-luvulla Icomin IC-R71 vastaanottimia ilmeisesti puhtaasti koulutuskäyttöön? Tuskin laatutaso riittäisi vakavampaan tarpeeseen. Onko noissa aiemmissa laitteissa ollut mahdollisesti samoin joitenkin edullisempien mallien suhteen?

Toinen juttu on usein ihmetyttänyt kun on tutkinut poistettujen laitteiden sisuskaluja.  Niissä kun on esiintynyt aivan harrastelijamaisen näköistä korjaus - ja muutostyötä. Eli onko laitteita mahdollisesti käytetty korjaustyön koulutus- ja harjoittelumateriaalina esim. varusmiehille?

Ilpo

EMPpiä odotellessa putkiliikkareita säästettiin aina 90-luvulle saakka. VRFK:kin modernisoitiin vielä 70-luvulla V471:ksi ja niistäkin luovuttiin vasta 90-luvun puolivälissä. Mallin selektiivisyys oli kuitenkin kehnohko DX-kuuntelijan näkökulmista, vaikka herkkyys ja dynamiikka ovatkin 1930-luvun huippua.

Muille tiedoksi, IJL tietää varmasti, EMP = elektromagneettinen pulssi, joka tuhoaa ydinräjähdyksen yhteydessä puolijohteet.

Lainaus:


Kyllähän Racaleita taidettiin alkaa poistaa jo aiemminkin, mutta varmaankin tämä on voinut olla yksi syy kuten muissakin maissa säilyttää laitteita varastossa. 

Oikeastaan joku Collins 51J-4 on kuitenkin kohtuullisen selektiivinen myös DX-kuunteluun. Harmi, ettei Suomessa käytetty R390A/URR kaltaisia laitteita menneinä aikoina. Se oli toisaalta aika kallis jenkeillekin - alkuaikoina 50-luvulla jotain $250 (ota huomioon inflaatiokerroin), mutta paljon halvempi kuin edeltäjänsä "pelkkä" R390 jota sitäkin tehtiin kohtalaisen monta tuhatta.

Ilpo