Sivunvalintanappi Sivu: [1] 2  Lähetä aiheTulosta
Kuuma aihe (Enemmän kuin 10 vastausta) Kovaäänisistä (Luettu 10702 kertaa)
Jukka S.
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 179
Sijainti: Helsinki
Kovaäänisistä
26.04.2012 klo 14:35:47
Tulosta viesti  
Toisesta ketjusta lainattua:
timpuktu kirjoitti 26.08.2011 klo 11:05:34:
Eteenpäin n30cm DEW (?) basso ja n. 10cm valkoinen muovinen olikohan Princeps merkkinen diskantti. Sivuille luokkaa 16cm Elac merkkiset. Minkälaatuisia nuo sitten lienee tai laadusta muutenkaan ei ole vielä käsitystä


Täällä kerrotaan, että DEW on lyhenne sanoista Deutsche Edelstahlwerk, joka on tekstistä päätellen kaiuttimen tai ainakin sen metallirungon valmistaja. Magneetin on puolestaan ilmeisesti valmistanut Magnetfabrik Dortmund, joka aikoinaan fuusioitui DEW:ksi.

Olisi itse asiassa kiva kuulla aikakauden vintage-kovaäänisten valmistajista ja elementtien vaikutuksesta putkiradion äänentoistoon enemmänkin. Omassa toistaiseksi "vaiheessa" olevassa Helvar Jubiléssakin on samainen iso DEW-elementti ja sivuilla pari miltei yhtä massiivista Peerlessin elementtiä sekä eteen lisäksi kaksi elektrostaattista diskanttia, joiden valmistaja ei ole vielä selvinnyt.

Katsottiinko silloin aikanaan, että esim. radion kotelon massiivisuudella tai elementtien valinnoilla (laatu/lukumäärä/koko/tyyppi) voitaisiin vaikuttaa äänenpaineeseen ja -laatuun merkittävästi vai oliko pääpaino sähköisessä kytkennässä? Sitä vähän myös mietin miten kolme samaa väliseinätöntä koteloa hyödyntävää isohkoa elementtiä vaikuttavat toisiinsa ja ääneen kokonaisuutena. Hmm... meneeköhän jo liian hifistelyksi...  Pyöritä silmiä
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
eukkola
Senior Member
****
Poissa


SRHS

Viestejä: 416
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #1 - 26.04.2012 klo 21:14:18
Tulosta viesti  
Tällaisella hirteishuumoristisella otteella väittäisin ettei kaijuttimien toistolla niin suurta väliä ollut. Niitä kiinniteltiin sinne sun tänne laatikoiden seiniin antamaan:
-hyvän bassotoiston
-laakean äänikuvan
-laajasoinnin
-pseudosoinnin eli valestereon
-ym ym
Silloisilla kaijutinvalinnoilla ja -määrillä sijoitettiin radiot haluttuihin hintaluokkiin, joiden myyntiargumentointi oli sitten mainosmiesten asia. Laatikot olivat akustisesti aika huonoja eli takaa avoimia ja edestäkin asteikkolasivuodot  muodostivat akustisen oikosulun.
Olisi hauska nähdä jonkin mittauslabran täydelliset mittaustulokset jostakin hyvästä radiosta.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jukka S.
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 179
Sijainti: Helsinki
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #2 - 27.04.2012 klo 11:19:09
Tulosta viesti  
Olisi myös kiva saada joskus käsiin TM 12/1957, jossa on kuulema vertailtu Luxor Ambassadörin, Salora Metropolin ja Celeston Royalin äänentoistoa...

(Lähde: http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1313579669/5#5)
« Viimeksi muokattu: 27.04.2012 klo 13:01:38 Kirjoittaja Jukka S. »  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Tervo
Full Member
***
Poissa


SRHS

Viestejä: 151
Sijainti: Joroinen
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #3 - 27.04.2012 klo 12:06:58
Tulosta viesti  
Varmastiko? Osoitteessa http://tekniikanmaailma.fi/arkisto/lehtiarkisto on selattavissa noi vanhojen lehtien sisällysluettelot, tiedä sitten kuinka täydellisinä. Ainoa artikkeli ko. numerossa joka voisi viitata tuohon testiin on "Ovatko suomalaiset radiovastaanottimet Hi-Fi-luokkaa ". Artikkelien kopiot on tilattavissa TM:ltä saman sivun kautta.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jukka S.
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 179
Sijainti: Helsinki
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #4 - 27.04.2012 klo 13:10:31
Tulosta viesti  
^ Ko. artikkelia ei ole vielä skannattu pdf:ksi ja toimitus kestäisi tässä tapauksessa max. 2 viikkoa. Otsikointi on kieltämättä ihan mielenkiintoinen...
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
balticsuper
God Member
*****
Poissa



Viestejä: 888
Sijainti: Tampere
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #5 - 27.04.2012 klo 13:29:44
Tulosta viesti  
Asa 1148 on testattu TM 1/1958, sopinee edellisten seuraan kun puhutaan
kotimaisista huippumalleista. Minulla on nuo lehdet, mutta en ole (vielä)
saanut skannattua ko artikkeleita, aikomus hyvä, toteutus huono.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jukka S.
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 179
Sijainti: Helsinki
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #6 - 27.04.2012 klo 15:36:13
Tulosta viesti  
^ Toteutusta odotellen...  Silmänisku

Asalla taisi olla kaksi koneistoltaan identtistä mallia, joita toinen oli tarkoitettu liitettäväksi ulkoisiin kovaäänisiin. Sen ja sisäisillä varustetun vertailu (sokkokuuntelu) kertoisi varmaan jonkin verran siitä, mitä sisäisiä kovaäänisiä käytettäessä mahdollisesti menetettiin.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
balticsuper
God Member
*****
Poissa



Viestejä: 888
Sijainti: Tampere
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #7 - 27.04.2012 klo 16:10:03
Tulosta viesti  
Juurikin näin, itsellä oli 60-luvulla tuo bassokaappi käytössä muihin
laitteisiin liitettynä, ainakin muutaman vuoden äänilähteenä toimi
Grundigin TK 46 kelanauhuri. Kaappi siirtyi sittemmin eräälle
foorumin jäsenelle, jolla oli hallussaan kaapin pariksi tarkoitettu Asa.
  

1148_+_kaiutin.jpg ( 88 KB | 0 latausta )
1148_+_kaiutin.jpg
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jukka S.
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 179
Sijainti: Helsinki
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #8 - 28.04.2012 klo 00:06:48
Tulosta viesti  
Löysin toisaalta tällaista:

"Käsittääkseni silloin 50- tai 60-luvuilla ei muutenkaan pidetty suljettuja kaiutinrakenteita niin välttämättöminä. Monesti katsottiin riittävän ison paffelin, siis pelkän levyn, toimivan riittävänä kaiutinkotelona. Sehän estää riittävän isona akustisen oikosulun ja sitä kautta matalien taajuuksien vaimenemisen. Lieneeköhän koko koteloinnilla loppujenlopuksi muuta tehtävääkään. Tietysti siis takaa avoin kotelo toimii dipolina, elikäs säteilee yhtäläillä niin eteen kuin taaksekinpäin. Sen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista sitten voi kait olla montaa mieltäkin."
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
qwerty
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 165
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #9 - 28.04.2012 klo 11:03:45
Tulosta viesti  
Jukka S. kirjoitti 28.04.2012 klo 00:06:48:
Löysin toisaalta tällaista:

"Käsittääkseni silloin 50- tai 60-luvuilla ei muutenkaan pidetty suljettuja kaiutinrakenteita niin välttämättöminä. Monesti katsottiin riittävän ison paffelin, siis pelkän levyn, toimivan riittävänä kaiutinkotelona. Sehän estää riittävän isona akustisen oikosulun ja sitä kautta matalien taajuuksien vaimenemisen. Lieneeköhän koko koteloinnilla loppujenlopuksi muuta tehtävääkään. Tietysti siis takaa avoin kotelo toimii dipolina, elikäs säteilee yhtäläillä niin eteen kuin taaksekinpäin. Sen hyvistä ja huonoista ominaisuuksista sitten voi kait olla montaa mieltäkin."


Yksi osasyy on näissäkin ratkaisuissa on raha. Eli haettu halvempia toteutuksia.

Joka tapauksessa. Ei näitä millään ilveellä voi sanoa "hifikaapeiksi", mitä tulee koti- ja ulkomaisiin radiokaappiyhdistelmiin.

Toisaalta useimmissa ääni on täysin kuunneltava ja unohtaa kaipaavansa stereoääntä. Eli ei ne ihan täysin onnettomia ole.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
kkv
God Member
*****
Poissa


SRSH

Viestejä: 1195
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #10 - 01.05.2012 klo 11:16:21
Tulosta viesti  
Oheinen lehtileike avaa asiaa 1950-luvun puolivälin radiomieltymysten näkökulmasta. Helsingissä pidettiin syyskuulla 1956 pohjoismaiden akustikkojen vuosikokous, jonka yhtenä päivänä käsiteltiin "sähköistä akustiikkaa". Saksalaisen luennoitsijan esitelmän selostuksessa kannattaa kiinnittää huomiota kohtaan, jossa hän sanoo, että radion toistossa ei (1950-luvun puolivälissä) pyritäkään mahdollisimman luonnolliseen toistoon, vaan ostajien enemmistön mielestä mahdollisimman miellyttävään ja parhaita mielikuvia herättävään toistoon. Meille tämä suuntaus tuli Saksasta. Se näkyy esimerkiksi tuon ajan Helvar viesteistä. Käsitykseni mukaan tätä makusuuntaa kotimaisissa radioissa edustavat Asa 1029 ja 1135, Helvar Jubilé/Celeston Royal ja Salora Metropol. Iskumetallin valmistama Luxor Ambassadör on suunniteltu Ruotsissa, mutta kuulunee samaan ryhmään. Tässä viestiketjussa aikaisemmin mainitusta Tekniikan Maailman "testistä" näkee, että nämä radiot ovat englantilaisen ja amerikkalaisen HiFi-ajattelun mukaan "kamalia koneita".

Kauko Viitanen
  

HeSa_1956_09_29.jpg ( 122 KB | 0 latausta )
HeSa_1956_09_29.jpg
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Jukka S.
Full Member
***
Poissa



Viestejä: 179
Sijainti: Helsinki
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #11 - 01.05.2012 klo 12:19:24
Tulosta viesti  
^ Hmm... mielenkiintoista tekstiä. Lieneekö sen ajan luksuslaitteiden "Hi-Fi"-äänensävy ollut sitten saksalaisen insinöörin vai mainosmiehen pöydältä lähtöisin vai pohjautuiko peräti jossain varhaisimmista psykoakustiikan laboratorioista tehtyihin tutkimuksiin. Selväähän toki on, että jos vaikkapa Salora Metropol maksoi 1,5-kertaisesti Rivieraan nähden ja siinä on muutama putkikin enemmän niin ennakko-odotus on että täytyyhän sen soinnin olla upea. Ja sitten kun tietynlaiseen ääneen tottuu niin paremmaltahan se yleensä alkaa kuulostamaan.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ville-Matti
God Member
*****
Poissa


SRSH<br />

Viestejä: 898
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #12 - 31.05.2015 klo 22:34:33
Tulosta viesti  
Löytyipä mielenkiintoinen ketju, nostetaanpa tätä jälleen esiin.

Omien kokemusteni perusteella putkiradion sointiin vaikuttavat kaikkein eniten juuri kaiutinelementit. Monet näistä radioista soivat varsinkin akustisella musiikilla niin hyvin, että valmistajien on täytynyt kiinnittää elementtien laatuun huomiota - vastaanottimen hintaluokasta toki riippuen. Ei niitä varmastikaan ihan vasemmalla kädellä ole radioihin valittu. Ovathan monet putkiradioiden kaiutinelementeistä tunnettujen ja aikanaan arvostettujen valmistajien tuotteita: Plessey, Isophon, Peerless, Goodmans, Audax ja niin edelleen.

Tässä muutamia esimerkkejä radioista, joissa mielestäni on hyvälaatuiset kaiutinelementit ja/tai kokonaisuus on onnistunut. Subjektiivisia ja putken hehkun nostalgisoimia ajatelmiahan nämä varmasti ovat, mutta ehkä se tässä yhteydessä suotakoon. Tällaisilta radiot ainakin omiin korviini kuulostavat:

Salora Metropol, kaksi Isophonin 9x7 tuuman bassoa ja kaksi 4" Plesseyn diskanttia. Elementit sietävät myös kovempaa kuuntelua.

- Muhkea ja täyteläinen soundi, nykytermein voisi kuvailla kaupalliseksi, diskantti- ja bassopäästään korostuneeksi. Myös matalampaa bassoa (45-60 Hz) lähtee melko hyvin.

- Muhkean yläbassorekisterin vuoksi keskialue kuulostaa vaimentuneelta. Toiston saa säädettyä sävynsäätimillä melko tasaiseksi, jolloin keskialueenkin saa kohtuullisesti esille.

- Kirkas ja verhoutumaton diskanttitoisto, ei rasittava. Melko puhdas laadultaan.

- Huomattavan runsas bassoreservi altistaa muita radiomalleja helpommin yläbassojen kuminalle varsinkin seinän läheisyydessä. Metropolia on tavallista haastavampaa sijoittaa kuuntelutilaan niin, että resonanssit pysyvät kurissa.


Salora Riviera, yksi Plesseyn 10x6 tuuman basso sekä kaksi Plesseyn 6x4 tuuman kokoäänialueen elementtiä.

- Lämmin, matalalle ulottuva ja pehmeä soundi, ei kuitenkaan kuminalle altis edes nurkkasijoitettuna. Puhdasta ääntä saa kohtuullisen paljon, lopulta toisto vääristyy ääntä vielä lisättäessä.

- Keskialue hyvin esillä, mutta hieman epätasainen ja karhea (huomaa mm. klassisella musiikilla jousien soinnissa)

- Verhoutumaton ja helmeilevä diskanttipää, ei kuitenkaan niin kirkas kuin Metropolissa. Yllättävän ylös ulottuva toisto, vaikka varsinaisia diskanttielementtejä radiossa ei olekaan.

Telestar Concertino, 12x9 tuuman Isophonin basso, kaksi Isophonin neljätuumaista diskanttia.

- Isokokoinen bassoelementti ulottuu matalalle ja sietää hyvin kovempaakin kuuntelua. Lämmin, pyöreä ja pehmeä soundi.

- Keskialue avoin, alempi diskantti värittynyt ja hieman kihisevä siltä osin, mitä isokokoinen bassoelementti korkeista äänistä toistaa (bassolle viedään koko äänialue)

- Diskanttipää hieman verhoutunut ja liian tumma, ei Rivieran tai Metropolin veroinen ylätaajuuksilla. Kokonaisuutena soundi on kuitenkin erittäin kuunneltava.

Saba Freiburg 7 automatic, arviolta 14x10 tuuman basso, 6x4 tuuman diskantti sekä kaksi 8 tuuman sivukaiutinta. Kaikki Saban green coneja.

- Muutamien toistoa värittäneiden teknisten vermeiden (mm. äänenvoimakkuuden automaattinen hiljentäminen automaattihaun aikana) käytöstä poiston jälkeen mitä erinomaisin ja puhtain soundi. Elementit sietävät kovaa kuuntelua.

- Bassotoisto ulottuu matalalle, on napakka, erotteleva ja bassokuvioita hyvin seuraava. Soi vaivattoman oloisesti.

- Keskialueen toisto vaikuttaa melko neutraalilta ja erottelevalta, miellyttää erityisesti akustisella musiikilla.

- Diskanttitoisto on sävyltään puhdas ja rasittamaton, ehkä kuitenkin hieman liian kirkas.

Salora 805, Goodmansin 10x6 tuuman basso, Isophonin neljätuumaiset sivukaiuttimet sekä elektrostaattinen nelituumainen diskantti Princeps

- Tarkka, erotteleva ja uskottava soundi varsinkin keskialueella. Bassopää on kohtuullisen ulottuva, kuitenkin melko hillitty, kuiva ja napakka soundi. Diskanttitoisto elektrostaattisen elementin ansiosta rasittamaton ja ylös ulottuva sekä erittäin puhdas. Toimii hyvin jazzilla.

- 805:ssa on päätepentodin anodille kytetty kondensaattori, joka pilaa korkeiden taajuuksien toiston. Tämän poistamalla sointiin tuli huomattava parannus. Kokonaisuutena tasapainoinen ja miellyttävä soundi, kaiutinelementit eivät kuitenkaan siedä kovempaa soittoa.

Celeston Concerto, 9x7 tuuman DEW bassoelementti, nelituumainen Princeps elektrostaattinen diskantti sekä kaksi 6x4 tuuman Goodmans keskiäänistä sivuilla.

- Napakka ja tarkka, ei kuitenkaan kovinkaan matalalle ulottuva bassotoisto. Parasta antia puhtaasti ja avoimesti soiva keskialue. Salora 805:n tavoin erinomainen diskanttipää, kunhan pientaajuusasteen kaistanleveyttä vastaanottosignaalin voimakkuuden perusteella rajoittavan apparaatin kytkee pois toiminnasta. Kyseinen toiminto pilaa diskanttitoiston ja saa radion kuulostamaan ylärekisterissä tukkoiselta.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
artosalo
God Member
*****
Poissa



Viestejä: 2663
Sijainti: Perniö                
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #13 - 01.06.2015 klo 09:03:37
Tulosta viesti  
Ville-Matti kirjoitti 31.05.2015 klo 22:34:33:
Omien kokemusteni perusteella putkiradion sointiin vaikuttavat kaikkein eniten juuri kaiutinelementit...


Oletko mitannut noiden alla luettelemiesi vastaanottimien audiotaajuusvasteita ?

Ymmärtääkseni putkiradioaikakaudella taajuusvasteita ei pyritty saamaan suoraksi, kuten Hifi-määritelmä edellyttäisi, vaan siitä tehtiin tarkoituksella basso- ja diskanttipäätä korostava.
Tällä pyrittiin ihmisen korvaa miellyttävään soundiin.
  
Sivun alkuun
 
IP kirjattu
 
Ville-Matti
God Member
*****
Poissa


SRSH<br />

Viestejä: 898
Re: Kovaäänisistä
Vastaus #14 - 02.06.2015 klo 10:25:17
Tulosta viesti  
Korvakuulolta näitä apparaatteja olen arvioinut;  mittauksia en ole tehnyt tarvittavan mittalaitteiston ja mittausosaamisen puuttuessa.  Varsinkin Metropolin soinnista kuulee selvästi mainitsemasi basso- ja diskantipään korostuksen.  Yhtä kaikki,  miellyttävästi soivia radioita ovat.  Hifi ei sanan varsinaisessa merkityksessä sovi näiden laitteiden kanssa samaan lauseyhteyteen - sointia voisi paremminkin luonnehtia musikaaliseksi. Tähän varmaan on pyrittykin.

Hmm,  tai noh,  tuo Saba Freiburg saattaisi olla ainoa,  jossa olisi potentiaalia hifilaitteeksi? Raimoj oli tehnyt mielenkiintoisia pientaajuusasteen kytkennän simulointeja muistaakseni Salora Metropol 57 ja 1000V -mallista.  Voisiko vastaavia tutkimuksia tehdä Freiburg 7:sta?  Tai Philips B6SF72A:sta,  jossa on ns. raudaton pääteaste? Myös Helvar Jubilé olisi mielenkiintoista nähdä testipenkissä.
  
Sivun alkuun
WWW  
IP kirjattu
 
Sivunvalintanappi Sivu: [1] 2 
Lähetä aiheTulosta