Selailin vanhoja kansioitani ja löysin kaksi OAW:n tekemää artikkelia Köykän vastavaihevahvistimista.
Vuonna -57 Tekniikan maailmassa oli juttu "Köykän vahvistin rakennussarjana". Siinä oli ohjeet vahvistimen tekemiseen. Vahvistin oli tehty putkilla 1kpl EF89, 2kpl ECC85, 2kpl EL84.

Mitäs jos pantais vahvistinprojekti pystyyn porukalla?
Ainoa vaikeus näyttäis olevan tuo päätemuuntaja.

Kannattaa etsiä vanhoja Hifi-lehtiä, joissa oli Eino Kotkavalkaman kirjoittamat erittäin hyvät rakennusohjeet Köykän vastavaihepäätteistä. En muista ulkoa lehtien numeroita, mutta voin jossain vaiheessa kaivaa tiedon esiin. Muistaakseni 1994 - 1996 paikkeilla ohjeet julkaistiin kahdessa peräkkäisessä lehdessä.

Ohjeissa oli hyvät ohjeet päätemuuntajien käämintään sekä piirikorttikuvat niitä tarvitseville.

Minkälainen idea on vahvistinprojektin taustalla. Onko ajatuksena rakentaa mono- vai stereo-vahvistin. Onko tarkoitus tehdä mahdollisimman originaali kytkentä. Köykkä oli kyllä näkijä mutta ei häävi suunnittelija. Simulaatiot eivät mairittele Köykän vastavaihevahvistimia (Kotkavalkamankin vahvistimessa on ongelmia). Konsepti sinänsä on erittäin hyvä.

Olen rakentanut muutaman vastavaihevahvistimen ja tälläkin hetkellä jokapäiväisessä käytössä on pienitehoinen vastavaihevahvistin

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/P/PCL84/testisarja/vastavuor...

Kunhan aika antaa periksi suunnitelmissa on kaksikin vastavaihevahvistinta

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/P/PCL84/metal_boogie_serie/m...
http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/HIFI_vahvistimet/tehovahvistimet/va...

Ellei pyritä mahdollisimman suureen autenttisuuteen Köykän suunnitelman suhteen, päätemuuntaja ei ole ongelma. Uraltonen rakennussarja on tavanomainen UL-vahvistin.

No arvasinhan että täältä löytyy tietäjiä ja myös tekijöitä.
Pitääpä tutustua noihin Raimoj tutkielmiin tarkemmin.
Hyvää työtä on kyllä tehty, sen heti huomaa.

Minun paras putkivahvistin tällä hetkellä on Pioneer SM-83 jonka ostin saksan E-Baysta vikanaisena muutamalla kympillä.
Siinä oli pääteputkina 4kpl. 7189A. Ne olivat vielä huippuarvoissa.
Vaihdoin ne kuitenkin venäläisiin 6P14P-EV putkiin ja niillä vahvistin soi ainakin minun korvaan tosi hyvin.

Haluaisin nyt perinteisen putkivahvistimen kaveriksi jotain uutta jotta sais vertailla. Sen vuoksi tämä aihe tuli aloitettua.

Paljon olet raimoj työtä tehnyt. Tuo ei minulle kokonaan selvinnyt miksi olet käyttänyt P-sarjan putkia.
Onko niissä jokin erikoinen syy miksi ne ovat hyviä audiokäytössä?

P-sarjan putkia on varmaan jäänyt paljon hyllyihin pölyyttymään kun putkitelkkareista ajoi aika ohi.
Minullakin niitä on paljon ja niitä saa röykkiöittäin mekein ilmaiseksi saksan E-Baysta.

Tästä homma lähtis heti käyntiin kun sais jostain ostettua nuo muuntajat.
http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/HIFI_vahvistimet/tehovahvistimet/va...

Vastasitkin jo miksi käytän P-sarjan putkia. Aikanaan putkikauden päättyessä kaverit kyselivät, kelpaako putkivarasto jollekin vai viedäkö ne kaatopaikalle. Minulle kelpasi. Näissä putkissa oli paljon P-sarjaa ja käytän suunnitelmissani vanhaa varastoani (n. 1500 putkea) ja siksi P_sarja on paljon esillä. Tosin viimeaikaiset kokemukset ja simulaatiot ovat osoittaneet PCL84:n olevan aivan huippuluokan audioputken vai mitä sanotaan seuraavista simulaatioista

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/P/PCL84/metal_boogie_serie/m...
http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/P/PCL84/metal_boogie_serie/m...

Vastavaihevahvistimen särö 1 watilla ilman vastakytkentää on n. 0,0003 % ja 15 dB:n vastakytkennällä n. 0,0001 %. Nämä ovat sellaisia lukemia joihin ei yksikään transistorivahvistin kykene (hiukan provosoiden). Salo teki jossakin vaiheessa vertailuja simulaation ja mitattujen tulosten välillä. Tulokset vastasivat hyvin toisiaan.

Vastavaihevahvistimissa on kaksi pääasiallista heikkoutta. Ensiksi tehoasteen jännitevahvistus on alle yhden, jolloin ohjainasteen on kyettävä syöttämään täysi lähtösvingi. Tämä tarkoittaa ohjainasteessa suurta säröä ja miller-kapasitanssin takia kaventunutta yläpään toistoa. Köykkä korjasi tätä vasteen putoamaa kompensoinnilla etuasteissa tai käyttämällä voimakasta paikallista vastakytkentää teho- ja ohjain-vaiheenkääntöasteitten yli

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/putket/P/PCL84/testisarja/vastavuor...

Omaan ratkaisuuni palaan jäljempänä. Toiseksi päätemuuntajan rinnalle kytkeytyy jaksollisesti anodikäämien väliset kapasitanssit. Oma ratkaisu jäljempänä.

Itse ratkaisin ohjainasteongelman käyttämällä kaskodia, jossa vaiheenkääntäjä toimii lähes vakio olosuhteissa. Ohjainasteina toimivat kaskodien ylemmät putket pakko-ohjattuina katodeilta. Tuloksena on hyvin pienisäröinen ohjainaste ilman yläpään vasteen putoamista. Virtalähteen ratkaisin muodostamalla riippumattomat anodijännitteet yhdestä verkkomuuntajan käämistä. Tällöin käämi kytkeytyy vuorotellen anodijännitteisiin. Toisen anodijännitteen kondensaattoria ladattaessa toinen kondensaattori on ilmassa. Päätemuuntajan rinnalle kytkeytyy vain kiinteä tasasuuntausdiodin estosuuntainen kapasitanssi. Heikkoutena järjestelyssä on käytetty puoliaaltotasasuuntaus. En ole kuitenkaan havainnut tämän tuottavan ongelmia.

EL84 vastavaihevahvistimessa

http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/HIFI_vahvistimet/tehovahvistimet/va...

ei ole haettu tehoasteen minimisärö toimintapistettä eikä ohjainasteen parasta symmetriaa. Tehoasteen toimintapiste pitäisi asettaa ominaiskäyrän kaarevalle osalle niin, että ohjaus kumpaankin suuntaan olisi mahdollisimman symmetrinen ja kahden putken yhteistoiminta lineaarinen. Vaiheenkääntäjä ei ole täysin symmetrinen käytettäessä katodeilla vastusta vakiovirtageneraattorina. Ongelma voidaan korjata käyttämällä kaskodin ylemmillä putkilla erisuuruisia anodivastuksia (trimmeriä) tai käyttämällä katodeilla vakiovirtageneraattoria esim. EF86. Tuollaisenaankin kytkentä toiminee kohtuullisen hyvin. Jakamalla verkkomuuntaja kahtia kaikki muuntajat lienevät Uraltonella hyllytavaraa.

Edit
Teetän PCL84 vastavaihevahvistimen verkkomuuntajat jossakin vaiheessa Trafomicilla.

Onko kukaan mitannut Köykän vahvistimia. Simuloin Voima A2 20 vahvistimen ja tulokset olivat umpisurkeita.

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta perusteellisesti perehtyä Köykän vahvistinsuunnitteluun. Olen kuitenkin ottanut talteen Köykän kirjoituksia aina, kun niitä on eteen sattunut. Niistä on syntynyt jonkinlainen yleiskuva Köykän linjasta 1930-luvun lopulta 1970-luvun lopulle.
Käsittääkseni Köykän peruspyrkimys oli hyvän äänentoiston saavuttaminen. Jonkinlaisina portaina näen seuraavat:
- irti vuorovaihemuuntajista
- eroon voimakkasta, pitkästä vastakytkennnästä (Williamson)
- parempi stereotoisto (ortoperspekta)
- transistorit käyttöön siellä, missä ne ovat putkia parempia (Voima OP 3:n kehitysvaiheet)
- eroon putkista myös päätesteessa (Wattram stereo)

Köykkä kehitteli jatkuvasti kytkentöjään. Liitteenä oleva kuva on Köykän artikkelista Radio och television-lehdessä 2/1957. Tätä voi verrata vajaata vuotta myöhemmin Uudessa radiokirjassa julkaistuun A2-20 versioon.
Kuka ehtisi perusteellisesti tutkia Köykän jälkeenjääneitä kaavioita ym., joista kerrotaan Heikki Marttilan artikkelissa Radiot-lehdessä 3/2011? Artikkelista muuten selviää, että Köykällä oli särömittari, joka lienee ollut 1950-luvulla ainutlaatuinen Suomessa.

Kauko Viitanen 
-