Läpikuparoidun piirilevyn juottaminen oikeaoppisesti niin, että tina nousee komponenttipuolelle ei ole mitenkään vaikeaa kunhan johtimen halkaisija suhteessa reikään on sopiva.
Ammattielektroniikassa käytettiin 80-luvulta alkaen varmaan 90 prosenttisesti kaksipuoleista levymateriaalia ja läpikuparointi oli aina vakioratkaisu. Kulutuselektroniikan tapoja tunnen huonommin.
Pertinax levyä en kyllä käyttäisi missään. Siitä foliot irtoavat kovin paljon helpommin kuin lasikuitulevysta.
En tiedä miten joku muu kuin oikeassa lämpötilassa toimiva juotin tässä käyttäytyy koska en ole 30 vuoteen käyttänyt muita kuin alkuun termostaatti-Wellereitä ja nykyään Metcaleita.
Johtimien kakaisu suositeltuun pituuteen 2.5 x johtimen halkaisija min. ei pitäisi elektroniikkatöihin tarkoitetuilla sivuleikkureilla tuottaa vaikeuksia.
Jos ei ole kokoonpanoalustaa niin kannattaa vähän taivuttaa johtoja ennen leikkausta niin osa pysyy paikóillaan.
Aiemmin kertomani esimerkki DIL-koteloisen lutikan irtoamisesta on äärimmäinen esimerkki kuten mainitsinkin.
Kyse oli lentokonetekniikan ns. mustaa laatikkoa vaatimustasoltaan vastaavan laitteen testauksesta. Ja oli siinä kotelossa monta muutakin osaa irti kunnes asennustavat muutettiin vaatimustasoa vastaaviksi.
Olen kerännyt kokemuksiani seuraavaan sivustosarjaan joka alkaa tästä:
http://koti.mbnet.fi/ijl/juottaminen.htmlIlpo