Täältä ääni kanssa Finishin Oilille, se on mainio aine krakkeloituneelle selluloosalakallekin. Vaaleat halkeamat muuttuvat tummemmiksi, tietystä kulmasta krakkeloinnin vielä erottaa ja pinnasta tulee sopivan miedolla kädellä korjatun näköinen. Käsittelyn voi joutua tekemään useampaan kertaan ennen kuin halkeamat jäävät piiloon.

Timo Haveri kirjoitti 12.02.2012 klo 21:33:52:


Viimeksi ostin Elfa:sta. Taisi olla 16,50€ venäläinen ''EM80''.

Ainakin sellakka käy (minun mielestäni), vaikka eihän se alkuperäistä vastaa. Alkuperäinen lakka oli paksu selluloosalakka ja on kai ollut ''pianolakka''.

Tuosta voi päätellä käykö omaan rojektiin vai ei. Tuo on kuvanottovaiheessa pyyhkäisty kaksi kertaa. Tuon jälkeen kiillotin kevuesti 0000 -teräsvillalla, kiillotin villalla ja sutaisin vielä kaksi kertaa. Puun syyt näkyvät vielä, mutta kyllä se nyt saa olla. Vaaleat täplyt tekee salama. oikeasti puu on kokonaan tummaa ja vaaleampaa puuta jossa on kiilto päällä.

Senverran vielä, että ainakin tuo tiikki(?) on niin herkkää, että kaikki hionta ja siklaus pitäisi tehdä syyn suuntaan. Poikittainen työstö muuttaa/rikkoo puun rakennetta syvenpää ja naarmut ynnä muut jäljet tulevat esiin ekalla lakkakerroksella.

Njaa... Voishan sitä liberoa ainakin koittaa. Se kun ei sitten sulje pois sitä mahdollisuutta että hioisi kokonaan pois / lakkaa uudelleen Kattoo millanen sillä tulee ja sit tekee kokonaan uusiksi jos ei jälki miellytä.

Vielä pari sanaa tuosta Finishing Oilista. Vaikka nimi viittaa öljyyn, käsitelty pinta kuitenkin kuivuu noin tunnisssa, jonka jälkeen tuloksena on lakanomainen pinta. Haluttaessa hyvää lopputulosta pohjustustyöt ovat tässäkin menetelmässä tärkeitä. Tähän mennessä  kertyneen kokemuksen perustella seuraavat kommentit:

1. Jos vanha lakka on irti (näyttää muita alueita vaaleammalta) tai hilseilee, sen voi kiinnittää takaisin pulituurilla (esim. Tikkurilan Dicco -pulituuri). Pulituuri liottaa vanhan lakan. Käsittely tehdään painelemmalla pinta järjestyksessä puuvillaliinanyytillä, jonka sisällä on pulituuriin kasteltu vanutuppo. Jo käsiteltyyn alueeseen ei kannata kajota ennen kuivumista sotkujen välttämiseksi.  Käsittelyn voi kuivumisen jälkeen toistaa tarvittavilta osiltaan. Pulituuri on paloherkkää ainetta, eikä tarkoitettu hengitettäväksi, joten teen käsittelyn aina ulkona. Myöskin käytettystä pulituurituposta ja liinasta on huollehdettiva asianmukaisesti. Itse kastelen ne vedessä ja jätän ulos turvalliseeen paikkaan haihtumaan ennen jatkokäsittelyä.

2. Kotelon pinnan puhdistus riippuu pinnan likaisuudesta. Pyyhkiminen hieman kostealla rievulla on peruskonsti. Haaste on siinä, että lika voi painua syvemmälle puun sisään. Myöskin liian kosteuden kanssa on syytä olla varovainen ettei pinta vaurioidu. Toinen keino puhdistukseen on esim. Ring Remover -tuote, jolla pinta pyyhitään. Tavallisesti puhdistus tehdään ensin, mutta olen huomannut, että todella huono lakkapinta kannattaa lisävaurioiden estämiseksi ensin kiinnittää pulituurilla ja vasta sitten puhdistaa.

3. Kolot ja naarmut voi kitata tarpeen mukaan ja puuttuvat viilun kappaleet lisätä. Korjaustussilla voi tarpeen mukaan korjata vaalealla kitillä korjatun kohdan värisävyn kohdalleen ja petsillä viilun värin. Pieniä naarmuja, maalitahroja ja mustuneita kohtia voi tässä vaiheessa yrittää hioa pois, ja tarpeen mukaan korjata hiotun kohdan värisävyä petsillä tai tussilla. 

4. Ennen käsittelyä koko pinta hiotaan varovasti puun syiden suuntaisesti esim. hienolla teräsvillalla. Tämänkin työvaiheen teen ulkona hengityssuojain päällä, sillä pöly ei tee keuhkoille hyvää.

Ennen Finishin Oilin levittämistä nuo edellä mainitut vaiheet on hyvä käydä lävitse tarvittattavassa laajuudessa. Suhteellisen hyvälle pinnalle riittää puhditus ja kevyt hionta. Irronnut tai hilseilevä lakkapinta hyötyy pulituurikäsittelystä. Pienet kolot voi peittää puun värisellä kittillä ja puuttuvan viilunkappaleen korjata paikkaamalla.

Myös tuon Finishin Oilin levitän hyvin tuuletetussa paikassa, käytännössä ulkona. Olen huomaannut, että kannattaa yrittää pärjätä mahdollisimman vähillä kerroksilla, pinta on silloin luontevamman näköinen. Kuitenkin kohdat, joissa ei ole ehjää lakkapintaa alla vaativat useamman kerroksen.

Edellä kuvatun käsittelyn hyvä puoli on se, että käytännössä melko heikkokuntoinenkin kotelo saadaan siistiksi säilyttäen samalla ajan mukanaan tuomaa patinaa.
t. Pekka

Tuo Tikkurilan Dicco -pulituuri kuuluu maalikauppojen valikoimiin. Itse olen ostanut ainetta paikallisen rautakaupan maaliosastolta ja nähnyt sitä olevan myynnissä myös suurissa marketeista. Pulituuri on pakattu valkoiseen puolen litran muovipulloon. Samaan tuotesarjaan kuuluu myös Dicco -selluloosalakka.
t. Pekka

Eiköhän se myyntirajoitus koskenut shellakkapulituuria, joka on selvään pirtuun liotettua shellakkahiutaletta ja siis täysin eri aine kuin Dicco

Masa T