Itse onnistuin löytämään harrastajalta melko lähelle samanlaista käytettyä messinkilistaa. Siinä etsiessä tuli mieleen, että kitaran otelautanauhoja on monenlaisia, eikä kokeilukaan paljoa maksaisi. Puolipyöreitä ainakin löytyy, vaikka tuo lista oli ainakin mulla pyöreällä palolla.
Tuo lakkavika on vähän makuasia. Jos haluaa virheettömän voi joutua vaihtamaan koko viilun tai sitten voi riittää pelkkä hiontakin. Viilussa vaan ei ole kuin millin veran hiontavaraa, eli varsinkin reunoilta menee helposti puhki. Ja sitten jo s vaihtaa uuden viilun näyttää vanha erilaiselta. Jos yrittää jollain aineella putsata voi olla, että lika menee vain syvemmälle huokosiin. Luultavasti sitä on jo mummo luutulla hangannutkin vahingon tapahduttua.
Jos jälki ei haittaa on ehdottomasti helpoin konsti ottaa enin irtolika pois vaikka nihkeällä liinalla tai siklillä tai vaikka hiomalla. Jos hiot tai siklaat tee se vain syitten suuntaa, koska poikittaiset naarmut näkyvät pahemmin. Sitten kun irtolika on pois (jos lakka on ohut ei juurikaan haittaa vaikka sitä vähän jää) ja kansi on kuiva ja imuroitu pölyt pois laittaa kangastupolla ohuen kerroksen väritöntä Osmo -vahaa. Ohuita kerroksia kerralla, eli ei mitään lutrausta. Ja vahakin syitten suuntaan. Itse pyyhkisin muutkin osat saman tien puhtaaksi pölystä ja vetäisin Osmon kaikkiin puuosiin. Vaha imeytyy myös hillseilevän lakan alle ja ''kiinnittää'' sen. Eli vanheneminen ikäänkuin hidastuu. Se tuossa vahassa tietysti on, että jos joskus haluaa tehdä oikean lakkauksen voi tulla ongelmia...
Mitään ''museolaatua'' tuolla ei tietystikään tule, Mutta uskallan luvata, että jos vahan laitat niin tuo kangas alkaa näyttää todella huonolta.

Itse olen harrastanut ns. käyttökunnostusta ja toistaiseksi kaikki ratiot on tullut pyyhkäistyä osmolla.