Kaikki putkiradioiden aikaiset putkitesterit ovat hankalia käyttää. Seuramme suunnitteluryhmä on kehittämässä nykyaikaista putkitesteriä, joka liitetään tietokoneeseen. Esittelykelpoinen laitteisto pitäisi olla valmiina tutkittavaksi SRHS:n vuosikokouksessa Kouvolassa 24.3.2012. Lisätietoja löytyy Radiot-lehdestä 4/2011 s. 23.

Kauko Viitanen

Putkitestereitä on monenlaisia. Yksinkertaisimmat mittaavat vain putken emissiokykyä. Minulla on Sencore TC154 testeri, joka on sellainen. Sen toimintaperiaate on sellainen, että kaikki elektrodit paitsi hila (ja tietenkin hehkut) kytketään yhteen ja sitten katodin ja hilan välille kytketään muutaman kymmenen voltin vaihtojännite ja katsotaan paljonko virtaa kulkee. Eli kaikentyyppiset putket kytketään diodiksi. Tämäkin kertoo jo paljon putken kunnosta kun mittarin näyttämä on kalibroitu oikein vaikka lukema ei olekaan muuta kuin prosenttiosuus asteikolla hyvä-huono eikä lukemia voi verrata keskenään. Testerilläni saa lisäksi elektrodien väliset oikosulut mitattua ja myös hilavirran, joka on mielestäni hyvä ominaisuus. Muut emissiotesterit toiminevat samantyyppisillä periaatteilla.

Sitten on olemassa parempia testereitä, jotka mittaavat putken jyrkkyyden tai vahvistuksen tms. arvon. Niissäkin on usein kaikenmoisia patenttiratkaisuja joissa esim. käytettävät jännitteet eivät vastaa todellisia käyttöolosuhteita mutta tulos skaalataan tavalla tai toisella siten, että se on oikein. Todellisella toimintaperiaatteella ei ole sinänsä merkitystä, koska mm. AVO MK4 ja VCM163 ovat tällaisia ja niitä tietääkseni pidetään parhaimpina ja tarkimpina putkitestereinä mitä on olemassa. Lopputulos on sellainen kuin putki olisi kytketty todellisiin datalehden mukaisiin jännitteisiin ja siinä kulkevat virrat yms. mitattaisiin. Vahvistus mitataan siten, että hilalle kytketään signaali ja mitataan sen suuruus anodilta. Tämä on oikeaoppinen tapa mitata putki ja näin saadulla tuloksella on jotain arvoakin ja sen avulla voidaan putkia vertailla keskenään. AVOlla pystyy myös piirtämään ominaiskäyrän lukemalla arvoja eri jännitteillä ja piirtämällä käyrän käsin mutta se on suhteellisen hankalaa.

Vastaavan voi tehdä itsekin säädettävästä anodijännitelähteestä, hehkuvirtalähteestä ja hilavirtalähteestä. Hilalle kytketään hilaetujännitteen lisäksi vaihtovirtasignaali ja se mitataan anodilta (AC-mittarilla), jolloin saadaan selville vahvistuksen suuruus. Samaan testeriin voi sitten lisätä elektrodien välisen vuotovirran mittauksen yms. Minullakin on aikomuksena rakentaa pitkälti samanlainen mittari kuin AVO mutta täytyy nyt vielä katsoa millainen se SRHS:n mittari tulee olemaan ennen kuin alan rakentamaan. Kuten sanottu testerit ovat usein vaikeita käyttää eikä AVO ole tästä poikkeus. Kuitenkin tietyillä ratkaisuilla pystyy toimintaa yksinkertaistamaan jonkin verran.

AVOn manuaalin mukaan jos vahvistus on alle 50 % datalehden arvosta niin putki tulkitaan huonoksi (viisari menee "punaiselle"). Lopullinen testi putkelle on kuitenkin siinä laitteessa missä sen on tarkoitettu toimia. Eli putki voi toimia vaikka testeri hylkäisikin sen (tai päinvastoin). Putkitesterit eivät myöskään testaa putkia esim. RF-taajuuksilla, joten todellisuus voi olla vallan muuta mitä testeri sanoo.

Tässä on muutaman vuoden aikana ttullut testattua AVO V.C.M.163lla reilut 6000 putkea, Erilaisia tukituuppejä on ollut n. 800 kpl. Uskoisin että jonkinlaista rutiinia on jo.

Homma on kuten Timo kirjoitti. Pahuksen montaa namikkaa pitää kääntää että laite on asetettu jonkin putken arvoille. Manuaalissa on erittäin laaja data, josta nuo arvot haetaan.

Erilaisia putkenkantoja on 14, mutta kymmenkunta adapteria on jo joutunut tekemään
Putken pinneille on 13 eri mahdollisuutta ja teoreettisesti suurin määrä pinnejä on 14. Vääntele ne nyt ehdottomasti oikeaan asentoon.
Henkut valitaan 3 säätönupilla, hilajännite kahdella, anodi yhdellä ja suojahilajännite yhdellä.
Anodi ja g2 virran alue yhdellä ja jyrkkyys yhdellä nupilla.

Tulokset luetaan kahdelta mittarilta, toiselta vuotovirrat ja anodivirta ja toiselta jyrkkyys.

Sitten on vielä neljä nuppia mittaustointojen tekemiseen. Mitataan vuodot kylmänä ja lämpimänä, testauksessa anpdivirta ja haluttaessa g2-virta ja samalla saadaan jyrkkyys arvo. Jyrkkyysmittariissa on aseteltavissa tuo "hyvä - huono" raja-arvo. Useamman toiminnan putkille kuten esim. ECH:t on omat nuppinsa ja tasureille vielä omansa.

Kyllä siihen oppii, mutta aina pitää olla tarkkana ettei satu polttamaan putkea.

Kyllä tiellä on suunnittelemista jos haluatte SRHS-testeristä "yleishyödyllisen" laitteen.

73 OH2FBX 

Jos olisin itse kasaamassa putkitesteriä , katselisin Jogis'in sivuille. Varmaan testerin kokoonpano/ speksit kirkastuu itse kullekin rakentelijalle kun vetää ensin pari kuppia sumppia ja miettii mitä on haluamassa. Testerin ei varmaan tarvitse pystyä kaikkia eksoottisimpia putkia testaamaan, mutta tämähän on jokaisen oma asia sitten.

http://www.jogis-roehrenbude.de/



Vasemmasta sivuvalikosta löytyy testeri alue.

Valtavan hyvä, sieltä sai heti hyviä ideoita.

Arduino on kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen, mutta aina on jäänyt perehtyminen tekemättä. Muutoin olen kyllä myös sillä linjalla, ettei omaan käyttöön ole mitään järkeä tehdä testeriä jossa on toistakymmentä putkikantaa käyttämättömänä ja pino ominaisuuksia joita ei käytä tai tarvitse. Itse tekemällä kun saa juuri sen mitä tarvitsee (ja juuri sitä mitä sattuu tulemaan). Järkevää tietysti olisi jättää laajennusmahdollisuus jos myöshemmin tulee tarvetta lisäominaisuuksille.

Saksaahan tässä pitäisi alkaa opiskelemaan.

Hankin Ebay:stä viime keväänä tällaisen:

http://cgi.ebay.fr/MODULE-LAMPEMETRE-ANALYSEUR-VACUUM-TUBE-ANALYZER-/25096703043...

Tämä testeri kytketään tietokoneen sarjaportiin. Sen lisäksi tarvitaan n. 30 VAC jännitelähde sekä sopiva muuntaja, josta saa tarvittavan hekujännitteen sekä riittävän vaihtojännitteen, jota laite käyttää anodijännitteenä.
Mikäli haluaa mitata pentodit pentodikytkettynä, tarvitaan vielä tasasuunnattu ja suodatettu suojahilajännite.
Lisäksi pitää kytkeä eri jännitteet mitattavaan putkeen sopivan kannan kautta.

Varsinaisen anodijännitteen laite muodostaa puoliaaltotasasuuntaamalla muuntajasta otetun vaihtojännitteen. Tätä ei suodateta mitenkään, vaan testeri suorittaa mittauksen (ajallisesti) eri kohdissa positiivista puoliaaltoa, josta se ottaa jännitteet nollasta maksimiin.
Siis mitään ohjattavaa anodijänniteregulaattoria ei ole eikä tarvita.

Testerillä saa tulostettua vastaavat käyrät, kuin putkien valmistajat ovat julkaisseet, joten "good/bad"-tulkinnat pitää pystyä tekemään itse.