Jotain tuttua tuossa kotelossa on....Pitäisi kahlata 20-luvun
Suomen Kuvalehdet ihan ensimmäiseksi.

Tuo ulosmittaus oli aika lailla perusteellista siihen aikaan,
verrattuna nykypäivään, ilmeisesti radio on myyty jossain
30-laman phk:ssa, tuo lapun olemassa olo kertoo radion
varsin pitkästä ja hiljaisesta säilyttämisestä.

Edesmennyt isäni kertoi rakennelleensa radioita ym.  20-luvun
lopulla. Silloin kauniin radiokotelon sai aika halvalla paikalliselta
puusepältä, ja se oli sitten viimeisen päälle tehty, sen sijaan
noiden " lamppujen" saamiseksi joutui tekemään melkoisesti maa-
tilan töitä, kalliita kun olivat. Toimitus Helsingistä kesti silloin
kolmisen viikkoa ja kun ne tulivat postiin, ne oli puulaatikossa
joka oli täytetty pakkausheinällä.

Markku 

Muutama sana vielä tästä "merkin" ja "valmistajan" etsimisestä.
1920-luvun radiot ovat todella hankalia selvitettäviä, ellei niissä ole mitään mallinimeä tai tietoa valmistajasta tai myyjästä. Joskus radion mukana on säilynyt muistitietoa sen hankkimisesta. Tällainenkin voi auttaa tarkempien tietojen etsimisessä.
Viime viikolla selvisi porilaisen Oy Arto Ab:n myymistä 1920-luvun radioista aika paljon, kun löytyneen radion etulevyssä oli selvä myyjän logo. Tällainen on kuitenkin harvinainen tapaus.
Luulen, että seuramme arkistoissa on tietoa monista valmistajista, joiden radioita on eri kokoelmissa. Oikeaa valmistajaa vain ei osata yhdistää oikeaan radioon. Liitteessä on esimerkkinä vuodelta 1927 kahden valmistajan mainos. Miten näihin saataisiin yhdistetyksi oikeat radiot?

Kauko Viitanen

Laatikko on yleensä aika ongelmallinen tunnistuksessa. "Yleislaatikoita" tekivät monet kotimaiset puusepänverstaat. Niitä myös tuotiin ulkomailta - esim. Baltic-mallia. Käsityötaito oli korketasoista. Lukematon on niiden joukko, jotka kykenivät tekemään mallin mukaan kopiolaatikon, jota on vaikea erottaa alkuperäisestä.
Oheisessa Amaradion ilmoituksessa vuodelta 1927 tarjotaan rakentelijoille valmiita laatikoita.

Kauko Viitanen

Radio on siinäkin mielessä arvoituksellinen, että se näyttäisi olevan rakennettu Amaradion solodyne-radion koteloon. Nykyisessa kunnossa radio on minusta kuitenkin kolmiputkinen vastaanotin, jossa on kondensaattorilla säädettävä takaisinkytketty audionaste ja kaksiasteinen muuntajakytketty pientaajuusvahvistin. Mikäli radion sisällä olleet irto-osat ovat "alkuperäiseen" radioon kuuluneita, kyseessä voisi olla toimintakyvyttömaksi tulleen solodynen osista koottu "peruskolmiputkinen". Tätä mielestäni tukee se, että vasemalla etulevyssä olevan säätimen reikä on tyhjä. Sen alle näyttäisi olevan lisätty kuulokeliittimet. Lisäksi johdotuksessa on kuvien perusteella arvioituna eri aikoina tehtyjä kohtia.
Radiossa olevat pientaajuusmuuntajat löytyvät Amaradion tarvikeluettelosta N:o 40, joka on talvikaudelta 1926-1927.
Voisitko laittaa näkyviin kotelon mitat. Niistä voisi päätellä onko se ollut useampiputkisen kotelo, vai alunperin tarkoitettu 3-4 putkiselle. Samaten voitko vielä tarkistaa putkien tyyppinumerot ja merkit/valmistajat. A209 sopii siihen paikkaan missä se on. E420 putket tuntuvat oudoilta. Kuvista olin erottavinani toisessa niistä luvun 412.

Kauko Viitanen

Vastaanpa itse itselleni, että mitat eivät täsmää ainakaan tuon lähettämäni hinnaston kuvan kotelon mittatietojen kanssa.

Kiitos jälleen. Mittasin hieman lisää konettani. Etulevy on 600 x 150 sekä alustan mitat 600 x 210. Vaikuttaa radiossani olevan tuo suurin kotelo tuosta luettelosta... Ilmeisesti tuo etulevy on luettelossa mainittu eristyslevy...?