Tuo alla oleva historia on toden-näköisesti tuosta minulla olevasta Telefunken Argolette-27 radiosta. Ote Lapuan Hirvijoen historiasta.
KUN MUSTAANMAAHAN HANKITTIIN YHTEISRADIO (OJ)

Elettiin vuotta 1927. Mustassamaassa vaikutti opettajana silloin lapualaisten hyvin tuntema N.K. Lilja ja meijeritoimintaa ja kauppaa harjoittava Jaakko Venesoja. Nämä olivat kylän eturivin miehiä ja tiestysti siihen asemaan pyrkiviä oli muitakin.

Nämä herättivät kysymyksen yhteisen radion hankkimisesta kylään. Yksityisten itselleen hankkimana, kun se oli liian kallis lysti. Ja niin pidettiin koululla kokous ja päätettiin hankkia kylään patteriradio, sähköjä kun ei ollut. Osakkaaksi pääsi 100 markan setelillä.

Niiltä jotka veivät maitonsa Venesojan meijeriin, voitiin se pidättää meijeritilistä. Jotkut väittivät, että heiltä pidätettiin tuo summa, vaikkeivat olleet antaneet siihen täyttä lupaakaan (siis aivan nykyajan mallin mukaan). Innostus oli kuitenkin suuri, eikä siinä pikku purnaukset tulleet kuuleviin korviinkaan.

Kun ei ollut vielä omasta takaa "koneenkäyttäjää", niin pantiin Lilja ja Venesoja "kurseille" saamaan oppia, että saadaan sieltä koneesta oikeat sävelet ja puheet kunnolla kuultaviksi. Radio sijoitettiin koulun käsityöpajaan.

Kuuluvaisuus vain tahtoi varsinkin alussa olla heikonlainen. Vaikka koneenkäyttäjät sitä siinä radion äärellä istuen kilvan ruuvailivat, tahtoi se vain vinkua ja päristä. Sitten seuraavina päivinä joku äkkäsi, jotta maajohto taitaakin olla melkein kuivilla ja Halmesmäen Matti sai tehtäväksi hankkia dynamiittia ja parin miehen avustamana ampua sillä routaa koulun seinävierellä niin paljon, että tuli sula maa, johon oli hyvä laittaa kunnolla maajohto. Tämä piti tapahtua jo ennen ohjelman alkamista. Jotkut olivat kuitenkin jo hyvissä ajoissa ennen ilmoitettua kuunteluaikaa varanneet itsensä käsityöpajaan ohjelma-aikaa odottamaan. Kun roudanampujat, joista nämä eivät tienneet mitään, pamauttivat sen paukkunsa, sanoivat jotkut etukäteiskuuntelijat, jotta nyt se kone räjähtää ja lähtivät kiireesti pois, eivätkä sinä iltana takaisin tulleet. Tämän jälkeen Telefungen-nimisen radion kuuluvuus parani huomattavasti.

Sitten pian huomattiin sekin, että "salakuuntelijoita" oli ilmestynyt joukkoon. Niitä oli Hatunkylästä ja Kurunsaaresta ja taisipa olla joku Hirvijoelta ja Ojutkankaaltakin. No siitä selvittiin sillä, että laitettiin ovimiehet ja otettiin muutama markka sisäänpääsymaksua. Mutta sittenpä alkoikin jo tulla uusia ja entistä vaikeampia ongelmia siitä, mitä tuosta radiosta annetaan ulos tulla. Kirkonmenojen ja muitten sopivien ohjelmien kuuntelussa oltiin kyllä yksimielisiä, mutta kun Venesojan Jaakko ruuvasti kuultavaksi joskus kevyempääkin musiikkia, jopa joskus tanssisäveliäkin ja muita rallatuksia, niin silloin Lilja vakavamielisenä miehenä ei voinut niitä hyväksyä, vaan sanoi: "Liian kevyttä, liian kevyttä" ja niin kuuntelijain mielipiteet alkoivat jakaantua kahtia. Jja kun yksikin kevyen musiikin kannattaja luuli, että äänet radiossa kulkevat molempiin suuntiin, huusi siihen kovaääniseen eli torveen, että "antakaa tulla vaan sitä lajia musiikkia enempi", alkoi erimielisyyksien mitta olla täysi.

Niin siinä kävi, että lupaavasti alkuun lähtenyt yksimielisyys päättyi siihen ja radiolle alettiin etsiä uutta sijoituspaikkaa. Kun sitä ei kohta löytynyt, niin vietiin radio joksikin aikaa "huilimaan" Venesojan vintille, kunnes Heinimäen Heikki ilmoitti, että heille sopii kyllä se radio tuoda ja kuuntelemaan saa tulla ken haluaa.

Vihdoin eräänä lauantai-iltana, kun suuri osa kyläläisiä ja Venesojan väki menivät n. puolentoista kilometrin päässä olevaan Heinimäkeen kuuntelemaan radiota ja nuoret olivat Työväen talolla iltamissa, niin Venesojan meijeri ja kauppa paloivat osaksi sammutusväen puutteessa perustuksiaan myöten. Siinä paloivat myös meijerin tilikirjat ja rasvaprosentit, mutta sehän onkin jo aivan eri asia. Pian tämän jälkeen radio myytiin ja sen osti kurunsaarelainen Eemil Kurunsaari, jossa kyläläisillä oli mahdollisuus käydä kuuntelemassa mustanmaalaisten entistä yhteisradiota, joka oli eräs Lapuan ensimmäisistä radioista.


Näitä kertoili entinen mustanmaalainen, nykyisin Kurunsaaressa asuva Erkki Huhta.