Vieläkö ym. formaatit on arkikäytössä radioharrastajien piirissä?
Omat kokoelmani ovat ihan päivittäisessä käytössä etenkin ka-
settien osalta, nauhoitan edelleen dokumentteja ym.
Lp-levyjä ostan edelleen ja kuuntelen, etenkin klassisella puolella.

Markku 

Kyllä mielestäni on hyvää laittaa vanhaa musiikkia CD:lle, koska ei kannata kuluttaa vanhoja medioita loppuun asti. Itse olen kääntänyt melkein kaikki vinyylilevyni ja myös osan  kaseteista.
Audio-ohjelmia on vaikka kuinka paljon Netissä. Itse olen käyttäny Sound Forgea joka on helppo ja hyvä.
Helpoin tapa mielestäni on vetää piuha kasettinauhurista vahvistimeen ja vahvistimesta PC:n äänikorttiin. Tällöin voidaan helposti säätää tasoa audio-ohjelman monitorista.

LGL

Tuo Tandberg TCD 310 on minulle tuttu kone, olen huoltanut niitä
aikoinaan, melkein ikuinen, jos puhdistaa ja huoltaa aika ajoin.

Olen miettinyt tuota digitointiakin, mutta se olisi melkoinen urakka,
varsinkin kasettien osalta. Lp-levyjen iän ratkaisee hyvin pitkälle
käytetyn soittimen laatu ja levyjen säilytys, tietenkin nekin voi
siirtää koneelle, mutta ääni ei ole enää sama kuin soittimella soi-
tettaessa. Kevyessä musiikissa tämä ei haittaa, mutta klassisella
puolella tilanne on hiukan toinen.

Markku 

Saloralla tulee vielä kuunneltua sekä levyjä että kasetteja. Satunnaisesti myös vanhoja kelanauhoja mm. Sonyllä.
Yllättävän hyvin on vanhatkin äänitykset säilyneet.
Harvoin tulee enää ostettua mitään uutta musiikkia, kirppareilta joskus vanhoja levyjä ja kasetteja. Radioiden tarjonta riittää uudemman musiikin kuunteluun. Äänityksiä ei enää juurikaan tule tehtyä. Pari LP:tä siirsin CD:lle autoon kuunneltavaksi.

-Jouko

Lainaus:


Olen aina ihmetellyt tätä kevyen ja klassisen (jotkut innokkaimmat puhuvat jopa vakavasta musiikista) musiikin jakoa suhteessa laitevaatimuksiin.
En käsitä oletusta, että esim. sähköisiä instrumentteja käyttävässä musiikissa ei olisi tarvetta suurelle dynamiikalle yms.
Olen kuunnellut n.45 vuotta pääasiassa ns. raskasta rockia ja ajoittain muitakin lajeja - en kuitenkaan ns. iskelmämusiikkia.
Kuuntelemani musiikin alueella löytyy paljon esityksiä joissa tekniikka rajoittaa huomattavasti verrattuna konserttitilanteeseen. Toki löytyy myös tasapaksua musiikkia joka ei aseta suuria vaatimuksia.
Usein vika on vain ihmisen päässä siinä suhteessa, että korva ei kuule nyansseja musiikissa josta ei itse välitä.

Aikoinaan havaitsin melko heti, ettei c-kasetista oikeastaan ole paljon muuhun kuin siihen laatuun mitä voi odottaa kannettavasta soittimesta tulevan. Vertailukohteena kun oli kunnon kelanauhuri riittävällä nauhannopeudella.
Samoin oli havaintona se, että itse nauhoittamalla korkeampilaatuiselle kasetille pääsi usein parempaan tulokseen kuin kaupassa myytävien valmiskasettien taso oli.
Tämä johtui varmaankin sekä huonosta nauhamateriaalista että myös tarkoituksellisesta äänitteen muokkauksesta sellaiseksi, että se näennäisesti soisi hyvin esim. silloisissa autosoittimissa.

Ilpo

Lainaus:Olen aina ihmetellyt tätä kevyen ja klassisen (jotkut innokkaimmat puhuvat jopa vakavasta musiikista) musiikin jakoa suhteessa laitevaatimuksiin.
En käsitä oletusta, että esim. sähköisiä instrumentteja käyttävässä musiikissa ei olisi tarvetta suurelle dynamiikalle yms.
Olen kuunnellut n.45 vuotta pääasiassa ns. raskasta rockia ja ajoittain muitakin lajeja - en kuitenkaan ns. iskelmämusiikkia.
Kuuntelemani musiikin alueella löytyy paljon esityksiä joissa tekniikka rajoittaa huomattavasti verrattuna konserttitilanteeseen. Toki löytyy myös tasapaksua musiikkia joka ei aseta suuria vaatimuksia.
Usein vika on vain ihmisen päässä siinä suhteessa, että korva ei kuule nyansseja musiikissa josta ei itse välitä.


Onhan klassisen ja viihdemusikin välillä huomattava ero. Konserttisalissa kuunneltaessa esim Stravinskia, kuulet korkeimmat äänet (jos kuulet) jopa 12-15 kHz ja harmoniset päälle plus vielä kaiut seinistä (akustiikkaa).
Ulkona esim. Black Sabbath konsertissa ( tai melskeessä) kuulet ainoastaan hirveänmoinen kakofonia lyömäinstrumenteistä, kitaran vibroista ja huudoista. Onhan tässä tietysti dynamiikkaa, jos lasketaan korkeat ja matalat, mutta dynamiikassa on myös hiljaiset ja kovat äänet. On siis kahdenlaista dynamiikkaa.
Tämä on äänentoistossa merkittävä ominaisuus.

LGL

Käytännön kokemuksesta tiedän, että klassisen musiikin kuuntelijat
valitsevat laitteitaan eri kriteereillä. Pop/Rock puolen kuuntelijat
halusivat "potkua" laitteistoon, klassisella puolella oli taas neutraali,
korvia rasittamaton sointi tärkeää. Tämä koskee siis tätä yleisimmin
myytävää keski-hintaluokkaa, varsinaiset huippulaitteet ovatkin
sitten jo ihan oma keskusteluaiheensa.

Kasettien suurin vihollinen on aurinko ja lämpö, kokoelmisssani on
30-vuotta vanhoja, säädetyllä Luxman K-8 äänitettyjä TDK-kasetteja,
ne ovat edelleen ihan ok. Säilytän niitä pimeässä ja viileässä ja kelailen
niitä ajoittain, dekit demagnetoin kerran viikossa noin, samalla pudistan
äänipäät.

Valmiiksi äänitetyissä kaseteissa on tuossa 120Hz:n paikkeilla korostus,
joka palveli 70-luvun kannettavien ja silloisten autostereoiden käyttäjiä.

Lp-levyjen kuluminen käytössä, jos on kunnollinen levysoitin ja siinä on
laaturasia ja soittimen säädöt kohdallaan, niin tuo kuluminen on todella
vähäistä, tämä riippuu myös levykokoelman koosta, lisäksi levyt on pi-
dettävä puhtaana. Neula on vaihdettava aika ajoi, sekin on kulutus-
tavaraa. Hyvässä soittimessa on vähintään Neulapainon- äänivarren
korkeuden- sivuttaisvedon säätö, rasia pitää myös säätää oikeaan kul-
maan, nämä säätöohjeet löytyvät levysoittimen manuaalista

Levyjen soittaminen matka- ym. soittimilla pilaavat ne kertasoitolla,
vanhoissa radioissa olevat levynvaihtajat kannattaa pitää vain ja ainoas-
taan koristeina, niillä tekee levykoelmasta entisen alta aikayksikön.

Markku 

Itseltäni löytyy Kenwoodin stereot ja muutama LP-levy ja myös kasettinauhuri ja iso kasa C-kasetteja löytyy. Kelanauhurikin löytyy myös.

Tomi