Tuli tässä mieleen vielläkö sähkötystä käytetään yhteyden pidossa.Kaverini on amatööri ja puhui ainna liikennöidään kahdella metrillä.Kysyin kerran vielläkö olet titaillut,vastasi hän ei nykyisin pidetään yhteyttä tietokoneilla.Muistan oman nuoruuteni kun olin viestikompaniassa alokkaana.Siellä oli sellainen reikänauhalla toimiva sähkötyskone.Se naputti neljääkympiä ja sieltä tuli välillä vaikka mitä siansaksaa ettei voinut arvata sen kun kirjoita paperille.Tätä jatkui kaksituntia taukoamatta,sitten oli tupakka tauko ja sen jälkeen toiset kaksituntia tätä rumpaa oli kaksi kertaa viikossa.Ajattelin silloin minä en ainakaan rupea sähköttäjäksi.Kapiaiset sanoivat jokaisen viestimiehen on osattava sähköttää vähintäin neljänkympin nopeudella.Ajattelin tämähän on niin hullua meininkiä niinkuin ois aivopesua.Ei varmaan tälläista ole nykyään armeassa.

putkis

Kyllä vain sähkötys / CW yhteyksiä pidetään ja melkoisesti. Puhe / SSB on kuitenkin helppoutensa takia kai kaikkein yleisin. CWn osaaminen ei ole enää pakollista radioamatööreille kuten aikaisemmin. AM moduloitu puhelähetys on jäänyt historiaan. mm. PerinneRadioTapahtuman yhteydessä muutamat pitävät sillä yhteyksiä.
CW annetaan tietokoneella -> tietokoneelle, erilaisilla automaattiavaimilla / Bugeilla, Elbugeilla mutta myös pumppuavaimilla. Viimeksimainitulla erikoisesti Perinneradistit.

Kuunnelkaa esim taajuudella 3500 - 3590 kHz ja 7000 kHz alueen alapäätä. Siellä meitä CW-väkeä usein on. Koska CW on moduloimatonta niin vastaanottimessa pitää olla "apu"- / beatoskilaattori tai vastaava.

Tuli viellä mieleen mikä se beatoskilaattori on pystyykö semoisen rakentamaan tavalliseen putkiradioon.

putkis

Sähköttämään "titaamaan" sitä piti meikäpojankin aikoinaan opetella, kun on tullut kuljettua noita samoja polkuja nimimerkkien, putkis ja jklaukka, kanssa.

Ensin alokasaika tuli vietettyä keväällä 1966 Hämeenlinnassa Poltinahon vanhoilla puukasarmeilla 4. Erillinen Viestikomppania. Sieltä sitten onnistuin pääsemään Riihimäelle Viestikouluun, jossa tuli vietettyä muutamia kuukausia tiukan opetuksen parissa huhtikuusta elokuuhun vuonna 1966. Sähkötyksen oppiminen kuului alkukurssin oppiohjelmaan. Tuo 40:n vauhti tuli kuuntelussa jotenkin läpäistyä, mutta anto sujuikin huomattavasti mallikkaammin. Kurssin puolessa välissä valinta osui radio- ja suuntaradiolaitteiden koulutukseen. Suuntaradio mastojen pystytys, se vasta oli hauskaa hommaa. Tuli muutaman kerran pystytettyä kaksi mastoa päällekkäin erikoispitkillä harusvaijereilla (20m + 20m). Kun ei noita vapaaehtoisia tahtonut oikein löytyä ylempiin korkeuksiin, niinpä innostuin ottamaan tolppa-apinan hommat hoitaakseni ilman korkean paikan kammoa.

Mahtoi tuo intissä kiipeily olla  kipinänä myöhmpään 70-luvun alkupuolen Yleisradion radiomastoihin TV 2:n UHF antennien asennushommiin. Taisi nuo korkeimmat mastot olla peräti 325m:n korkuisia, Lapua, Kuopio, Koli ja Joutseno 100m matalampana.

No viestikoulun jälkeen loppuvuosi 1966 Poltinahon viestikorjaamolla Hämeenlinnassa, tuli korjailtua mm. Topi ja Tyko radioita ja pidettyä kenttäsuuntaradio laitteet kunnossa.

Ei tuota sähkötystä ole sen koommin tullut harjoitettua.

Jorma Raita
Helsingistä

Jorma Raita olet näköjään majaillut samalla kasarmilla kuin minäkin Poltinahon vanhalla kasarmilla minä olin siellä vuonna 1961.Korjaamorakennushan oli viestikompanian ainoa rakennus jossa oli keskuslämitys.Olihan siinä vierellä autokompanialla uudempi rakennus.Oliko teitä monta viestikoulun käynnyttä radiokorjaajaa.Minä nimittäin olin yksinään siellä,tosin minulla oli loppuaikana yksi vääpeli kaverina en muista nimeä.Olikohan tämä vääpeli viellä sinun aikana siellä.Minun viimeisenä työpäivänä sattui sellainen juttu.Vääpelillä ja minulla oli topi korjattavana saimme radiot kasaan samoihin aikoihin sanoin kokeilaan saadaanko yhteys toisiimme.Kävi niin että radioiden kanavat eivät kohdanneet sanoin laitetaan tulta kolmas radio pääle ja katsotaan kumman kone saa yhteyden.Sanoin viellä jos minun radiossa on vika en lähde siviliin ennen kuin kone on kunnossa.Mutta oneksi kävi niin että minun kone sai yhteyden mutta vääpelin ei.Sanoin vääpelille sait mielenkiintoisen projektin olisi kiva jäädä katsomaan mistä löydät vian,mutta minun on nyt lähdettävä siviliin.Ajatteli olisinkoha tosissaan jäänyt korjaamaan radiota vai lähtenyt siviliin.Viestikoulun ajoilta viellä sellainen juttu,kun puolustusvoimille oli juuri tullut Siemensin valmistamat uudet suuntaradiolaiteet.Ja viestikoulu oli suoraan pääesikunnan alainen erikoisyksikkö.Niin suuntaradioiden kokeilu lankesi viestikoulun harteille.Meidät oppilaat jaettiin niin että kaksi kaveria asemaa kohti.Siihen ryhmään kuului kaksi viestikoulun oppilasta yksi reservi vänrikki ja yksi sivili insinööri.Asemaa kohti oli yksi rekka johon lastattiin maston osat ja kuoroma auto mihin tuli radiot agrigaati teltat ym. ja viiden päivän sissi muonat.Vänrikki lähti kuoroma autoon suunistamaan myö tultiin rekalla perässä ja viimeisenä insi omalla autolla.Ajoimme aikamme ja tiet vain kapeni ajattelimme mihin hittoon se vänskä meidät ajattaa.Tulimme viimein kapealle hiekkatielle se päätyi johonkin kyläpahaseen.Siinä pysähdys paikalla oli pieni mökki ja kauempana näkyi kaksi taloa.Sähkö ja puhelin pylväitä ei näkynyt missään ei sillä kylässä ollut edes sähköjä.Purimme kuoromat tien laitaan ja kuskit yrittivät saada autoja käänettyä kuoroma auto kyllä käänty mutta rekka meni ojaan.Mie sanoin kaverille nyt myö lähetään tuonne mäelle meidän on saatava masto pystyyn enen pimeää.Kun kasasimme mastoa tieltä kuului vain perkeleitä ja saatanoita.Saimme maston pystyyn ilta alkoi jo hämärtää tieltäkin oli äänet hävinneet.Kasasimme teltan ja agrikaati pyörimään ja radio kasaan.Insi rupesi virittämään radiota ja myö pyöriteltiin antenia kunes kunes viimen tavotettiin singnaali ja anteni suunattiin paikoilleen ja lukittiin.Insi soiteli muutamia puheluja ja sanoi nyt asema on kunnossa teidän tarvii vain hoittaa puhelinta ja siinä on puhelin luettelo jos tarvii soitella.Insi sanoi hän lähtee kotiin kyllä työ pystytte hoitamaan tämän aseman.Sanoin kaverille lähetään katoon vähän tätä kylää.Siinä alapuolellamme olevassa mökissä asui yksi ukko ja se keitteli siinä pihassa pontikkaa.Siten se lastas pulot reppuun ja lähti pyrällä pontikka kaupoille.Sit käveltiin sine toiselle talolle päin niin isäntä veti portit kiini sanoin Patelle lähetään teltalle nää varmaan pelkää meitä mikskä lie luulevat meitä.Sit seuraavana päivänä kävi selville että herrat oli ettinyt meitä eivätkä olleet löytäneet meitä.Siten ne soitti missä työ oikeen olette ette ainakaan siellä missä teidän pitäisi olla.Eihän se vänskä osannut selvittää missä myö oltiin sanoin sano vain että jossain hevon kuusen korvessa.Mie ihmettelen kyllä mistä se semoisen korven löysi missä ei ollut edes sähköjä.Makailimme siellä lähes viikon siten rupes ruoka loppumaan.Oneks siten tuli meidän autot hakemaan meitä tavarat kyytiin ja hittoon sieltä korvesta.Kun pääsimme pääteille näin että edessä ajaa armen sapuska auto sanoin rekkakuskille aja ohi tuosta autosta ja poikittain tielle että sen on pakko pysähtyä.Niinhän myö saatiin se jumitettua hypäsimme sapuska auton lavalle ja ettimään ruokaa.Autosta hypäs vääpeli ja se alko huutaa hirveesti ja uhkas sotaoikeudella ja vaikka millä.Myö sanottiin olemme oleet kaksi päivää ilman kunnon ruokaa ja meillä on nälkä vie vaikka mihin sotaoikeuteen.Siten se vääpeli kyseli meidän asioita ja rauhoitui eikä siitä tullut sen kumpempaa.Et sellainen reissu.

putkis

Kouvolassa oli 50-luvun puolivälissä puskajussien viestikomppania , jossa palvelin 11 kk. Outoa oli se, että radistien tilannekoulutus oli lähes olematonta. Kouluttajilla oli pakkomielle sähkötyksen ja kalustonkäsittelyn harjoitteluun. Kukkopillillä aloitettiin ja Berttaan päädyttiin. Putkiksen mainitsema reikänauhalähetin oli ahkerassa käytössä. 2:n luokan koe meni
Lappeenrannassa hermoiluksi ja uusiksi, 1 lk tuli Mikkelissä ensi yrittämällä.
   Ikäänkuin päivärutiini ei olisi riittänyt, mentiin iltaisin sotilasamatöörin ominaisuudessa radiokoppiin QSL kortteja keräilemään. Toisinaan liikennöinti lipsahti vauhtikilpailuksi, joka aina hävittiin. Vasta-aseman avaimessa sattui tietenkin olemaan joku "himotitari". Hauska yksityiskohta oli "ryssänmandoliiniksi" nimetty itse tehty avain, tunnistus oli helppo koska se vääristi piste/viiva suhteen.
Nyt ovat merkit ja vauhti unohtuneet, mutta muistelut jatkuvat.

Terv Masa T    titititaatitaa

Kuvassa tuon ajan kenttäkäyttöön suunnitellut suuntaradiolaitteet.

Yhden yhteysvälin laitepari, neljä laatikkoa kumpaankin päähän

Onkos nämä nyt niitä Siemensejä?

Samat näyttävät olevan kuteet kuin reilut kymmenenvuotta aikaisemmin, mutta mä olin puskajussina Kuopiossa vaikka omasin amatöörikutsumerkin.  Workkiminen jäi sitten kunnes aloitin viitisen vuotta sitten uudelleen. CWn uudelleen oppiminen oli kohtuullisen helppoa. Lupatutkinnon läpäisy oli pikku juttu, lähes lapsellisen helppoa. PCn saa hyviä ilmaisia opetusohjelmia.

Hyvää ukkosten jatkoa