http://www.jogis-roehrenbude.de/Leserbriefe/Ernst-Schlemm-FM2/Ernst.htm Uusi versio aiemmasta ULA-radiosta.

Täytyy nostaa hattua tuolle asteikkonaruviritykselle. En edes harkitsisi yrittää samaa.

Muutama havainto skeman perusteella:

Selektiivisyys jää kytkennästä johtuen tavallisen 50-luvun putkiradion tasolle, eikä ole riittävä nykyajan täyteen sijoitetulle taajuusalueelle.
Vahvojen asemien läheisyydessä olevia heikompia ei saa kuunneltua säröttömästi.
Välitaajuusosaan olisi kannattanut sijoittaa yksi vt-muuntaja lisää tai ehkä jopa keraaminen 10,7 MHz vt-suodatin.

Kokonaisuuden kannalta homma on mielestäni hukattu vaatimattomaan pientaajuusosan toteutukseen. Nyt pääteaste on bassoja korostava ja säröltään suurehko single-end tyyppinen vahvistin.
Minä olisin rakentanut pienen vuorovaihepääteasteen. Näin  kokonaisuus olisi saavuttanut hifi-tason.

Kyllä pulssinlaskentailmaisinta (FM) kokeiltiin 1960-luvulla ja kyllä se toimi. Muistaakseni jossain lehdessä, olisikohan ollut Radio och Television, oli silloin juttu, josta virike tuli.

terv.
Åke
**

Kuuluuko länsirintamalta, tai yleensäkään tästä aiheesta, mitään?  Itselläni on viimeiset viiskymmentä vuotta ollut aikomuksena rakentaa ULA-radio putkilla, ja nyt alkaa tuntua siltä, niinkuin Manusta aikoinaan, että tarttis tehrä jottain, ennenkuin lapioidaan multaa naamalle...

Jussi

Hei!
Kiinnostava aihe. En ole valmiiden ideoiden pohjalta rakentanut ularadiota, mutta nuorena miehenä 1970-luvun alussa innostuin kasaamaan ulavirittimen ihan 50-luvun ularadioiden tekniikan tyyliin.
Oheisissa kuvissa huonoilla työkaluilla tehty kötöstykseni, joka lähti toimimaan ja toimii yhä. Kipinä toteutukseen tuli siitä, että Elektrofoton myymälässä oli alennuskorissa myytävänä putkiradioiden välitaajuusmuuntajia ja saattoi olla tuo Telefunkenin etupääkin. Ilmeisesti jonkin radiotehtaan ylijäämävarastoa. Verkkomuuntaja on puolestaan hyllytavaraa Yleiselektroniikan silloisesta valikoimasta.
Putkina ECC85, EF80, EF89 ja EAA91. Anodijännite on tasasuunnattu piidiodilla ja signaalinvoimakkuusmittari (joka edustaa 1970-luvun tyyliä  ) on sovitettu sopivalla jännitteenjakajalla suhdeilmaisimen tasajännitteeseen. Pienjakso tulee suojatulla kaapelilla ulos ja sen voi liittää vaikka vanhemman radion levysoitinliitäntään.
Tarkoitus oli tuolloin vain kokeilla pystynkö rakentamaan toimivan vehkeen.
Nyt kiinnostaisi toisaalta kokeilla rakentaa etupää itse, toisaalta juurikin stereovastaaotin. Oma haasteensa olisi myös kokeilla niitä varhaisen kauden värähdinratkaisuja.
Ihan vaan rohkaisen rakentamiseen, kyllä sieltä ulalta aina jotain saa kuulumaan...

Timo L.

Kiinalaisilla näyttäis nyt olevan ularadion rakentamishaluihin  paremmanoloinen ratkaisu:

https://www.ebay.com/sch/i.html?_from=R40&_trksid=m570.l1313&_nkw=fm+tube+receiv...

Miten tehdään selektiivinen ULA-radio, joka ei ole kytkennältään liian monimutkainen? Saisi olla kuitenkin putkilla tehty. Olisiko kiinnostusta suunnitella sellainen?

artosalo kirjoitti 23.06.2020 klo 11:21:09:
Olet varmaankin oikeassa.
Minulla on usein mainittu R&S ESB sarjan releointivastaanotin. Se on selektiivinen. Tosin onhan se hyvinkin erilainen kuin perinteinen putkiradio. Putkiakin on peräti 18. Tätä releointivastaanotinta pystyy hyvin käyttämään yhteisantenniin tai kaapeliverkoihin liitettynä, vaikka niissä on usein asemia hyvinkin tiheässä.