Teilläpäs on täällä leppoisa ja kiva keskustelu ainakin kolmesta aiheesta.
Mfb-kaiuttimen rakennusohje oli muistaakseni myös HiFi lehdessä joskus 80-luvulla. Se saattoi olla pelkän subbarin ohje.
En aivan ymmärrä, miksi Genelecin tarkkailukaiuttimet ja Philipsin 70-luvun kaiutintekniikka sekoittuvat samaan keskusteluun. Tarkkailukaiuttimien tarkoitus on toistaa mahdollisimman tarkasti, mitä äänessä on. Se tarkoittaa, että myös äänen virheiden tulee kuulua mahdollisimman hyvin. Kotiäänentoistoon tarkoitettujen kaiuttimien tarkoitus on saada ääni kuulostamaan mahdollisimman kauniilta.
En hankkisi tarkkailukaiutinta kotistereoihin. Studioissa on kyllä yleensä jotkut kotikaiuttimia muistuttavat kaiuttimet referenssikaiuttimina. Amerikkalaiset hankkivat aikoinaan vertailukaiuttimeksi Yamaha NS10-kaiuttimia, koska ne olivat suht halpoja, eivätkä liian hyviä. Kotihifistit ymmärsivät asian väärin, ja ajattelivat, että NS10 on hyvä hifikaiutin, koska sitä käytetään studioissakin. Toinen, vähän surkeampi, mutta suosittu vertailukaiutin oli Auratone.
Olen työskennellyt monenlaisilla tarkkailukaiuttimilla, mm. Urein, JBL:n ja KRK:n, kaikki hyviä. Genelec on mielestäni kuitenkin _se_ tarkkailukaiutin.
Eivät taida Genelecien elementit olla enää samoja kuin 80-luvulla.
Muistan tosin, kuinka minua nauratti, kun ensimmäisen kerran näin Genelec S30 Triampin päätevahvistimen transistorit: 2955/3055! Elementeille lähti piirilevyltä nauhakaapeli, jossa on hiuksenohuet johtimet. Silloin kyllä huvitti hifistien happivapaat 6 mm2 kuparijohdot ja kaiuttimien kaksoisjohdotus, piikeistä puhumattakaan.

(Juu, tiedän, että 20 cm nauhakaapeli on ihan hyvä johdotus kaiuttimen sisällä. Triampin ainoa vika oli huonolaatuinen tasonsäädön potikka, joissa kaikissa oli huono kontakti.