Koneiston alapuolella huomasin, että yhden 10uF elkon liitosjohdot ovat aivan vihreät.  Mikään muu paikka ei ole hapettunut paitsi tuo. Mikähän kemiallinen reaktio siinä on tapahtunut?



Toinen "erikoinen" asia minkä huomasin on, että virtakytkin toimii epäloogisesti. Kun äänenvoimakkuusnuppi on ulosvedettynä niin radio on sammuksissa ja sisäänpainettuna virrat on kytkettynä. Niissä radioissa mitä olen nähnyt, katkaisin on toiminut toisinpäin.

Tässä vielä pari kuvaa pohjasta:

http://img825.imageshack.us/i/65770006.gif/
http://img146.imageshack.us/i/54998311.gif/

Timo

Radio on toiseksi halvin malli Telefunken-radioiden v. 1940-41 suomenkielisessä esitteessä. Esitesivusta on kuva alla. Tämä radio on ns välirauhan ajalta ennen jatkosodan alkamista. Silloin ei ollut ainakaan radioista pulaa. Niitä tuotiin ulkomailta ja kotimainen teollisuus valmisti myös runsaasti yleisradiovastaanottimia.

Sota-aikaisesta radioiden valmistuksesta meillä ja muualla on mielenkiintoinen artikkeli Voima ja valo -lehdessä 3/1944. Sen tekijä on Martti Ahava. Hän päättää kirjoituksensa seuraaviin ajatuksiin:
"Kansantaloudellisesti ei liene mitään edullisempaa alaa kuin radioteollisuus, koska se kuluttaa tuotteen myyntihintaan verraten mitättömän erän raaka-aineita.
Yhden radiovastaanottimen rakentamiseen tarvitaan osapuilleen seuraavat perusraaka-ainemäärät:
rautaa n. 2 kg, kuparia n. 1 kg, messinkiä n. 0,5 kg, nikkeliä n. 0,15 kg, alumiinia n. 0,2 kg, molybdeenia ja wolframia muutama gramma, bakeliittia n. 100 gr, puuta n. 1 kuutiojalka.
Näiden lisäksi tarvitaan hieman kiillettä, keraamisia aineita, lasia, lakkoja, paperia ym. pikkutarpeita.
Lueteltujen raaka-aineiden arvo ei ole suuri ja ne saadaan melkein kaikki kotimaasta. Muu osa valmistushinnasta on työpalkkoja ym. kuluja. Tämä selvittää miksi sotaa käyvät maat vielä nytkin keinolla millä hyvänsä pyrkivät pitämään vastaanotinteollisuuden käynnissä ja sisällyttämään radiokojeet ja tarvikkeet vientitavaroidensa joukkoon."

Kun nyt tiedämme, että useissa maissa oli radioteollisuudessa työntekijöitä, joille ei maksettu palkkaa, ymmärrämme vielä paremmin Ahavan mainitseman radioiden valmistus- ja vientihalukkuuden.

Yritäpä Timo tutkia paljonko radiossa on suomalaista tuotantoa - luulisin, että ainakin kotelo, ehkä muutakin.

Kauko Viitanen

Sota-aikana kuljetuskapasiteetti oli kortilla,eli saattoi olla järjellistä viedä chassikset puulaatikoissa kohdemaahan ja teettää kotelot siellä sitten. Vaikka Suomessa elettiin välirauhan aikaa,oli muualla maailmassa täysi meno päällä. Saksa oli pääasiassa se joka upotti kauppalaivoja mutta kyllä vastapelurit ihan piruttaan sitten saksalaisten laivoja myös.

Takalevy

Kyllä H&W on Saksalaisen valmistajan leima, koska olen sen tavannut useammassakin täysin alkuperäisessä -30-40 luvunTelefunkenissa. Myöskin RW esiityy joissakin T:funken malleissa. Perässä olevat numerot viittaavat valmistus ajankohtaan.

KKo

Kyllä taitaa nämä Telefunkenin mallit olla ihan oikeutetusti tässä Ulkomaiset Radiot lohkossa.
Minulla on vielä Telefunken 165GWK, aika romu, purettu osia. Sen takalevyllä on patentti tarra,
Ainoa viittaus suomalaisuuteen. Suomi Finland Patentti. Tyhjä, ilman numeroa. Eikös patentti ole niinkun valmistesuojaus?.
Miksi Suomi patentti piti hakea ulkomailta tuoduille radiolle? No tähän ei ole kait saatu, vaikka aietta ollut.
Oliko SF patentti valmistuksen edellytys, aikoiko joku näitä valmistaa, jo 1940=> mutta jäi valmisteluvaiheille.
1940-1941, Kuten KKV mainitsi oli radioita välirauhan ja aselevon vuosina saatavilla, siksi ei kai tarvetta ollut valmistaa itse näitä vuosimalleja. Eikös ne suomessa tehdyt Telefunkenit ja tänne tuodut Telestarit ole sotien jälkeistä tuotantoa. Onhan RM.orgissa valmistaja Telefunken Helsinki, ja mallejakin.

Kysymykseni syntyi kahdesta syystä.
1) Telefunkenin v. 1940-41 suomalaisessa radioesitteessä sanotaan mallin T-054 kohdalla "Luja kaunismuotoinen suomalainen loimukoivukotelo".
2) Sodan päätyttyä Suomen kohdalta ja Suomen AEG:n (mm. Telefunkenin maahantuoja ja huolto) siirryttyä välirauhasopimuksen perusteella Neuvostoliiton haltuun, perustettiin Radioteollisuus Oy, joka aloitti radiotuotantonsa AEG:n varastoon jääneiden rakenneosien ja komponenttien varassa.

Radiopatentit 1930-1940-luvuilla vaatisi perusteellista tutkimista. Ilmeisesti Suomessa on ollut sama tilanne kuin Ruotsissa, jonka radiopatenttikysymystä Anders Söderström on laajasti selvittänyt Audionen -lehdessä v. 2009. Lyhyesti sanottuna suuret radioalan valmistajat (Euroopassa esim. Philips, Marconi ja Telefunken) alkoivat 1930-luvulla velkoa pieniltä kansallisilta tehtailta korvauksia omien radiopatenttiensa käytöstä, myös menneiden vuosien ajoilta. Suuryritykset saivat näin haltuunsa eri maissa monia kansallisia tehtaita. Arvelen, että Fenno-Radion siirtymen Philipsin haltuun 1930-luvulla saattaa ainakin osittain liittyä tähän. Tätä siis pitäisi tutkia tarkemmin.

Suomi Finland Patent tarkoittanee, että radiosta on maksettu asianmukaiset patenttimaksut patenttien haltijoille.

Kauko Viitanen