Minkähänlaisia käsityksiä foorumin jäsenillä on sopivasta hintatasosta vanhemmille radiolaitteille? Minusta esim. Huuto.netin hintataso on pompsahtanut aika ylös, putkiradioista pyydetään aika yleisesti 100...300 Euroa. Tosin ei noilla hinnoilla näytä kauppa juuri käyvän. Ei kai alan harrastajia kuitenkaan ole niin paljoa että kysyntä nostaisi hintatason noinkin korkealle.

Itse en ole valmis maksamaan vanhemmasta projektikuntoisesta tavallisesta kotiradiosta ainakaan 50 Euroa enempää, jos malli on yleinen ja töitäkin täytyy tehdä vähän enemmän, en sitäkään. Toimintakuntoinen hyväpintainen radio ehkä venyttää tason sataseen, harvinaisuuksia en ostakaan. 60-luvun matkis ehkä pari- kolmekymppiä, jos lyhytaallot löytyy.

Olenko siis saituri vai hölläkätinen?

Olen seurannut huutonetin hintoja muutaman vuoden ja kirpputorejakin on tullut kierreltyä. Aika usein kirpputoreilla on vähintään 50 euron hintalappu vaikka toimintakunnosta ei ole mitään tietoa ja osiakin voi puuttua yms. Alle kolmenkympin radioita näkee todella harvoin ja usein sellaiset ovatkin aika raatoja. Minä olen varmaan saituri (=köyhä) mutta jo 40 euroa tuntuu minusta kalliilta ellei sitten kyseessä ole jokin "harvinainen" tai muuten haluttava yksilö. Olen vain pari kertaa ostanut 50 euron hintaluokassa olevan radion. Usein niin kirpputoreilla kuin huutonetissä näkee monen sadan euron hintaisia radioita mutta ei niitä kai kukaan osta. Kaappiradiot ne vasta kalliita ovatkin vaikka niillä luulisi mahdollisia ostajia olevan vielä harvemmassa.

Huutonetissä aika monet myytävät radiot ovat "harvinaisia". Käytän lainausmerkkejä siksi, että yleensä näin ei asia ole vaikka myyjä niin väittääkin. Hinnat ovat minunkin mielestäni vähän yläkantissa ja siihen tulee vielä yleensä postikulut päälle. Olen kyllä tehnyt muutaman kerran löytöjäkin suhteellisen halpaan hintaan huutonetissä (pienellä riskillä tosin).

Olen joskus suunnitellut myyväni muutamia "ylimääräisiä" huoltamiani radioita lähinnä harrastuksen rahoittamiseksi mutta jos niistä haluaisi hankintakustannusten ja varaosien hinnan päälle jotain vaivanpalkkaakin saada niin hinta menee semmoiseksi ettei sitä saa helpolla myytyä. Sijoitusmielessä ei kannata nykyhinnoilla radioita ostaa.

Nettiä selailemalla saa sellaisen kuvan, että ulkomailla hinnat ovat huomattavasti halvempia. Tosin saatavuuskin voi olla toista luokkaa kuin Suomessa.

Tähän voi todeta vanhan viisauden sanoin:  ei se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa.

Timo

Itse olen suunnilleen Timon linjoilla ja aika nuuka nykyisin. Olen keräillyt näitä noin 6 vuotta ja alku innostuksessa tuli maksettua vähän turhankin paljon. Pariin vuoteen en muista juuri 50:stä pulittaneeni, keskihinta taitaa olla tuossa 35 e hujakoilla, paitsi tietysti juuri viimeksi, kun pulitin satasen ISOSTA levysoitin kaappiradio ASA:sta (928LMK).

Netistä en ole enää ostanut mitään, tulee rahteineen tyyriiksi, ja on epävarmaa.  Kierrätyskeskuksessa oli muuten tänään just yksi 40-luvun siisti asa ilman ulaa, mulla oli yksi jo täällä ja kun 30 ei kelvannut vaan 35 olisi tarvittu niin sinne jäi. Olkaa hyvä vaan kaverit, Turun Kirkkotiellä.
Ularadioitakin saa 40-50 kymppiin vaikka niistä pyydetäänkin ihan mitä sattuu...

Mielestäni  radioista nettiä lukuunottamatta pyydettiin 2-3 v. sitten selvästi enemmän nousukauden aikaan.

Bisnekseksi tästä ei tosiaan ole, omansa ja joskus ehkä osat voisi saada, mutta eihän harrastuksen kuulukaan tuottaa vaan kuluttaa.
Tsemppiä vaan sielunveljet...niin kauan, kun liksaa riittää
t.Ari

Samalla lailla käy myös esim. museoauton laittamisessa, ei siinäkään työstä saa yleensä palkkaa. Tietenkinhän se kunnostaminen onkin harrastusta, hupia ja ajankulua. Radioharrastus on myös vanhojen/uusien asioiden opiskelua ja perinteen tallentamista. Jospa se dementian tuleminen siirtyisi muutamalla kuukaudella tai vuodella, kun joutuu vaivaamaan päätään. Olen ostanut myös riskillä suurempia kiinnostavia eriä, jolloin yksikköhinta on jäänyt pienemmäksi sekä toimituskuluissa säästää. Etupäässä kylläkin matkaradioita, joita mahtuu enemmän hyllyyn. Tosin laadukkaammat matkaradiotkin maksavat putkiradion verran. Putkiradioissa ulkoinen kunto tai kunnostuskelpoisuus ratkaisee.
Yleisimmistä raadoista ei kannata maksaa kuin hyödynnettävien osien arvon korkeintaan. Museokelpoiset harvinaisuudet sitten erikseen arvostuksen mukaan. Itseäni ei ole vielä ruvennut nuo perinneradiot kiinnostamaan, vaikka tulihan niitä Veeroja, Berttoja, Topeja, Tykoja ja Raimoja rassattua Riihimäellä ja Pääskyvuoren uumenissa joskus silloin keppi ja kirves.

-Jouko

Ei tämä putkiradioharrastus lyö leiville,(mikä muukaan harrastus lyö leiville??) sehän on selvää, eikä mielestäni ole tarkoituskaan, vaikka joku pyytää astronomisia summia jostain "kunnostetusta" radiosta.  He eivät yleensä ole harrastajia.
Toisaalta on jokaisen oma asia, mitä maksaa radiosta ja voi olla niinkin että halutaan vain jokin osa siitä esim.  EM34/EM4 joka jo NOS:na maksaa 40+ euroa. Jos radiossa on hyväkuntoinen sellainen, se on jo -20 e.  Mutta, mutta.. siinähän se kysymys onkin, hyväkuntoinen vai -- tämä tekee huutokaupat vaikeaksi arpapeliksi.
Sitten on radioita joilla saattaa olla tunnearvoja. Jos esim. tavallinen "kunnossa" oleva Philips vuodelta 1953 ilman ULA:a on arvoltaan noin 40-50 euroa, joku haikeamielinen voi maksaa siitä vaikkapa satasen ilman kysymyksiä, jos  vain päältäpäin on hyvänäköinen.
On tietenkin vaikea sanoa minkä hintainen vanhan radion pitäisi olla, se on subjektiivinen arviointi, joku maksaa, joku ei.

Itse en ole vielä myynyt yhtäkään radiota! Otan varmaan mukaan hautaan.

terv
LGL

OH2FBX kirjoitti 04.02.2011 klo 19:18:46:

Juuri tuon Antero Tannisen kotisivun mukaan (http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/Radiotaulukko.htm#P-12-14) radion tyyppimerkintä on VRUS ja virtalähde on VRKS. Minulla on tosin pelkkä radio ja siinä lukee kannessa VRKS (liekö kannet vaihtuneet?). Virtalähdelaatikkoa ei minulla ole. Minulla ei ole tarkoitusta kunnostaa radiota kun minulla ei ole radioamatöörilupaakaan vaan annan sen olla koskematta. Kaavio ja käyttöohje voisivat silti olla mielenkiintoiset jos siitä ei ole liiaksi vaivaa. Lähetän sinulle sähköpostia...

LGL kirjoitti 04.02.2011 klo 18:57:24:

Vähän samaa vikaa minulla. Kaksi radiota olen myynyt mutta aina tulee jälkikäteen mieleen, että olisiko sittenkään pitänyt... No, onhan noita hyllyyn kertynyt ettei ihan heti lopu.

LGL kirjoitti 04.02.2011 klo 19:35:29:

Vähän mennään aiheen sivusta, täytyy myöntää....

Timo

Minä en ole montaa ostanutkaan, mutta nuo mitä olen ostanut ovat olleet siinä 50 paikkeilla. Pidän onnistuneena ostoksena Ergo-Festivoa joka oli täysin kunnossa ja melko hyvä päältäkin. Huonoin oli Muuan ASA, josta jäi jäljelle kotelo ja osa koneistosta.

No tuosta olkkarin monoyhdistelmästä tuli maksettua puolitoistasataa, mutta ei tässä paljoa puutteita ole, ja kuntokin niin toiminnaltaan kuin optiikaltaankin oli melko ok. Oikeastaan ainoa puute on vasen avaushantaaki. (pullakahvit valitsemallaan paakelsilla löytäjälle)

Saksan ebay on ollut seurannassa muutaman vuoden ja sieltä kyllä saa hyviäkin jos viitsii seurailla. Olen ostanut pari hatturasialevysoitinta siinä parin kolmen kympin seutuvilla ja yksi taisi tulla vitosella. Mutta kyllä niillekin hintaa huollettuna tulee rapiat toistasataa. (ensiviikolla alkaa yhden kunnostus).

Piti ihan alkaa miettimään että mits nää on omalla kohdalla menneet...

Ensimmäisen radioni sain ilmaiseksi. Se on Asan 1092, karhulan pumppulaitoksen vahtimestarin kopista remontin aikana pelastin (tähän radioon liittyy pidempikin tarina omasta lapsuudestani). Tämän Asan kunnostin ja lahjoitin siskolleni, kun hän tykkää kuunnella aamukahvinsa kanssa. Nyt se alkaisi taas olla vuosihuollon tarpeessa, ja ehkäpä siitä tulevaisuudessa kirjoittelen ainakin blogiini.

Kaksi seuraavaakin sain ilmaiseksi, joku fenno (en muista enää mikä) ja sitten joku celeston:n malli. Annoin nämä pois ilmaiseksi tuttavalleni, enkä tiedä niiden seuraavista vaiheista mitään.

Sitten ostin phipsin 60-luvun(?) radion raadon 20€:lla. Korjauskelvoton se oli, mutta sain ihan hyvin osia siitä, mm. paljon putkia. ECL82 nelikko onkin jo kitaravahvistinkäytössä jatkamassa elämäänsä parin eri vahvistimen muodossa. Hienoja putkia ne. 800Ω kaiuttimet otin omaan käyttööni ja ovat nyt 2xEL86 päätteen perässä itsetehdyssä radiossa.

Sitten emäntä osti kirpparilta etenkin ulkoisesti priimakuntoisen Philips B5SF62A radion ja siihen kuuluneen LK4 levysoitinkaapin soittimineen 150€:lla. Radio toimii päivittäisessä käytössä radio-suomea kuunnellen loistavasti. Vain tasasuuntaajaputki sekä elektrolyyttikonkat piti vaihtaa. Levysoitinta en ole alkanut katselemaan vielä.

Sitten tuli toinenkin fenno, taisi olla fenno-seppo jonka lahjoitin postikulujen hinnalla tämän palstan kautta eteenpäin.

Yhden radion myin vahingossa tämän palstan kautta.

Mutta niin, aiheeseen. Minulla on enemmän noita asan transistori-ajan radioita (1189, 1101, 1102 jne.) Noista olen maksanut 10-30€ per kipale. 1196 matkaradion kerrottiin olevan rikki, hinta 15€, sain joulunpyhinä toimimaan ilman lisäkustannuksia ja lahjoitin vanhemmilleni. Ja nyt käynnissä oleva milde 511 projekti maksoi 39€ ja tarvikkeisiin on mennyt varmaan nyt toinen mokoma. Mutta etenkin tästä viimeisestä olen oppinut paljon uutta.

Eli käytännössä yli 50€ en ole maksanut "aihiosta". Tuo philipsi yli 100€ hinnallaan vahvistaa poikkeuksen. Tosin jos se levysoittimen saa kuntoon, niin en koe rahojen menneen ollenkaan hukkaan.

Yleinen hintataso etenkin huuto.netissä on lähtenyt jo ihan käsistä. Asa:n car-ulaa siellä kaupattiin pitkään 80€ hintapyynnöllä... Olisin semmoisen halunnut, mutta max. puoleen hintaan, niin sinne se jäi. Putkiradioita ei sieltä mielestäni kannata ostaa, ellei sitten jotain ihan kunnon säkää käy loppusumman suhteen. Kurjaa.