Tämä radio on Helvarin valmistama.
Yhteistyötä B&O:n kanssa toki tehtiin ja muoviosissa on siksi B&O:n leimat.
Konstruktio perustuu B&O:n ratkaisuun ja useat osat ovat heiltä...

Kytkentäkaavio on päivätty Helvarilla 11.5.1962.

Celestonin malli on nimeltään Celestina ja B&O:n vastaava on Beolit Teena (TRM II-62)

Kokonaan muovikoteloisia radioita on varmasti ollut aikaisemminkin,
tarkempi tieto edellyttää aika laajaa selvittelyä, kuka ryhtyy tekemään?

Jaahas...minä amatööri luulin, että radio on kokonaisuudessaan "made in Denmark".
Missä kulkee raja bakeliitin ja plastiikin välillä näissä matkaradioissa ? Onko siinä välissä käytetty mitään
"sekoitetta" josta ei oikein tiedä kumpaa se on ?

Muoveja on aika paljon erilaisia...
Ensimmäisen synteettisen muovin, bakeliitin, kehitti Leo Hendrik Baekeland 1907. Patentin kiertämiseksi kehiteltiin muun nimisiä tuotteita mm Catalin ja Philite. Bakeliitti on kertamuovi.
Ensimmäinen suomalainen muovitehdas, Sarvis Oy aloitti tuotannon 1921 Tampereella. Sarvis käytti parhaimpina aikoina 40 000 litraa maitoa päivässä, koska sen käyttämä muovi oli galaliitti.
Polyeteenin ja polyvinyylikloridin teollinen tuotanto aloitettiin 1930-luvulla. Toiseen maailmansotaan saakka kivihiili oli synteettisten yhdisteiden tärkein raaka-aine, mutta sodan jälkeen niitä alettiin valmistaa pääasiassa maaöljystä. Bakeliittia pidetään muovikauden alkuna, mutta öljypohjaiset muovit tekivät siitä jokapäiväistä kulutustavaraa.

Matkaradioista löysin yhden rajapyykin:
Grundig 216B vuodelta 1949, jossa on bakeliittikotelo ja sen
uudempi malli Boy vuodelta 1950 ja siinä on saman näköinen polystrol kotelo.

Muiden merkkien osalta tutkimista kannattanee jatkaa…

Telefunkenin Bajazzot vuosilta 1950-55 taitavat olla bakeliittia.

Ehkä esim.  Asa Ulastori kuuluu laskea peltikoppaisiin vaikka se onkin päällystetty ohuella  (keino+)nahalla ?
Alta se on maalattua peltiä

Nisse