Viittaan kuvaasi: C on ensimmäinen 10,7MHz välitaajuuspiiri. Kaavion perusteeella viritetettäviä piirejä on kaksi, joten ilmeisesti myös alapuolella löytyy toinen "reikä" samalta kohdalta ja sieltä kelaruuvi.
A ja B: Toinen on oskillaattoripiirin trimmeri (asteikko kohdallen) ja toinen suurtaajuuspiirin viritys. Oskillaattoripiirin trimmerin erottaa koskettamalla viritysruuvia pienellä rautameisselillä, jolloin taajuus muuttuu selvästi. Jos muuta ohjetta ei ole ole, niin nämä voi virittää esim. n 95MHz signaalilla (antennikoskettimeen), oskilallaatori ensin.
Varsinaiseen viritykseen en puutu mutta yleisesti lähdetään sieltä suhdeilmaisimesta aste kerrallaan kohti etupäätä. Jos jokin virityspiiri ei virity niin siellä purkissa saattaa olla jotain "vialla" joko kelassa tai kondensaattorissa.

Tavallisesti sillä Törön (vian etsintä ja...)kirjan ohjeella kyllä pärjäilee.

Tsemppiä
Åke

Kiitokset hyvästä kommentista taustoja ajatellen. Tässä tarinaa:
Radioitten kanssa en ole paljoa pelannut eikä ULA-virityksestä ole kokemusta.
Transistori-, fetti- ja putkivahvistimia olen rakennellut ja korjaillut - elektroniikkaa olen harrastanut yli 20 vuotta vaihtelevalla intensiteetillä.
Mittalaitteina on tavallinen ja myös digit. yleismittari, Isotest, PC-oskilloskooppi (30MHz) ja taajuusspektrianalysaattori sekä funktiogeneraattori (0-3MHz), mutta mittalähetintä ei ole.
ULA:n viritykseen en ole netistäkään löytänyt kunnon apua (englantia, saksaa ja ruotsia osaan), mutta en ehkä ole älynnyt hakea oikeasta paikasta.

Helvarista: Laitteesta ei alunperin kuulunut pihaustakaan. Nyt kaikki lyytit ja paperikondensaattorit on vaihdettu. Putket uusittu tai vaihdettu parempiin käytettyihin, seleenitasasuuntaaja korvattu diodisillallla ja sarjaan 80ohmin tehovastus. Vastuksia olen tarkastusmitannut ja osan vaihtanut. Kytkentäkaavio on, mutta oikeita jännite/virta-arvoja minulla ei ole.
Pääteaste toimii hyvin, mutta ULA:ssa on vikaa. Mekaniikka pelaa kitkatta. Vertailukohteena on juuri entisöimäni Grundig 5087, jonka ULA toimii moitteetta.
Olisin kiinnostunut oppimaan ULA:n virityksestä "lyhyen oppimäärän", jolla saisin Helvarin kuntoon.

Yt. Pekka

PS: Sähköpostiosoitteeni lähetin kkv:lle yksityisviestinä (se on mallia etunimi.sukunimi at welho.com)

kkv kirjoitti 25.03.2010 klo 13:05:32:

Terve
Olisiko mahdollista nuo ohjeet julkaista yleisesti? Onko joitakin tekijänoikeusjuttuja?

Ulia on tullut viritettyä ja korjattua. Yleisimmät viat on huono herkkyys ja "kanavaa ei saa kohdalleen" eli säröä on aina.

Herkkyyteen yleensä auttaa etupääputken vaihto ja pieni viritys. Nuo ula purkin säädöt joutunee tehdä kun putken vaihtaa.
Eli taajuus kohdalleen ja herkkyys maksimiin. Homma on paras tehdä signaaligeneraattorilla, tai vähintäänkin ulkoantennilla, koska siten aseman voimakkuus ei vaihtele säädön aikana, kun häärää radion ympärillä käytettäessä radion omaa antennia.

Säröiseen ääneen yleisin syy lienee ilmaisinputken hyytyminen. Tämä on yleensä tyypiltään EABC80. Se alkaa olemaan haluttu putkimalli ja hinnat ovat nousseet. Toinen särön aiheuttaja on välitaajuuspiirien sivuunvirittyminen.  Parhaiten purkkien viritys onnistuu signaaligeneraattorilla ja särömittarilla. Syötetään 10.7MHz välitaajuus heti ula purkin jälkeen pienllä konkalla. Otetaan ula putki pois, tai ainakin viritetään sellaiseen kohtaan jossa ei ole asemaa. Särömittari tai oskilloskooppi kytketään ilmaisimen lähtöön tai kaiuttimen rinnalle. Laitetaan generaattoriin 50-70KHz deviaatiolla 1khz signaalia ja viritetään skooppi/särömittarilla max tasot ja pienet säröt (= puhdas ja symmetrinen siniaalto). Sen jälkeen laitetaan ula putki takas ja viritetään asemalle. Lopuksi ulapurkin lähtöpiiri (10.7MHz) viritetään vielä parhaaseen tulokseen. Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että välitaajuuspiirit viritetään ensin tarkasti 10.7 taajuudelle. Jos se nyt sattuu olemaan laitteen välitaajuus. Muitakin toki on. Viritys onnistuu myös antennisignaalilla, mutta vaatii harjaantumista. S-käyrämenetelmä on myös yksi tapa, mutta tuo säröviritys on mielestäni hyvä.

Muitakin syitä tietysti on, ja vaikeimmat lienee komponenttien arvojen muutos ja katkokset/oikosulut keloissa/muuntajissa.

Janne

Olet oikeassa,vanhat radiokirjat alkaa olla katoavaa aarteistoa,ja hinnat on nousseet aika rajusti.

Simo Törön "Ula-kirja" kiinnostaisi PDF-versiona itseänikin.

Olisi mielenkiintoista tehdä kokonaan uusi "Ula-kirja + Radionkorjaajan opas" joka pohjautuisi Törön kirjoihin,mutta olisi täydennetty nykypäivän näkökulmasta katsottuna radiota korjaaville ja entisöiville lukijoille.

Ainakin Törön kirjan Vian Etsintä ja Radionkorjaus (1956) copyright on merkitty Tekniikan Maailmalle. Ehkä SRHS voisi tiedustella saisiko kopioida jäsenten harrastuskäyttöön.

En kyllä ole tarkemmin selvillä vanhojen kirjojen copyright- säädöksitä, löytyykö jäsenistä tietäjää?

terv.
Åke

akenyh kirjoitti 27.03.2010 klo 11:06:30:


Copyright oikeus on Bernin sopimuksen perusteella teoksen tekijällä vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta eteenpäin,tämä kuullostaa vähän oudolta mutta ilmeisesti kuolinpesää on ajateltu edunsaajana.

Jos kirjassa on mainittu copyrightin omistajaksi TM,herää kysymys onko ko kirja tehty "tilaustyönä" eli TM:n palkollisena,silloin copyrightin päällä istuu Tekniikan maaliman julkaisija.


Varmaan Teoston suunnalta saisi tulkinnan tähän,ja onhan TM:n julkaisijalla varmaan lakimies joka voisi suomentaa asian oikean laidan tässä Törön kirjan tapauksessa.

Wiio on todennäköisesti antanut luvan uudelleen julkaisulle. Törön kirjan tapauksessa TM:ltä kannattaisi kysyä lupaa. Tuskinpa heillä ainakaan taloudellisia intressejä on. Töröltä voisi tietysti lupaakin kysyä, tietyin varauksin.