Itselläni on EL34 ja ECC83 putkia käyttävä putkivahvistin. ECC83 on Siemens 1970 luvulta ja EL34 on Philips 1950 luvulta. Itse tehty vahvistin toimii A-luokassa ja on mono. Muuntajat on teetetty aikoinaan Radioduolla; ne ovat laadultaan huippulaatua. Alunperin vahvistimessa oli 1980 luvulta oleva AEG:n EL34. Tämä nykyinen Philips on ääneltään jotenkin lämpimämpi kuin AEG. Kokeilin vahvistimessa myös Telefunkenin ja nimetöntä kiinalaista EL34:aa. En pitänyt niiden äänenlaadusta. Tämä kiinalainen oli tyypiltään EL34K? Telefunken oli 1970 luvulta.

Lainaus:


Minä olen mietiskellyt tuota TIM-säröa ja yrittänyt löytää sille ja noiden putkien soundin eroille selkeitä (mitattavia) seikkoja.
Tuo putkien vanhentaminen lienee atomitason seikkoja enkä tiedä voiko sitä mitata?
Loisteputkilla on sama ilmiö: loisteputken emissiokyky muuttuu ensimmäisen 100 käyttötunin aikana. Se lienee emissioaineenssa tapahtuva kemiallinen tai  metallurginen prosessi.

Mutta tuo TIM-särö.
Olen kuvitellut sen muodostuvan putken hilakapasitanssista, tai sen puuttumisesta. Sehän on murto-osta transitorin kapasitanssista.
Tämä vaan ei oikein istu kuvitelmiini integroivasta tai derivoivsta vahvistimesta.
Siis kun tuo hilakapasitanssi ja hilavastus on input piirissä, muodostavat ne RC-piirin. Siis takaisinkyteknnän kanssa integroivan vahvistimen.
Tarkoittaa, että vahvisimelle tulee hitauttta.

Mutta vahvistimessa, jossa takaisinkytentä on hetkn poikki, se merkitsee derivointia. Siis kun nopealla muutoksella takaisinkytekentä on hetken poikki ja vahvistin antaa nopean piikin ulos.
Tämä tarkkoitaisi, että hilavastuksen rinnalla tulisi olla kondensaattori!

Miten nämä ajatukset istuvat putkivanvistimeen?
Vai soveltuvatko lainkaan?

Lainaus:


Olen miettinyt TIM-särön syntyä vastakytkennän viivästymisen aiheuttaman ylimääräisen ohjaussignaalin kautta. Ylimääräinen ohjaussignaali on tulosignaalin ja vastakytkentäsignaalin erotus. Vahvistimen ulostulo on ohjaussignaalin, ylimääräisen ohjaussignaalin ja ideaalisen vastakytkentäsignaalin funktio. Tämän ylimääräisen ohjaussignaalin amplitudiin ja vaiheeseen vaikuttavat vahvistimen kulkuaika ja ohjaussignaalin taajuus ja amplitudi. Ylimääräinen ohjaussignaali on melko helposti laskettavissa viiveen ja taajuuden funktiona. TIM-särö syntyy silloin kun jokin aste menee epälineaariseksi (yliohjautuu) ja kykenee synnyttämään sekoitustuloksia. Yliohjautuminen on hetkellistä, dynaamista, riippuen ylimääräisestä ohjaussignaalista. Tämä on oma kuvitelmani TIMin synnystä, mutta sillä ei tarvitse välttämättä olla mitään tekemistä totuuden kanssa.

Salo (Teijo, RF-tuote) teki EL509 vahvistimelle kulkuaikamittauksia. Sen perusteella signaalin kulkuaika oli vain vähän riippuvainen taajuudestä äänitaajuusalueella. Tämä tarkoittaa, että pääosan viiveestä aiheutti jokin muu kuin reaktiivinen komponentti. Koska suurin osa viiveestä syntyi pääteputkessa, viiveen aiheuttaja lienee elektronien kulkuaika ja varauksen leviäminen hilalla (arvaus).

Lainaus:


Näin ei näytä käyvän pienillä, alle 25 dB  vastakytkennän arvoilla putkivahvistimissa.
Mittailin näitä asioita viime elokuussa aika laajasti. Sen sijaan havaitsin TIM:iä -70 luvun transistorivahvistimissa, joissa
vastakytkennät ovat paljon suurempia, ja ilmeisesti taajuustoisto yläpäästä liian alhainen.

Lainaus:


Muotijuttu. En usko, että mitään oleellista eroa löytyisi.
Joskus jotkut asiat vain saavat suuren suosion ilman varsinaisia perusteita.
Näin kävi aikanaan, kun Japaniin loikkarin lennättämästä MiG 25:sta "löydettiin" regulaattoriputkena käytetty triodi 6s33s (6C33C).
Tässä putkessa ei ole kovin suuria aineksia HIFI-vahvistimeksi, mutta siitä huolimatta se käynnisti valtavan SE-buumin ensin Japanissa ja sitten muualla maailmassa. Taitaa se jatkua osittain vieläkin.

Itse kuulun siihen koulukuntaan, jossa ensin mitataan, sitten optimoidaan, mitataan taas, ja lopuksi kuunnellaan.
Mutta joissakin protoissa en edes aina suorita "varsinaisia" kuuntelutestejä.
Uskon aika paljon siihen, että hyvin mittauksissa pärjäävä konstruktio ei voi olla kovin huono.

Yritän etsiä koneeltani.
Sillä aikaa voit tutkia tämän:

http://www.cordellaudio.com/papers/another_view_of_tim.shtml

TIM-särön syntymisen syynä ovat vahvistimen kulkuajat pisteestä 1 (= jossa tuleva ja takaisinkytketty negatiivinen signaali summataan) pisteeseen 2 (=josta takaisinkytketty signaali erotetaan. Yleensä se on pääteasteen jälkeen eli ulostulossa). Ja myös takaisinkytkentäsignaalin kulkuaika omalla reitillään pisteestä 2 pisteeseen 1.
Vahvistimen raaka vahvistus voidaan mitata katkaisemalla takaisinkytkentälenkki. Kytkemällä lenkki takaisin vahvistus laskee summauspisteen 1 vähennyslaskuoperaation vuoksi. Signaalit tuossa pisteessä eivät ole tarkasti vastakkaisia (= 180 astetta) kulkuaikatekijöiden vuoksi. Signaalien yhteenlasku menee vektorimatematiikan puolelle.

Transientit ja piikit vahvistetaan tuolla vahvistimen "raa´alla vahvistuksella" koska takaisinkytkentäsignaali ei ehdi mukaan. Suurilla signaalitasoilla signaali menee vahvistimen epälineaarisille alueille ja/tai alkaa leikkautua latvasta poikki. Tällöin alkaa syntyä sitä TIM-säröä. Transientin/piikin taso nousee suhteessa muuhun alemmilla tasoilla olevaan signaaliin.

Noita etenevän ja takaisinkytketyn signaalin vaihe-eroja ja suuruuksia voi periaatteessa mitata kaksoissädeskoopilla esim. katkaisemalla tk-ketju juuri ennen pistettä 1. Tosin taisinkytkentäsignaalin ketju tulee päättää samalla impedanssilla mikä on normaalisti pisteessä 1.  

TIM-särön syntyminen voidaan estää lyhyillä vastakytkentäketjuilla eli korjaus tulee tapahtua siellä missä virhe syntyykin. Siispä hyvät vahvistinsuunnittelijat ja hyvät komponentit ovat kultaakin kalliimpia.

Vahvistimen taajuuskaistaa pystytään muokkaamaan ja korjaamaan myös räätälöimällä vastakytkentäketjun taajuusominaisuuksia. Jos esim takaisinkytkentää vähennetään kohti korkeampia taajuuksia niin vahvistimen taajuuskaista nousee vastaavasti samaan suuntaan mentäessä.

Menikö oikein?

Tässä vielä TIM-särön mittausmenetelmä, jota sovelsin.
Artikkelissa on muutakin hyödyllistä yleistietoa TIM-säröstä.

http://www.jockohomo.net/data/7470.pdf