Täällä Petäjävedellä kierteli aikoinaan talosta taloon -50 luvulla vanhempi papparainen kauppaamassa radioita, Asaa ja Philipsiä. Hän lastasi kesäisin hevoskärryyn ja talvisin rekeen radioita, jotka hänelle toimitti joku taho Jyväskylästä. Ne olivat hyvin peitettyinä ja suojassa sään vaikutuksilta. Ja hyvinhän hänellä kauppa kävikin, opastustakin tietysti radion käyttöön sai samaan hintaan ja hyvä tieto hänellä radioista olikin, osasi luetella kaikki hyvät puolet tuosta vaan. Putkimäärät, moniko piirinen, mitä alueita löytyy, ym.
Kylällä toimi polkupyöräliike, joka myöskin edusti radioita. Edustettuna oli Helvar ja Philips.
Liikkeessä korjattiin pyörät ja radiot, nykyisin museoyhdistyksen parissa puuhastelevan Kaino H:n toimesta.
Itse korjailin radioita kotona ja tein ns, kotikäyntejäkin. Siitä tienasi tavallisen työn ohella hieman kipeästi kaivattua extraa.
Mutta kaikella oli varjopuolensakin. Kun joku toi radion meille kotiin jostakin syrjäkylältä, se piti ensin ulkona puhdistaa perusteellisesti, ennenkuin vei sisälle korjattavaksi. Ellei sitä tehnyt, pian vilisteli torakkaparvi seinällä ja luteet löysi uuden kodin huonekalujen rakosista. Talvella kun piti konetta jonkin aikaa pakkasessa, niin sieltä sai sitten kopistella jäätyneet "eläimet" hangelle.
Varaosia sai Hesasta, em, Radioyhtymältä ja mitä niitä nyt olikaan. Täytyihän tietysti olla sellainen käteisvarastokin uusia osia, mutta paljon purettiin kehnokuntoisia koneita osiksi.
Mittareista ei minulla ollut yleismittaria kummempaa, mutta hyvin tulin toimeen silläkin.
Juottimena toimi iso 60 w Wakes ja ennen sitä omatekoinen Withromin vastuksesta värkätty
"henkimaaliman vehje" Eihän sitä kaikilla ollut varaa ostaa pikajuotinta, joka maksoi maltaita.
Olisihan noita tarinoita vaikka kuinka, mutta lyhyesti virsi kaunis, kuten sanotaan.
Rompetorilla nähdään ! KKO
Sivu: 
Millaista oli ennen palvelu TV-ja radioliikkeissä (Luettu 25949 kertaa)
